Ystäväpariskuntamme on pyytänyt minua ja miestäni kummeiksi esikoiselleen, jonka laskettu aika on ensi keväänä.
En oikein tiedä mitä vastaisin.
Toisaalta haluaisin kummiksi, enkä haluaisi tuottaa heille pettymystä, sillä kummiksi pyytäminen on kuitenkin suuri luottamuksen osoitus.
Toisaalta en kuitenkaan tiedä pystynkö sitoutumaan lapseen ainakin seuraaviksi 15 vuodeksi ja pidemmäiksikin ajaksi.
Mieheni kanssa emme aio hankkia lapsia. Mieheni ei välitä lapsista ollenkaan, minusta lapset ovat karrikoidusti sanoen ihan mukavia, niin kauan kuin eivät ole omia...
Ehkäpä epäröintini on vastaus omaan kysymykseeni... Lapsen parasta ajatellen minun pitäisi varmaan kieltäytyä, sillä en todellakaan ole varma onko minusta kummiksi, ottamaan sellaista vastuuta vastaan.
Voitte vapaasti kommentoida, jos mieleenne tulee jotain sanomisen arvoista... =)
En oikein tiedä mitä vastaisin.
Toisaalta haluaisin kummiksi, enkä haluaisi tuottaa heille pettymystä, sillä kummiksi pyytäminen on kuitenkin suuri luottamuksen osoitus.
Toisaalta en kuitenkaan tiedä pystynkö sitoutumaan lapseen ainakin seuraaviksi 15 vuodeksi ja pidemmäiksikin ajaksi.
Mieheni kanssa emme aio hankkia lapsia. Mieheni ei välitä lapsista ollenkaan, minusta lapset ovat karrikoidusti sanoen ihan mukavia, niin kauan kuin eivät ole omia...
Ehkäpä epäröintini on vastaus omaan kysymykseeni... Lapsen parasta ajatellen minun pitäisi varmaan kieltäytyä, sillä en todellakaan ole varma onko minusta kummiksi, ottamaan sellaista vastuuta vastaan.
Voitte vapaasti kommentoida, jos mieleenne tulee jotain sanomisen arvoista... =)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luulen, että sinä juuri olisit hyvä kummi! Eihän sinun tarvitsisi lasta hoitoon/yökylään ottaa, vaan seurata hänen kasvuaan ja kehitystään vierestä. Sanot vaan lapsen vanhemmille suoraan, että jos alat kummiksi, et aio olla heille se hoitoapu, jolle soittaa aina tarvittaessa. Monet lapsettomat pariskunnat ovat mitä loistavampia kummeja! Vanhana pariskuntana, kun naapurit/vanhainkodissa asuvat kertoilevat omista ja lastenlapsistaan ylpeinä, te voitte kertoa ylpeinä kummilapsestanne!
Edellisen viestin Ultsu puhuu asiaa. Jos kuitenkin tulet lopulta siihen tulokseen, ettet olisi lapselle paras mahdollinen kummi, kieltäydy kohteliaasti kunniasta. Lapsen kannalta on tärkeintä saada kummi, joka todella pystyy panostamaan kummiuteen, jopa vuosien kuluttua.
Mieti hyvin tarkkaan Miira, haluatko lapsen kummiksi, haluatko olla hänelle tuki ja turva silloin kun hän sitä tarvitsee. Minusta tuli kummi olessani neljätoista ja sitten seuraavan kerran, kun olin kuusitoista. Minä koin asian kunniana ja otin kummiksi kutsun vastaan heti, ilman miettimistä, sillä olin aivan 100% varma, että haluan kummiksi ja olla läheinen lapselle ja olla hänen turvana. Kummin tehtävä on todella antoisa, se on kunnia, ei velvollisuus!!!Jos sinusta kummina oleminen tuntuu taakalta, älä ota kummiutta vastaan, vaan anna lapselle mahdollisuus saada hyvät kummit!!Toki voithan olla osa lapsen elämää ilman nimellistä kummiuttakin!! Mieti kuitenkin!!