Osaisitteko selittää "suomenkielellä" mitä nuo termit tarkoittaa? Jos vaikka saisi jonkin käytännön esimerkin niin voisi auttaa...
Projektiivisuus,halkominen?
googlattu on
139719
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Psykologi on viikonlopun poissa, mutta kerkiän sillä aikaa levittää "tietoa". :)
No, joo. Eli projektiossa henkilö siirtää toiseen itsensä epätoivotut osat. Esim. tummatukkainen ja kroonisesti itsensä vialliseksi kokenut Hitler tappoi juutalaisia ja vammaisia. Toinen juttu, mikä tulee mieleen, on se sarjamurhaaja, joka myrkytti vammaisia. Tuossa tapauksessa kyse oli siitä, että murhaaja ei kestänyt itsessään avuttomuutta ja siksi vihasi avuttomia vammaisia.
Projektio on kuitenkin hyvin arkinen toimintatapa ja jokainen joutuu työpaikalla ja kaveriporukassa joskus projektion uhriksi(ellei itse ole projektion käyttäjä).
Halkominen, eli splitting taas meinaa sitä, että ihmisiä voidaan jakaa hyviin ja pahoihin. Esmes. se voi toimia niin, että splittingiä käyttävän naisen poikaystävä sanoo jonkun lauseen väärin, niin naisella naksahtaa päässä, jonka jälkeen hän näkee miesystävänsä täysin pahana ja loppusuhde onkin sitten sitä, että nainen kaataa tonneittain paskaa miehen niskaan.
Voi olla, että splittin tapahduttua joutuu ajamaan äijänsä itsemurhaan, jotta saisi todistettua itselleen äijän olleen täysin paha.
Vielä lisäys, että nämä projektio ja splitting toimivat pitkälti yhdessä niin, että ensin kohde splitataan täysin pahaksi, jonka jälkeen projektion käyttö paskan kaatamiseksi niskaan on jollain häiriintyneellä tavalla oikeutettua.
Saisit tuurata pp:a useamminkin. Tuo oli tosi hyvin, ja nimenomaan kansantajuisesti selitetty (=minäkin ymmärsin). Sanakirjasepustuksista ei ole ollut mitään hyötyä, tästä oli.
Varsinkin tämä:
"Vielä lisäys, että nämä projektio ja splitting toimivat pitkälti yhdessä niin, että ensin kohde splitataan täysin pahaksi, jonka jälkeen projektion käyttö paskan kaatamiseksi niskaan on jollain häiriintyneellä tavalla oikeutettua."
Tunnistan itsessäni tuon, ja silloin kun haluan päästä jostain todella ärsytttävästä ihmisestä eroon, teen juuri noin. Se on ihan tietoista.
Joskus taas käy niin, että "hyväksi" ajattelemani ihminen alkaa näyttää enemmän ja enemmän "pahoja" ominaisuuksia, ja alkaa pikkuhiljaa pudota jalustalta jonne olen hänet mielessäni asettanut. Jos ihminen on minulle tarpeeksi tärkeä, en päästä itseäni lipsumaan mustavalkoiseen ajatteluun, vaan yritän pitää puntarissa niin hyvät kuin huonot puolet, vaikka pahaksi splittaaminen olisi helpompaa, koska en halua menettää tärkeää ihmissuhdetta.
Sen perusteella rohkenen väittää, että tuo splittauksen ja projektion yhdistelmä on tarkoituksellista, varsinkin päälle kolmekymppisillä jo. Parikymppisenä ja risat tein samaa, mutta en tiedostanut sitä silloin.
"Tuo oli tosi hyvin, ja nimenomaan kansantajuisesti selitetty (=minäkin ymmärsin)."
Kiitos vaan. Vaikkakin kirjoitukseni ei ollut kovin neutraalista näkökulmasta.
Mielenkiintoista, että tiedostat tuon defenssin ja, että olet alkanut tiedostamaan sen vasta ajan kanssa. Tiedostan itsekin moni defensseitäni, mutta ne ovat aika eri tyyppisiä.
Tuntemistani rajatilaisista olen tullut siihen tulokseen, että hekin, ainakin yleensä, tunnistavat omaa toimintaansa, mutta jotenkin he torjuvat sen itseltään pitkälti juuri näiden samojen defenssien avulla.
Esim. voi käydä jopa niin, että rajatilainen projisoi projisoinnin toiseen.
Mitä tarkoitat tuosta, että hyvänä pitämäsi henkilö alkaa "näyttää" pahalta? Tuntuuko sinusta, ettet pysty vaikuttamaan tuohon ja että tuo muutos johtuu toisesta, vai teetkö tuonkin täysin tietoisesti? Minut on pariin kertaan pudotettu jalustalta ja tuolloin rajatilainen on vain todennut alkaneensa tuntea minut paremmin ja alkanut kuulemma arvioimaan asioita realistisemmin...
Minulla on myös splittausta muistuttava piirre, mutta se eroaa splittistä siten, että en osoita kohteelle hänen olevan paha, tai muuta. Tuolloin vain päätän, että se suhde ei ole tärkeä ja lakkaan yrittämästä sen eteen. Esim. juuri yksi rajatilainen kaverini kohteli minua mielivaltaisesti, joten olen muuttunut melko flegmaattiseksi sen suhteen osalta.
Vastauksesi oli mielenkiintoinen. Olisi mielenkiintoista kuulla lisää sinun tunteita.
Ps. olet varmaan ihana.
"Mitä tarkoitat tuosta, että hyvänä pitämäsi henkilö alkaa "näyttää" pahalta? Tuntuuko sinusta, ettet pysty vaikuttamaan tuohon ja että tuo muutos johtuu toisesta, vai teetkö tuonkin täysin tietoisesti? Minut on pariin kertaan pudotettu jalustalta ja tuolloin rajatilainen on vain todennut alkaneensa tuntea minut paremmin ja alkanut kuulemma arvioimaan asioita realistisemmin... "
Nimenomaan tuntuu siltä etten itse pysty vaikuttamaan asiaan, kun toinen alkaa näyttää puolia joita en haluaisi nähdä. Luulen että jalustalle asettaminen alun perin lähtee siitä, että koen tulleeni hyväksytyksi omana itsenäni, kaikkine hyvine ja huonoine puolineni. Jalustalta putoaminen alkaa, kun toinen ihminen ei vastaakaan käsityksiäni/aikaisemmin antamaansa kuvaa, ja tunnen tulleeni jollain lailla petetyksi. "Petettynä" tietenkin otan asian puheeksi (asiallisesti) mutta toinen ei joko ymmärrä tai ei halua ymmärtää. Ja siitä alkaa sitten riitely, joka suurella todennäköisyydellä muuttuu rumaksi (eikä välttämättä edes minun osaltani, yritän aina riidellä reilusti, jos kyseessä on tärkeä ihminen, koska en halua käyttäytyä kuin "rajatilainen"). Mitä pahemmaksi riita muuttuu, sen nopeammin se toinen tulee alas jalustaltaan, ja rajatilainen joutuu kokemaan uudestaan ja uudestaan petetyksi tulemisen tunteen. Ja se on todellakin tuskallista, suoranaista kidutusta, koska jalustalta pudottaminen ei ole ihan pikkujuttu. Jokainen sana sattuu, kun toinen lataa kaiken mitä ajattelee. ja siksi tuntuu aika epäreilulta että rajatilaisia yleensä kohdellaan ikäänkuin he tekisivät kaiken pahuuttaan. Jos toisella on ollut negatiivisia tunteita tai ajatuksia rajatilaista kohtaan, miksei niitä voi sanoa ääneen. Kun rajatilainen itse huomaa että jotain on vialla, se alkaa siitä. Tai tämä on siis vain minun mielipiteeni, ja ajattelen tällä hetkellä yhtä henkilökohtaista tilannettani. Ei voi yleistää. Äärimmäiset reaktiot johtuvat äärimmäisestä hädästä. Ei se ole mikään puolustus, mutta ehkä selittää jotain.
ja ps. takaisin: En ole ihana, mutta pyrin toimimaan oikein, ja olemaan vahingoittamatta ketään
Anteeksi vastaamisen hitaus. En pääse kunnolla nettiin tällä hetkellä.
"Jos toisella on ollut negatiivisia tunteita tai ajatuksia rajatilaista kohtaan, miksei niitä voi sanoa ääneen."
Varmaan tämän vuoksi:
"Jokainen sana sattuu, kun toinen lataa kaiken mitä ajattelee."
Eikö noilla kohdilla ole mielestäsi ristiriitaa?
Oman kokemuksen mukaan rajatilaisella oli minusta jopa varsin epätodelliset kuvitelmat. Hän luuli minusta asioita, jotka eivät olleet aivan niin, kuin hän ne oletti. Hän siis stereotypisoi minua. Sitten, split tuli ihan yhtäkkiä, naps ja kaikki muuttui. Pari päivää aiemmin olin ollut jalustalla, mutta yhtäkkiä olinkin kurassa. Split tuli siis täysin yhtäkkiä. Syynä tähän olin joku pieni mokani. Joku, mitä sanoin... yksi pieni asia. Mietin, että pitääkö rajatilaisen kanssa olla täysllinen, ennen kuin hänelle kelpaa. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että mitään ei voi tehdä... Tekisin mitä tahansa, niin split tulee aina. Minusta tuntuu, että rajatilainen haluaa pudottaa jalustalta. Se nimittäin, mitä luulet toisesta, se pettäminen, on sinun omaa fantasiaa, mikä johtuu lapsuuden traumoista. Asetat luultavasti sen toisen, splitattavan, siihen asemaan, missä itse olit lapsena ja fantasioit olevasi vanhempasi, jonka splitattava(lapsisinä) pettää. Splittiä ei ole mahdollista kiertää, vaan se tapahtuu joka tapauksessa. Se ei riipu siitä toisesta, sillä etsit alitajuisesti vain sopivaa syytä splitata tämän.
Olen huomannut, että sama kaava näkyy kaikessa. Rajatilaiset ovat todella herkkiä ja voivat ottaa täysin neutraalin, tai jopa positiivisen kommentin loukkauksena, tai häijyilynä. Tämä minua ihmetyttää, miksi toisen motiivit nähdää niin kovin mielellään pahoina, vaikkeivät ne olisikaan.
Huomaan tuosta sinunkin kirjoituksestasi, että ymmärrä hyvin itseäsi, etkä näe omia moiiveitasi pahoina, vaan osaat hyvin kertoa, miten asiat koet.
Minulla on tuo toisin päin... Osaan perustella toisten motiivit hyviksi ja ymmärtää heitä, mutta itseeni suhtaudun, kuten sinä noihin splitin kohteisiin. Eli minä koen itseni samanlaisena, kuin sinä nuo splittin kohteet.
"Nimenomaan tuntuu siltä etten itse pysty vaikuttamaan asiaan, kun toinen alkaa näyttää puolia joita en haluaisi nähdä."
Jep, mutta ne näkemäsi "huonot puolet" ovat vain sinun silmissäsi ja aiheutat omalla käyttäytymiselläsi sen, että hän alkaa näyttää yhä enemmän ja enemmän huonoja puolia. Huomaatko, että muutat itse käytöstäsi, mikä kohtaa toisen henkilön käytöksen muuttumiseen?
"Luulen että jalustalle asettaminen alun perin lähtee siitä, että koen tulleeni hyväksytyksi omana itsenäni, kaikkine hyvine ja huonoine puolineni."
Jep, mutta sitten kuitenkaan mikään ei riitä, vaan koet, ettei sinua ymmärretä, vaikka kuinka tämä toinen ymmärttäisi ja hyväksyisi.
Sitten alat käyttäytymään itse hankalasti, jolloin toinen näyttää yhä heikommin sinua ymmärtävän ja koet, että toinen ei ymmärrä sinua ja pettää sinut...
Melkoinen paradoksi. Luulen, että sinun täytyy vain oppia näkemään sen taakse, mitä näet, sillä näkemäsi näkymä on hämäystä.
Eikä sitä hämäystä tee kukaan toinen, vaan jokin, mitä ei ole olemassa.
Kerro vielä lisää... Mielenkiintoinen aihe.
Nou hätä, minulla taas pitää muuten kiirettä :)
Kysyit ristiriidasta näiden välillä:
"Jos toisella on ollut negatiivisia tunteita tai ajatuksia rajatilaista kohtaan, miksei niitä voi sanoa ääneen."
"Jokainen sana sattuu, kun toinen lataa kaiken mitä ajattelee."
Olin ilmaissut itseni huonosti, ajattelin nimittäin yhtä elämässäni tapahtunutta juttua, enkä niinkään yleisellä tasolla, ja jätin oleellisia asioita kirjoittamatta. Tuossa nimenomaisessa tapauksessa oli kyse siitä, että minulla tuli parin kolmen kuukauden tuttavuuden jälkeen tunne, että jotain on tapahtunut, koska sen henkilön suhtautuminen minuun muuttui. En pystynyt silloin sitä yhdistämään mihinkään, ja ihan kirjaimellisesti pidin itseäni hulluna, kun edes ajattelin moista. Toinen kuitenkin vakuutteli ihan päinvastaista, tai vaihtoi puheenaihetta. Ja yritin uskoa. Itse asiassa uskoinkin. Puoli vuotta myöhemmin kävi ilmi että olin sittenkin ollut oikeassa, ja sain tyypin silmilleni kun otin asian puheeksi. Itse asiassa luulen, että kohtasin toisen rajatilan, koska pienen pienten kulissien repeilyjen jälkeen kaikki lopulta levisi käsiin parissa päivässä totaalisesti. (en suostunut emotionaaliseen kiristykseen, koska tajusin mitä oli tapahtumassa) En olisi voinut kuvitella että se oli sama ihminen, johon olin tutustunut, tai että hän voisi heittäytyä niin häijyksi. Mutta jos hän(kin) on rajatila, niin alan ymmärtää miksi rajatiloilla on paha maine. Kukaan ei ansaitse sellaisia kohtuuttomia, hatusta temmattuja syytöksiä. Ja silti tiedän että joskus teen itsekin niin, koska tunnistan kuvioni ainakin jossain määrin.
"Oman kokemuksen mukaan rajatilaisella oli minusta jopa varsin epätodelliset kuvitelmat. Hän luuli minusta asioita, jotka eivät olleet aivan niin, kuin hän ne oletti. Hän siis stereotypisoi minua. Sitten, split tuli ihan yhtäkkiä, naps ja kaikki muuttui. Pari päivää aiemmin olin ollut jalustalla, mutta yhtäkkiä olinkin kurassa. Split tuli siis täysin yhtäkkiä. Syynä tähän olin joku pieni mokani."
Tunnustan & tunnistan epätodelliset kuvitelmat ihmisistä, joista pidän, ja haluan nähdä hyvänä. Siihen voi riittää muutama ystävällinen, odottamaton sana, että saa minut ihailemaan jotain ihmisenä, ja jalusta on sitten siinä. Mutta... kun tarpeeksi monta kertaa joutuu huomaamaan, että kukaan ei ole täydellinen, kyllä sitä alkaa oppia. En mielestäni splittaa enää niin tyhjästä kuin ennen, mikä on ihan hyvä juttu. No aika pitkälle. Toisaalta tuntuu että olen mennyt toiseen äärilaitaan: yritän ihan viimeiseen asti uskoa että toinen ei _oikeasti_ halua loukata, ja sitten saan lopulta itse siipeni. Sen sijaan että olisin irrottautunut itse aikaisemmin, vaikka sitten splittaamalla.
"Minusta tuntuu, että rajatilainen haluaa pudottaa jalustalta. Se nimittäin, mitä luulet toisesta, se pettäminen, on sinun omaa fantasiaa, mikä johtuu lapsuuden traumoista. Asetat luultavasti sen toisen, splitattavan, siihen asemaan, missä itse olit lapsena ja fantasioit olevasi vanhempasi, jonka splitattava(lapsisinä) pettää. Splittiä ei ole mahdollista kiertää, vaan se tapahtuu joka tapauksessa. Se ei riipu siitä toisesta, sillä etsit alitajuisesti vain sopivaa syytä splitata tämän. "
En allekirjoita tuota ihan. Splittaaminen tapahtuu vasta kun toinen on jo pudonnut tai putoamassa jalustalta. Silloin splittaaminen on selviytymiskeino. Jos ihminen on jalustalla, niin silloinhan rajatilalla on kaikki hyvin: toinen on vain "hyvä". Ennemmminkin sanoisin, että NPH:t _haluaa_ pudottaa. He saavat siitä tyydytystä, rajatilat sen sijaan kärsimystä.
"Olen huomannut, että sama kaava näkyy kaikessa. Rajatilaiset ovat todella herkkiä ja voivat ottaa täysin neutraalin, tai jopa positiivisen kommentin loukkauksena, tai häijyilynä."
Tuo on ihan totta. Mutta tapahtuu vasta siinä vaiheessa kun "jalusta" on alkanut murentua, ja rajatila näkee ihmisen huonotkin puolet. Ja pelkää jo tulevansa petetyksi.
"Jep, mutta ne näkemäsi "huonot puolet" ovat vain sinun silmissäsi ja aiheutat omalla käyttäytymiselläsi sen, että hän alkaa näyttää yhä enemmän ja enemmän huonoja puolia. Huomaatko, että muutat itse käytöstäsi, mikä kohtaa toisen henkilön käytöksen muuttumiseen? "
Tapaus jossa tuossa aikaisemminkin puhuin, oli (tällä kertaa) niin päin, että jotain todella oli vialla jo puoli vuotta aikaisemmin, ja huomasin sen silloin. Toinen kielsi. Ja aivan varmasti se vaikutti käyttätymiseeni, epäilys ettei kaikki ole kohdallaan vaikuttaa aina. Ja sen takia sitten itse edesautoin välirikkoa. En tiedä olisiko ero sujunut rauhallisemmin, jos tämä henkilö olisi rehellisesti kertonut mikä on, silloin kun kysyin ekan kerran. Jälkiviisaus....
"Jep, mutta sitten kuitenkaan mikään ei riitä, vaan koet, ettei sinua ymmärretä, vaikka kuinka tämä toinen ymmärttäisi ja hyväksyisi.
Sitten alat käyttäytymään itse hankalasti, jolloin toinen näyttää yhä heikommin sinua ymmärtävän ja koet, että toinen ei ymmärrä sinua ja pettää sinut...
Melkoinen paradoksi. Luulen, että sinun täytyy vain oppia näkemään sen taakse, mitä näet, sillä näkemäsi näkymä on hämäystä. "
Noinhan se yleensä menee. Tapauksessa, josta olen puhunut tässä viestissä, aloin käyttäytyä hankalasti kun huomasin että sille toiselle ei riitä mikään. Tai oikeastaan: mitä enemmän annoin periksi ja yritin ymmärtää, sitä tunteettomammaksi hän kävi. Ja voi olla että on projisointia, voi olla että ei. Saattoi olla molemminpuolista projisointia. Erona meillä kahdella oli/on se, että minulla on diagnoosi viime vuosikymmeneltä, hänellä ei tietääkseni ollenkaan. Mutta sehän ei vielä takaa, että olisi terve. Molemmilla ollut traumaattinen lapsuus, turvattomuutta, väkivaltaa jne.
Minä olen päässyt asiasta yli, ainakin pääsemässä pikku hiljaa, nollaamalla koko ihmisen mielessäni. Hän yksinkertaisesti satutti liikaa. En halua vihata häntä, koska silloin hän hallitsisi minua ja tekemisiäni. Mutta arvaapas kuka jatkaa ahdisteluani, yrittää ottaa yhteyttä ja muuta vähemmän kivaa. Vihje: se en ole minä.
Mielenkiintoinen keskustelu, tosin kirjoitettu vuosia sitten,mutta jos joku vielä täällä lukee kirjoituksiani, olisin kiitollinen vastauksesta.
Käyn psykoterapiassa ja minulla on diagnisoitu OCD ja ahdistuneisuushäiriö ja kaikesta tästä on myös tullut masennus. Minulla ei ole personaalisuushäiriöitä,
Silti koen tuon splittauksen suhteessa itseeni ja suhteessa ex-poikaystävääni ja nykyiseen poikaystävääni.
Uskon että kyse on projisoimisesta. Näen poikaystäväni vuoroin "hyvänä" vuoroin "pahana", konreettisesti se kohdistuu hänen ulkonäköönsä.5 min.aikana hän voi näyttää hyvännäköiseltä ja sitten rumalta. Kun nään "ruman" puolen, menen usein tosi ahdistuneeksi ja saatan jopa lamaantua. Tuntuu kun "kaikki olisi menetetty". Sama pätee hänen mielipiteisiinsä, hän voi sanoa jotain "tyhmää" niin sama reaktio, ahdistun suunnattomasti ja ajattelen että erota tässä täytyy,
Saan myös huimaustiloja ja kylmiä väreitä poikaystäväni seurassa.
Olisikohan kyse projektioista. Näen itseni pellistä suht kauniina,mutta valokuvissa täysin ällöttävänä, enkä voi tajuta että se on minä.
Entisen poikaystäväni näin vuoroin feminiinisenä, vuoroin maskuliinisena.
Olin 3-viikkoisena vauvana sairaalassa 3 viikkoa yksin yöt. Terpeutti arvelee halkomisen johtuvan siitä. Äiti oli kanssani päivät, muttei öitä. Jaoin maailman kahtia. ja kaikenlaiset lapsuuden-ja aikuisuuden tramaumat siihen päälle.
kenelläkään vastaavaa?
Hei kissa4,
Itse kävin aikoinani psykoterapiassa OCD:n takia, mukana toki oli massiivista ahdistusta ja masennusta ja muuta, vaikka noita nyt erikseen ei oltu diagnosoitukkaan. Terapian aikana minulla esiintyi myös projektiota. En nyt kuitenkaan tunne tuota projektiota kovin tarkasti muuta kuin omalta kohdaltani. Oikeastaan tulin siihen tulokseen, että projektion tiedostaminen ei sinänsä paljon auta, koska ne siihen liittyvät tunteet on kuitenkin aina itselle totta ja vaikka tilanteen tiedostaisi ei tunteita pysty noin vain muuttamaan. Projektion pitäisi kuitenkin eheytymisen myötä poistua.
Näin jälkikäteen voisi sanoa, että kyllähän minä myös traumatisoitunut olin ja voisi puhua vaikeasta tai kompleksisesta PTSD:tä oireiden perusteella. Netissä traumaperäisestä stressireaktiota puhuttaessa harvoin mainitaan sitä, että voihan tuo trauma syntyä ihan vauvaikäisenäkin, jostain sinänsä aikuisesta harmittomalta tuntuvasta tapahtumasta. Mutta vauvat ovat herkempiä. Ei tarvita välttämättä mitään väkivaltaa tms. Tuossa on myös se ongelma, että ei vauvalle traumasta jää välttämättä mitään konkreettisiä muistoja, koska aivot eivät ole vielä kehittyneet riittävästi. Niimpä trauma voi hyvinkin esiintyä vaan epämääräisenä ahdistuksena tai uhkana jostain.
Varmaksi minulla ei koskaan selvinnyt trauman tai traumojen syyt. Suurimmaksi syyksi kuitenkin arvelimme terapeutin kanssa äidin kertomasta samansuuntaista, kun sinäkin kerroit. Sinänsä tuolla trauman syyllä ei välttämättä ole niin paljon väliä, että siihen kannattaa sillei hirveästi terapiassa takertua. Ihan hyvä, jos sen saa selville, mutta ei se tieto minua ainakaan suoranaisesti kovin paljon auttanut. Tärkeämpiä ovat ne kyseiset tunteet nykyhetkellä. Minulla kävi terapiassa nopeasti selväksi, että minulla ilmeni voimakkasta ikävää ja surua ahdistuksen takana. Aikanaan suru kuitenkin loppui ja sitä myöten massiivinen ahdistuskin. Olin pitkään äimän käkenä, että mitä oikein tapahtui. Mitenkään käden käänteessä mikään ei tapahtunut vaan varsin hitaasti, mutta koska ongelmakenttäkin oli monimutkainen en oikein tiennyt mistä johtui mikäkin. Selvää kuitenkin on, että nykyään en enää kärsi ahdistuksesta enkä masennuksesta. Pakko-oireita minulla on edelleen, mutta kun miettii sitä terapiaa edeltävää aikaa, niin kyllä nuo pakko-oireet ovat lievittyneet huomattavasti siitä. Nykyään pakko-oireet ovat niin lieviä, että en jaksa niistä juuri välittää. Ehkä kuitenkin terapia jäi minun osalta vielä vähän kesken. En tiedä.
Netissä on myös puhuttu siitä kuinka monella OCD:stä kärsivällä on myös PTSD. Olen miettinyt oman kokemukseni pohjalta, että liittyy aina OCD:hen tuo PTSD? Muuta yhteistä tekijää en vuosien varrella lukuisille pakko-oireille ole keksinyt muuta kuin, että se mitä niillä koetetaan torjua, edustaa jonkimoista itselle ylivoimaista uhkaa mitä minuus ei välttämättä kestäisi, jos uhka toteutuisi. Jotain uhkaa, mikä ei vaan saa toteutua. Samalla tavalla kuin trauma on ollut minuudelle ylivoimainen kokemus.
En tiedä onko sinulla esiintynyt suremista terapian aikana tai muulloin. Mutta käsittääkseni sitä tulisi esiintyä, koska oman kokemuksen mukaan tuo suru nimenomaan on avain eheytymiseen ja trauman voittamiseen.
Olen kiinnostunut myös kuulemaan miten sinulla tuo terapia tulee edistymään, koska tästä aiheesta ei netistä ole löytynyt ihan hirveästi tietoa.
Projektiivisuus, halkominen tarkoittaa sitä, että ihmisen aivot luovat Jumalan, eli siis ihmisellä on todistettavasti aivot, siis Jumala on todistettavasti olemassa. Täten Jumala luo ihmisille olosuhteet jotka siunaavat ihmisen kaikkien maallisten olentojen kautta. Toivottavasti tämä selvensi asiaa.
No tuota ei kyllä pysty ymmärtämään. Tosin, en kyllä jokunen vuosi sitten ymmärtänyt koko ketjua millään. Nyt olen päässyt siihen asti, että lainatakseni ritalin kommenttia, kun se halkominen ja projisoiminen on tapahtunut, ja ennen sitä tapahtui se loukkaus, jonka takia päässä naksahti, on aika mielenkiintoista pohtia sitä loukkausta ja sitä mistä se oikein lähti liikkeelle.
Toki halkominen on hyvä huomata, ja projisointi on siis yksi niistä ensimmäisistä defensseistä, jonka on oppinut 3-kymppisenä, kun ensimmäistä kertaa pystyy torjumaan nöyryytyksen, loukkauksen tms, niin onhan se nyt helpotus kun ei muuten osaa käsitellä asiaa. ensimmäistä kertaa osaa jollain tasolla panna hanttiin. ok. sitä huomaa heti ettei tämä välttämättä ole ihan ok, mutta ei kyllä toi nöyryytyskään tms.
Ainiin, nuorempana en tiennytkään tällaista olevan. Itseasiassa, joko kärsin luissa ja ytimissä asti, patosin sisälle kaiken ja nukuin, tai kiertelin ja väistelin. Muusta en tiennyt mitään. Aivan kuten s-vikainen saattaa valita puheensa ilman s-kirjaimia.
Mutta sitten kun 3-kymppisenä ensimmäiset halot ja projut oppineena, kun lähiviikkojen aikana aamut alkaa taas hyvin, kunnes tulee taas naljailua, ja aloittaa luontevasti halkomisella ja heti perään projisoi, sitä huomaa että ei minun nyt näin tarvitse tehdä jatkuvasti. Ettei vain levy jää päälle. Toinen ei osaa muuta kuin vähätellä, nöyryyttä ja naljailla. Arvostusta, edes pientä hyväksyntää ei sieltä suunnalta tule.
Hei! Ei minua tarvitse palvoa, mutta voisi himpun verran olla hiljempaa, tai sanoa että hyvä siitä tulee, niinkuin joku muu osaa. Mutta ei... Miksi minä pilaisin omaa elämääni enempää. Ai niin, minähän olen muiden mielestä skitso, narsisti ja psykopaatti. Minähän sitä pilaan muiden elämää. Vain minä ja ainoastaan. Kaikkeuden suurin narsisti, psykopaatti, skitso, ja vielä kun saadaan pelkäämään ... hevosia?... niin onhan kaikilla kivaa. Eikun hirteen vaan, eikun sossuun ja eläkkeelle. Kyllä sitten vihdoin on perkele voitettu, ja maassa kaikilla mukavaa.
Noh, kun sitten sitä alkaa ottaa välimatkaa, yrittää olla tarttumatta provokaatioon, loukkaukseen, naljailuun. Pähkäilee vain mielessäni että ei vitsi, ei toi tyyppi tajua yhtään mitä tekee... mutta en kyllä kerrokaan. Edelleenkään en tiedä muuta tilalle kuin väistellä ja toipua. Veikkaan kyllä että tulen joskus vielä yhä halkomaan, mutta parempi on katsoa vain kauas ja olla hiljaa. Tunne tasolla sitä huomaa, että toinen naljailun jälkeen kiinnittää huomiota minuun hymyssä suin, ja yrittää kovasti katsoa että mitäs tykkäsit tästä. Häh hää... Huvittavinta on juuri se kun joku oikeasti esittää asian suullisesti ja nauraa päällä. Että heh heh siitäs sait. Vissiin oli vieläkin puolivuotta vanhassa halkomisessa kiinni eikä osannut antaa anteeksi. Tiedä tuota.
Eipä sitä voi tehdä muuta kuin kärsiä, väistellä, ja kun saa oman hommansa tehtyä niin lähteä pois. Että muilla olisi mukavampaa?
Oikeesti, älkää laitostuko. Ottakaa elämä ihmeellisenä harrastuksena ja työaika vapaa-aikana.
""Projektiivisuus, halkominen tarkoittaa sitä, että ihmisen aivot luovat Jumalan, eli siis ihmisellä on todistettavasti aivot, siis Jumala on todistettavasti olemassa. Täten Jumala luo ihmisille olosuhteet jotka siunaavat ihmisen kaikkien maallisten olentojen kautta. Toivottavasti tämä selvensi asiaa. """
Millä nimellä muuten kutsutaan ....tai siis mikä on diagnoosi - näille jumaliin hurahtaneilla - keiden todellisuudentaju hämärtyy. Jutellaan hengille ja katsellaan taivaalla, aivan kuin siellä näkyisi jotain.
Halkominen eli hiusten halkominen
Juuri näin ;) psykiatrit voisi korvata partureilla, joilta luulisi hiustenhalkominen sujuvan. Parturit nyt eivät itse tarvitse terapiaa siksi että osaavat halkoa, mutta halonhakkaajille pitäisi keksiä terveellisempi harrastus. Harrastuksista ei ole haittaa sillä esim. musliminaiset tykkää alistetuksi tulemisesta ja suostuvat siksi harrastamaan seksiä muslimimiesten kanssa. Tämän kaiken kanssa on helpompi elää kun huomaa etteivät muutkaan huomaa.