Olen oppinut vuosien mittaan huomaamaan, että kun elämässäni on sopivasti stressiä, niin pysyn virkeänä. Jokaisellehan sattuu kaikenlaista vuosien saatossa. Itselle tai lähimmäiselle tulee vuorelta näyttävä vastoinkäyminen.
Sitä herää aamuyöllä (suden hetkenä) mustiin ajatuksiin. Tuosta et taida selvitä ehjin nahoin, miettii. Aamulla tilanne näyttää paremmalta (joka aamu on armo uus). Kyllä tuohon ongelmaan sittenkin on olemassa ratkaisu.
Sitten isokin ongelma saa ratkaisunsa. Jälkeen päin ihmettelee, kuinka se oli mahdollista. Onnistumisen jälkeen tuntee vahvistuneensa. Olipa hyvä, että pakotin itseni toimimaan. Se oli hyvänlaatuinen stressi!
Sitä herää aamuyöllä (suden hetkenä) mustiin ajatuksiin. Tuosta et taida selvitä ehjin nahoin, miettii. Aamulla tilanne näyttää paremmalta (joka aamu on armo uus). Kyllä tuohon ongelmaan sittenkin on olemassa ratkaisu.
Sitten isokin ongelma saa ratkaisunsa. Jälkeen päin ihmettelee, kuinka se oli mahdollista. Onnistumisen jälkeen tuntee vahvistuneensa. Olipa hyvä, että pakotin itseni toimimaan. Se oli hyvänlaatuinen stressi!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Marian Anderson - nyt on juuri sellainen aamu.
Äitini aina sanoi, että valkeus nauraa pimeyden töille. Sekin klisee että "mikä ei tapa, se vahvistaa", on usein totta.
Nyt aamuhun hymyilevään lenkille! Suven suloisuutta ja armasta aikaa toivon kaikille!
herään jonkin asian paineeseen ja alan miettiä sitä, niin otan kännykän ja naputtelen sen muistiin tuon asian ja pääsen ongelmasta eroon ja saan taas unen päästä kiinni.
Aamulla, kun luen tuota kirjoitusta, niin usein ihan naurattaa.
on jopa kuulemma suositeltavaakin. Ehkä ihminen pysyy virkeämpänä, ollessaan pienen tressin alla.
On se vaan niin, että yöllä ajatukset paisuu aivan eri mittasuhteisiin. Niinkuin on jo täällä kerrottukin.
Kun aamu valkenee ja totuus paljastuu, että asia ei olakkaan nii ylitsepääsemätön kuin yöllä tuntui, miten yö voikaan muuttaa asioita.
Sama on vähän unienkin kanssa, joskus näkee painajaisia ja kun herää niin on onnellinen, että se olikin vain unta.
Sattumalta tänään keskustelin silmälääkärin kanssa aamuyön kaiverruksesta, hereilläpitävästä olosta. Etsin ja etsin syitä, mikä se voisi olla, kun aikaisemmin asiasta puhuessa omalääkäri jo minulle rasituskoetta suositteli.
Mainitsin tänään lasten asperiiniakin epäilleeni. Bingo ! Keskustelukaveri sanoi kuulleensa monen epäilleen samaa.
Miten on täällä, onko primaspaanin vaikutuksella toinen nimi stressi ?
Stressiäkin jotkut nimittelevät toisella nimellä "päässä vika".
Ei ole monta lääkettä, joilla ei sivuvaikutuksia olisi. Silmätipoistakin niitä saa. Minä nukahdin hyvin, mutta heräsin valvomaan puolentoista, kahden tunnin jälkeen. Tämä oli minulle uutta ja johtui silmänpainetta alentavista silmätipoista. Ne eivät muutenkaan minulle sopineet, ja kun ne lopetettiin se unihäiriökin parani.
lääkkeistä joita joutuu käyttämään mitkä on ne sivuvaikutukset.
Juuri tässä samassa talossa jossa asun on yksi minunikäiseni naisihminen ,joka on herkistynyt monille lääkeaineille.
Hänellä on nytkin taasen kamala ihottuma koko kropassa, hän oli kyllä sanonut millekkä lääkkeille hän on allerginen ,mutta näin vaan kävi että taas löytyi uusi lääke mikä ei hänelle sovi.
En ole kysellyt hänen sairauksiaan ,mitä nyt olen aina tavatessa muutama sana vaihdettu.
Muutenkin olen aika arka puhumaan ihmisten kivuista ja sairauksista ,se aihe ei kyllä lopu koskaan .
Ehkä sairas ihminen saa pikkusen helpomman olon, kun saa niistä jutella.
Minä katson Googlestä aina kun saan uutta merkkiä lääkettä niitä sivuvaikutuksia. Sanoin lääkärille että tämäkin lääke jota syön sydämen rytmihäiriöön, sillä on kauheat sivuvaikutukset. Lääkärini kimmastui, sanoi että jos etsin kaikki sivuvaikutukset niin kohta et syö mitään laakettä.
Nuorempana oli paljon stressiä. Silloin oli jotenkin adrenaliiniadikti.
Vasta nyt ikä antaa ymmärtää, miten ihmisen pitäisi elää.
En heräile öisin. Näen mukavia unia, enkä raatsisi aamullakaan oikein herätä niistä eroon.
Mutta tuon olen kyllä huomannut, että aamulla on kirkas ajatus monesta asiasta.
sanottiin uutisissa. Vai oliko se niin päin, että ensin töihin ja sitten pillerit pois?
Tarkoittivat kai, että aktiivinen toimita parantaa paremmin kuin lääkkeet.
Minä kyllä uskon tuohon, mutta on varmaan vaikeaa käynnistää lähes sohvaperunaa uudelleen, kyllä se telkkari on niin kiva ja huurteinen olutpullo ja voileipä. Ai ai.
Yksi Stressin merkki on kai sekin, jos joutuu usein sanoman. Voi voi, minun pitäisi keritä tekemään vielä tuokin homma.
Pyrin arvioimaan, mikä on tarpeellista ja mihin kykenen tehdäkseni sen sitten kans. Voi olla hiusten halkomista, mutta tämän koen myönteiseksi stressiksi. Jos kertyy kovin paljon tekemättömiä "pitäisi" projekteja, siitä voi aiheutua pahanlaatuista stressiä.
Pojantyttäreni (13 v.) kysyi eilen katsellessaan touhuiluamme, että eikö teillä koskaan ole ikävä. Katsoimme toisiamme vaimoni kanssa vähän hämmästyneinä itsekin: -Ei meillä tosiaan koskaan ole ikävä eikä aika käy pitkäksi.
monet käsittävät sen vaivaksi ja rasitukseksi,mutta aivan eri juttu tällainen ns.myönteinen,kuuluu tietynlaisen ihmisen luonteeseen.Tarvitsee elääkseen yhtäkkisiä tilanteita,ja tällaisella ihmisellä pikku vaikeudet eivät tunnu missään.
Kulkee mieluummin mäkistä ja mutkikasta tietä kiviä potkiskellen kuin että päämäärä olisi tien päässä näkyvissä.
Mutta tietysti voimat vanhemmiten vähenevät eikä enää jaksakkaan näitä törmäilytilanteita.Oppii tuijottelemaan amutaivasta kaikessa rauhassa....mutta sepä onkin jo sitä itsensä tuntemista.
Olen sellainen ihminen,jolle "sattuu ja tapahtuu."Ja kun paljon näitä eri kultuurien ihmisiä ystävinä...joka päivä on aika uus.Itse tarvitsen ihan tällaista stressiä,ihan jokapäiväistä arjen asioitten kanssa yhtentörmäämistä.
Mitä vaikeampi paikka,sitä vahvempana nousee sen ylitettyään.Olen kuin magneetti,johon tarttuvat brobleemit,jotka toisista tuntuvat kestämättömiltä.
niin impulsiivinen kun olen,vielä mietteitäni tästä aiheesta.
Mistä johtunee,että toinen on tyytyväinen leppoisaan lämpimään aurinkoon ja "pelkääkin" poikkeamista tutuilta laduilta.Näin se vain on....toinen tarvitsee kompurointeja,myrskyä,tuulta.Siinäpä pohtimista riittäisikin.
Ja sattuipa sopivasti poikkeamaan kesken tämän kirjoittamiseni tuttavanani romanipoika kertomaan asioistaa,setä oli kuollut.Oikea romanimieskin osaa itkeä.Olemme itkeneet ja enmmänkin nauraneet yhdessä elämää.
Samoin...miten paljon sotkeutuu ystäväni virolainen eri asioihin (tulisikin muykava kertomus näistä uskomattomista asioista),toisista ne tuntuisivat ihan ns.älyttömiltä.
Ilman mitään omahyväisyyttä ja itseriittoisuutta sanon,että kun olemme hyväksyneet oman "epätäydellisyytemme",anamme ehkä toistenkin olla sellaisia kuin ovat...unohtamatta itseämme.
Loppukaneettina vähän huumorillakin....kvanttifysikkaa....kaikki riippuu kaikesta ja kaikki onkin hyvin yksinkertaista....heh!