Ittel ei oo vl-kamuja lainkaan. Tiedän, etten ole ainut, koska olen lukenut täältä myös muiden vastaavia kirjoituksia.
Epiksiä mul kyl on vaik millä mital ja oon toivonu kovasti vl-kavereita, koska uskoni on joutunut lujille just tän takii.
Sit ku mä rohkenen puhuu jonku sisaruksen kaa tästä, ni ne vain tokaisee, et se on vain susta kii. Et sun pitäs muuttaa ajattelumaailmaas, ni pääset paremmin meikäläisten piireihin.
En tajuu, mitä toi oikeen tolla kommentilla sit tarkotti, koska mä haluisin oikeesti vl-kavereita.
Ry:llä koen olevan epäsuosios. Hirvee työ päästä oikeesti perille, mihin kukakin menee. Mä usein kyselenki, et mihin kukainenki on menos. Vastaukseks saan, että kuka minnekin.
Sit taas epäuskoiset kamut pyytelee mua mukaan milloin minnekin. Kaikkiin menoihin en oo halunnu mennä, mut oon mä käyny heidän kans pelaa tennistä, keilaamas ja hengailemas kaupungil. Nyt musta rupee tuntuu, että ku ei kerta vl-porukkoihin pääse, niin rupean olemaan enemmänkin episkamujen kaa. Jotenki veto vain vie heidän touhuihin. Rauhanyhdistyksilki poden tolkutonta yksinäisyyttä ja uskonikin on ruvennut vähitellen kärsii todenteol, ku en mä oo kenenkään kans voinu edes puhua uskonasioista.
Ei ainuttakaan saattoystävää, vaik oon niitä rukoillut koko maailman sivun. Ku kerta meikäläisten porukkoihin oikeesti on noin vaikeeta päästä, ni herää oikeesti myös epäilys, voiko tämä ollakkaan se oikee joukko. Tuntuu jotenkin, et meikäläisis piireis valikoidaan tarkemmin, ketkä voi tulla touhuihin mukaan ja ketkä ei. Toisaalta epiksis on paljon enemmän vaihtoehtoja, joten sieltä löytää paaaljon helpommin itselleen kamuja.
Epiksiä mul kyl on vaik millä mital ja oon toivonu kovasti vl-kavereita, koska uskoni on joutunut lujille just tän takii.
Sit ku mä rohkenen puhuu jonku sisaruksen kaa tästä, ni ne vain tokaisee, et se on vain susta kii. Et sun pitäs muuttaa ajattelumaailmaas, ni pääset paremmin meikäläisten piireihin.
En tajuu, mitä toi oikeen tolla kommentilla sit tarkotti, koska mä haluisin oikeesti vl-kavereita.
Ry:llä koen olevan epäsuosios. Hirvee työ päästä oikeesti perille, mihin kukakin menee. Mä usein kyselenki, et mihin kukainenki on menos. Vastaukseks saan, että kuka minnekin.
Sit taas epäuskoiset kamut pyytelee mua mukaan milloin minnekin. Kaikkiin menoihin en oo halunnu mennä, mut oon mä käyny heidän kans pelaa tennistä, keilaamas ja hengailemas kaupungil. Nyt musta rupee tuntuu, että ku ei kerta vl-porukkoihin pääse, niin rupean olemaan enemmänkin episkamujen kaa. Jotenki veto vain vie heidän touhuihin. Rauhanyhdistyksilki poden tolkutonta yksinäisyyttä ja uskonikin on ruvennut vähitellen kärsii todenteol, ku en mä oo kenenkään kans voinu edes puhua uskonasioista.
Ei ainuttakaan saattoystävää, vaik oon niitä rukoillut koko maailman sivun. Ku kerta meikäläisten porukkoihin oikeesti on noin vaikeeta päästä, ni herää oikeesti myös epäilys, voiko tämä ollakkaan se oikee joukko. Tuntuu jotenkin, et meikäläisis piireis valikoidaan tarkemmin, ketkä voi tulla touhuihin mukaan ja ketkä ei. Toisaalta epiksis on paljon enemmän vaihtoehtoja, joten sieltä löytää paaaljon helpommin itselleen kamuja.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"myös epäilys, voiko tämä ollakkaan se oikee joukko."
Näet tuossa konkreettisesti, että kyseessä ei ole mikään absoluuttinen totuus "oikeasta".
Voit uskoa jumalaan muuallakin ja elää sellaista elämää kuin tahdot muuallakin. Luulenpa, että monelle "näytetään" koettelemusten kautta, että VL on vain yksi lahko uskontojen kirjossa. On loppupeleissä sama, mihin ja miten uskot. Kaikki tiet vievät Roomaan.
Voimia sinulle!
Tutun kuuloisia tuntemuksia sinulla. Itsellä oli vuosia sitten sama tilanne. Nykyisin en kuulu enää porukkaan.
Ikävä kyllä se "uskovaisten välinen rakkaus" ei käytännössä toimi yhtään, vaikka sitä niin kovasti hehkutetaankin. Kateutta, syrjintää, pahan puhumista, ym ikävää on paljon.
Ei niin, ettei siellä hyvääkin olisi mutta toiset vaan jää yksin ilman järkevää syytä.
Kannattaa miettiä mitä haluat elämältä oikeasti ja myös sitä onko vl-elämäntapa se miten haluat elää. Muista, että Jumala on rakkaus.
Ja Jeesus on meille esimerkkinä miten tulisi kohdella muita ihmisiä.
Kaikkea hyvää sinulle ja ole hyvillä mielin sellaisten kavereiden kanssa, kenen kanssa viihdyt. Tuskin Jumala sinua siitä tuomitsee, vaikka jotkut ihmiset niin tekisivätkin.
ollessasi puhunut kenestäkään pahaa, ethän myöskään syrjinyt tai ollut kateellinen
et todellakaan ole ainoa, joka kokee jääneensä yksin. Olen huomioinut oikeastaan joka ikävaiheessa jonkun osan porukasta jäävän yksin, kuka mistäkin syystä. Näin keski-ikäisenä voin vain todeta, että niin itsekästä, itsekeskeistä ja ynseää porukkaa on ollut mahdoton tavata muualla kuin Ry:llä. Minä pääsin irti ja elän kaikin tavoin parasta elämää perheeni kanssa, uskovana ihmisenä. Jumalan rakkaus kantaa minua joka päivä.
se "Jumalan lasten rakkaus", on EHDOLLISTA. Yhdyn täysin sinun luonnedintaasi rauhanyhdistysten porukoista. Itsekeskeisiä, ylimielisiä jne. Jeesus sanoi:"Siitä teidät tunnetaan opetuslapsikseni, että pidätte rakkauden keskuudessanne."
Vl-todellisuus on kaukana todellisesta agapé-rakkaudesta. Sitä sanaa Jeesus käytti. Agapé-rakkaus on pyyteetöntä, ehdotonta, periaatteeseen perustuvaa rakkautta, johon ulkonaiset seikat eivät vaikuta.Juuri sillä rakkaudella Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä. Vl:ien "jumalanlasten rakkaus" on tuon rakkauden irvikuva.
ydinongelmasi on yksinäisyys ja kaverien puute.
Itse koin yksinäisen vl-lapsuuden ja nuoruuden. Näin jälkeenpäin ajatellen se johtui siitä, että meidän perheemme ei ollut tyypillinen vl-perhe. Äiti oli "uskomassa", isä ei. Meillä oli isän isäntävaltaa käyttäen ostettu televisio, eikä meillä ollut kuin 5 lasta (3 minun nuoruudessani, olen vanhin lapsi). Äitini oli niin vapaamielinen kuin vain silloisissa vl-rajoissa voi olla.Perheen sisäinen elämä oli aineellisesti köyhää, isä ei suostunut elättämään perhettään, ja lisäksi terrorisoi henkisesti äitiä ja meitä lapsia("saatanan lestoja").Meillä ei voinut pitää kaupunginosan pyhäkouluja ja ompeluseuroja. Olisin kipeästi tarvinnut uskomassa olevien nuorten seuraa ja tukea. Sitä seuraa teoriassa Oulussa oli yllin kyllin. Mutta, mutta...Perhetaustastani johtuen EN KELVANNUT usk. nuorille. Minua kartettiin ja vieroksuttiin. Tulin araksi seuroissakävijäksi, jännitin varsinkin pienemmissä tilaisuuksissa kuten kaupunginosamme pyhäkouluissa ja ompeluseuroissa. Raamattuluokassa en uskaltanut käydä ollenkaan. Olin arka ja pelokas.Se varmasti näkyi päällepäin. Minulle naureskeltiin selän takana. Sellaisen kodin lapsi, kuin minä, olisin tarvinnut kipeästi toisten nuorten tukea. MUTTA EN KELVANNUT PIIREIHIN.Syytin siitä itseäni, ja ajattelin, että minussa on jotain pahasti vialla.Uskoin kuitenkin vl-tavalla koko sydämestäni, mutta ystäviä en hartaista rukouksista huolimatta saanut.
Myöhemmin elämässä tulin huomaamaan, ettei minussa ollut mitään vikaa psyykkisesti tai sosiaalisesti.
Kaikki johtui siitä, että perhetaustani oli erilainen. Jätinkin Rauhanyhdistyksen piirit heti aikuiseksi tultuani. Sain välittömästi ystäviä, ja olen kokenut itseni tasavertaiseksi ihmiseksi, en muita paremmaksi, mutten huonommaksikaan.Minun todellinen elämäni alkoi silloin, kun suljin ry:n oven takanani viimeistä kertaa!
Arasta ja pelokkaasta nuoresta pojasta on tullut suht´tasapainoinen, sosiaalinen ihminen. En ole katkera, mutta en myöskään unohda miltä tuntuu olla alimpana ry:n nokkimisjärjestelmässä.
ajatelkaapa lestat tuota nuoren kirjoitusta. Itseään ainoina oikeina pitävät ihmiset kohtelevat toisiaan noin. Millaista kohtelua saavat muut, jotka eivät ole lestoja olleetkaan? Jumala ei tykkää moisesta.
Katso tämä linkki
http://godisimaginary.com/
Kun olet perehtynyt tähän sivustoon huolellisesti olet ottanut aimoharppauksen eteenpäin ongelmissasi.
muodinmukaiset vaatteet ja ikäkauden vaatteet, nuorilla napapaita ja tiukatfarkut, täysin aikuisilla bleseri siihen sopivat housut jne... sitten läskit ei ole muodissa, niistä pitää päästä eroon ,kun nuo on kunnossa kavereitakin alkaa olemaan.
siis miten se näkyy tai mistä teidät erottaa, että ootte uskovaisia? Ennen ainakin muotivaatteet ja maailmallisuus oli syntiä. Miten nyt? Olen tehnyt kylläkin jo oman päätelmäni, etä VL:ssa ei ole nykyisellään elävän uskon kanssa paljoakaan tekemistä, se on ennemminkin alakulttuuri, tapakulttuuri. Tiettyjä mantroja hoetaan ja raamatunmukaiset synnit ei paljoakaan merkitse, jos niitä ei ole Päivämiehessä erikseen kielletty. Enhän ole paljoakaan väärässä?
...uskosi ja kritilliset arvosi, päädyit sitten olemaan vl tai et. Todella ikävältä kuulostaa, mutta hienoa, että olet kuitenkin ollut rohkea yrittämään luomaan sosiaalisia suhteita ja ole jatkossakin rohkea. Tärkeä on jos päädyt olemaan vl, että pidät myös ne "maalliset" ystävät. Niiden kanssa on monesti tullut juteltua paljon syvällisempiä kuin "oikeiden" vl:ien. Jos päädyt luopumaan vl uskosta on ainakin ystäviä muualta ja yksinäisyys ei iske totaalisesti ja joille voi purkaa ja jutella mm.vanhempien reaktiot jne. Kaverisuhteet on tärkeitä, perhe ei riitä. Ja jos sieltä vl piireistä ei saa kavereita niin hyvä, että edes sen ulkopuolelta. Voi olla, että jotkut sisaruksistasi ovat tarkoittaneet juuri näitä maallisia ystäviäsi, koska kaikki vl:t ei hyväksy sitä, mikä mielestäni on on todella outoa/tyhmää. Kannustan luomaan ystävyyssuhteita myös vl piirin ulkopuolellekin!
No ei se susta itestä ole kiinni jos olet yrittäny.
VL:t osaa syrjimisen taidon vähintään yhtä hyvin ku ei VL:t.
Mullakaan ei ikinä ollut VL-ystäviä ja koulussa lestadiolaiset kiusas eikä ne antanut aina vapaa-ajallakaan olla rauhassa vaikka samaan "joukkoon" kuuluttiinkin.