Olen rakastunut erääseen kaveripoikaan, enkä saa millään ajatuksiani irti hänestä. Raastaa kamalasti, kun en tiedä milloin näen hänet taas.
Näimme talvella säännöllisesti saman harrastuksen vuoksi, mutta nyt keväällä näemme vain jos hän ehtii käymään harrastuksessamme.
Epäilen että hänkin pitää minusta jonkin asteisesti, vähintään kaverina. Hän on ollut mukava, huolehtinut voinnistani ja jopa puolustanut minua erästä tyyppiä vastaan joka syyttä huoritteli minua. Joten kai hän pitää minusta.
Viimeaikoina on ollut polttava tarve tehdäkin tälle asialle jotain, räjähdän jos en tee.
Minulla on hänen puhelinnumeronsa, ja hän on tietoinen siitä, mutta tietääkseni hänellä ei ole minun numeroani. En kuitenkaan lähtisi yhtäkkiä lähettämään hänelle viestiä kännykällä, tuntuu vain väärältä kun tunnemme toisemme niin hyvinkin.
Irc-galleriassa olemme vaihtaneet sanasen, emme kummempaa. Siellä taas ei voi kovin syvällisiä jutella.
Sitten kasvotusten juttelu. Itse en ole rohkeimmasta päästä, joten ajatus kertomisesta kasvotusten tuntuu hieman hankalalta, mutta ei kuitenkaan mahdottomalta. Mutta mitä minä sanoisin?
Ärsyttävää kun asian jonka pitäisi olla niin yksinkertaista tehdä, tuntuu niin hirveän monimutkaiselta.
Neuvoja ja muita tapoja otetaan vastaan :)
Näimme talvella säännöllisesti saman harrastuksen vuoksi, mutta nyt keväällä näemme vain jos hän ehtii käymään harrastuksessamme.
Epäilen että hänkin pitää minusta jonkin asteisesti, vähintään kaverina. Hän on ollut mukava, huolehtinut voinnistani ja jopa puolustanut minua erästä tyyppiä vastaan joka syyttä huoritteli minua. Joten kai hän pitää minusta.
Viimeaikoina on ollut polttava tarve tehdäkin tälle asialle jotain, räjähdän jos en tee.
Minulla on hänen puhelinnumeronsa, ja hän on tietoinen siitä, mutta tietääkseni hänellä ei ole minun numeroani. En kuitenkaan lähtisi yhtäkkiä lähettämään hänelle viestiä kännykällä, tuntuu vain väärältä kun tunnemme toisemme niin hyvinkin.
Irc-galleriassa olemme vaihtaneet sanasen, emme kummempaa. Siellä taas ei voi kovin syvällisiä jutella.
Sitten kasvotusten juttelu. Itse en ole rohkeimmasta päästä, joten ajatus kertomisesta kasvotusten tuntuu hieman hankalalta, mutta ei kuitenkaan mahdottomalta. Mutta mitä minä sanoisin?
Ärsyttävää kun asian jonka pitäisi olla niin yksinkertaista tehdä, tuntuu niin hirveän monimutkaiselta.
Neuvoja ja muita tapoja otetaan vastaan :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
No sun kannattaa mennä juttelemaan sille. Ei kannata jäädä odottelemaan. Tiedän kokemuksesta. Poika saattaa löytää jonkun ja sit sulla ei ole enää mahdollisuuksia, joten nopeasti vain kiinni, ennen kuin se jää sun kohtaloks etkä saa poikaa ikinä!
Mä olen päättänyt nyt sen. Seuraavan kerran kun näen hänet, kysyn häneltä tilaisuuden tullen että lähtisikö hän kanssani ulos.
Meni sitten syyteen tai saveen. Tai jotain sinnepäin...
Rohkaisen kuitenkin itseni ja kysyn häneltä (toivottakaa onnea 8/)
ONNEA PUUHILLESI!
'
Anna mennä, Onnea!! ;)