Aamu sarasti. Joe istui sängyllään ja katsoi kelloa. Kello oli 06.28. Joe puki päivä vaatteensa päälle ja meni keittiöön aamu palalle.
Kello 07.00 Joen äiti tuli keittiöön silmiään hieroen. "Huomenta kulta" Äiti sanoi unisesti.
"Huomenta"...
kello lähestyi yhdeksää Joe meni huoneeseensa ja nappasi pokepallonsa ja sanoi itsekseen hiljaa "Steelix, en enää voi pitää sinua koska äiti saisi sätkyn jos näkee sinut". "Steel Steel" kuului pokepallosta kun STeelix vastasi surullisesti. Joe otti pallon ja meni ulos sora montulle, ja päästi Pokémoninsa ulos... "Steelix... minun tulee ikävä sinua" Joe kuiskasi ja silitti Steelixin metallista häntää.
Steelix laski päänsä alas jotta Joe voisi kavuta sen kyytiin. Steelix luikerteli sora monttua pitkin poikin. Joe melkein purskahti itkuun. Joe nousi steelixin selästä pois ja sanoi: Steelix... mene, olet vapaa... Steelix tiputti metalliset kyyneleet ja kaivoi syvän kuopan maahan hiekkaan. Joelta virtasi kyyneleet, ja lähti menemään kotiin päin. "Miksi? Miksi? Miksi en ole kertonut kellekkään että minulla oli tuollainen? Miksi" Joe tiuski itselleen ja lähti kotiin päin. Samalla steelix tuli maan alta jollekkin saarelle jossa ilmeisesti pokemonit oli jo tunnettu kauan. Siellä oli mm. Umbreoneja, Espeoneja, Vulpixeja ynnä muita pokemoneja. Steelix tunsi olonsa kotoisaksi mutta silti ikävöi Joea...
:)
Kello 07.00 Joen äiti tuli keittiöön silmiään hieroen. "Huomenta kulta" Äiti sanoi unisesti.
"Huomenta"...
kello lähestyi yhdeksää Joe meni huoneeseensa ja nappasi pokepallonsa ja sanoi itsekseen hiljaa "Steelix, en enää voi pitää sinua koska äiti saisi sätkyn jos näkee sinut". "Steel Steel" kuului pokepallosta kun STeelix vastasi surullisesti. Joe otti pallon ja meni ulos sora montulle, ja päästi Pokémoninsa ulos... "Steelix... minun tulee ikävä sinua" Joe kuiskasi ja silitti Steelixin metallista häntää.
Steelix laski päänsä alas jotta Joe voisi kavuta sen kyytiin. Steelix luikerteli sora monttua pitkin poikin. Joe melkein purskahti itkuun. Joe nousi steelixin selästä pois ja sanoi: Steelix... mene, olet vapaa... Steelix tiputti metalliset kyyneleet ja kaivoi syvän kuopan maahan hiekkaan. Joelta virtasi kyyneleet, ja lähti menemään kotiin päin. "Miksi? Miksi? Miksi en ole kertonut kellekkään että minulla oli tuollainen? Miksi" Joe tiuski itselleen ja lähti kotiin päin. Samalla steelix tuli maan alta jollekkin saarelle jossa ilmeisesti pokemonit oli jo tunnettu kauan. Siellä oli mm. Umbreoneja, Espeoneja, Vulpixeja ynnä muita pokemoneja. Steelix tunsi olonsa kotoisaksi mutta silti ikävöi Joea...
:)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olit ensimmäinen.. Jootoivottavasti tää käy umballe ja vulpixillekkin...:)
Olin eka...
Kirjotahan säkin omasi... Umbba ja kumppanit myös