Tänään aamulla poikaystäväni herätti ja kertoi rakkaan tyttövanhukseni kuolleen. Heräsin enkä ymmärtänyt mitä hän minulle sanoi koska olin vielä uninen ja huomasin shokin tulevan.
Vähän aikaa siinä seinää tuijotaessa tajusin että Kisuni on kuollut ja purskahdin itkuun. Itkin niin paljon että tärisin.
Kissani sain kun olin 11 vuotias. Löysin Kisun eläinsuojelusta kun hän oli 6 vuotias. Piikkiuhan alla oli koska heidän mukaan 6 vuotias on liian vanha saamaan kotia. Kisu muutenkin oli tempperamenttinen tyttö ja masuun ei antanut koskea. Vanhat omistajat olivat potkineet toista masuun. No minä nuorena tyttönä rakastuin kisuun ensisilmäyksellä ja niinpä tyttö mukaani tuli. Minuun hän luotti ja olin ainoa ketä pystyi tämän tulisielun nostamaan syliin ilman että oli kasvot arpia täynnä. Kisu oli mukanani 14 vuotta. 20 Vuotiaana Kisu nukkui pois.
Rakastin tätä kissaa koko sydämmestäni ja tämä tuska mitä tunnen nyt on aivan kamala. Töissä istun ja välillä purskahdan itkuun kun mietin että vanhus ei ole minua enää odottamassa.
Hautasin kisun pihalleni, koska itse pidän luonnottomana miten jotkut ihmiset heittävät kuolleet lemmikkinsä roskikseen. Arvokas kuolema myös lemmikeille! Nyt mietinkin että kun kesä tässä on tulossa tai oikeastaan on jo kuinka monet ihmiset taas ottavat kesäkissoja ja jättävät oman onnen nojaan kun työt ja koulut alkavat. Minua suorastaan itketti lukea eilen siitä eläinrääkkäystapauksesta mikä lehdessä oli,että kissaa oli ammuttu nuolilla päähän. Ampuisin sitä ihmistä muutamalla nuolella jos saisin tietää ketä hän on.
Ihmiset hyvät ajatelkaa tänä kesänä ennen kuin otatte sen söpön kissan sen lapsenne seuraksi kesällä että oletteko valmiit hoitamaan sitä monta vuotta jälkeenpäin. Älkää ottako vain koska kullannuppunne hyppii tasajalkaa ja vaatii kissaa jonka hylkää heti kun uusi Playstation 3 peli tulee kauppoihin. Antakaa kissa sitten jollekin sitä rakastavalle.
No eipä minulla muuta halusin vain jakaa tarinani kun kisua tässä mietin ja kyyneleet silmissä istun. Hyvät kesänjatkot teille kaikille kissarakkaille :)
Vähän aikaa siinä seinää tuijotaessa tajusin että Kisuni on kuollut ja purskahdin itkuun. Itkin niin paljon että tärisin.
Kissani sain kun olin 11 vuotias. Löysin Kisun eläinsuojelusta kun hän oli 6 vuotias. Piikkiuhan alla oli koska heidän mukaan 6 vuotias on liian vanha saamaan kotia. Kisu muutenkin oli tempperamenttinen tyttö ja masuun ei antanut koskea. Vanhat omistajat olivat potkineet toista masuun. No minä nuorena tyttönä rakastuin kisuun ensisilmäyksellä ja niinpä tyttö mukaani tuli. Minuun hän luotti ja olin ainoa ketä pystyi tämän tulisielun nostamaan syliin ilman että oli kasvot arpia täynnä. Kisu oli mukanani 14 vuotta. 20 Vuotiaana Kisu nukkui pois.
Rakastin tätä kissaa koko sydämmestäni ja tämä tuska mitä tunnen nyt on aivan kamala. Töissä istun ja välillä purskahdan itkuun kun mietin että vanhus ei ole minua enää odottamassa.
Hautasin kisun pihalleni, koska itse pidän luonnottomana miten jotkut ihmiset heittävät kuolleet lemmikkinsä roskikseen. Arvokas kuolema myös lemmikeille! Nyt mietinkin että kun kesä tässä on tulossa tai oikeastaan on jo kuinka monet ihmiset taas ottavat kesäkissoja ja jättävät oman onnen nojaan kun työt ja koulut alkavat. Minua suorastaan itketti lukea eilen siitä eläinrääkkäystapauksesta mikä lehdessä oli,että kissaa oli ammuttu nuolilla päähän. Ampuisin sitä ihmistä muutamalla nuolella jos saisin tietää ketä hän on.
Ihmiset hyvät ajatelkaa tänä kesänä ennen kuin otatte sen söpön kissan sen lapsenne seuraksi kesällä että oletteko valmiit hoitamaan sitä monta vuotta jälkeenpäin. Älkää ottako vain koska kullannuppunne hyppii tasajalkaa ja vaatii kissaa jonka hylkää heti kun uusi Playstation 3 peli tulee kauppoihin. Antakaa kissa sitten jollekin sitä rakastavalle.
No eipä minulla muuta halusin vain jakaa tarinani kun kisua tässä mietin ja kyyneleet silmissä istun. Hyvät kesänjatkot teille kaikille kissarakkaille :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun kissaa rakastaa sen poismeno on aina kova paikka. Kyllä sitä saa surra, eli sure ihan rauhassa äläkä kuuntele jos joku sanoo sen olleen "vain" kissa.
Kissasi sai luonasi hyvän loppuelämän vaikka alkupuoli olikin kauhea jos sitä potkittiin ja kiusattiin. Luonasi se oli varmasti onnellinen ja eli pitkän elämän.
Voimia jaksamiseen!
Kuoli 2 vuotta sitten, ja eräs kaverini sanoi minulle viikko sen jälkeen, että miksi sinä sitä enää suret sehän oli vain kissa.
Kaikki eivät ymmärrä että kissa voi olla paljon enemmän, kuin oma lapsi. Ikinä en voi antaa tuolle ihmiselle sitä lausetta anteeksi, hän kuitenkin tiesi kuinka rakas poikani minulle oli.
Otan osaa!!!itellä 3 rakasta kissaa käsiin kuollut ja suru oli ja on edelleen tosi älytön!!viime syksynä viimeisin kuoli ja itkin sitä päivä kausia.Ja tätä lukiessa tuli veet silmiin kun tiedän miltä susta tuntuu!!Mulla on vielä 3 ihanaa kisua kotona ja vanhin on 17v ja kauhulla odotan sitä päivää milloin kissa nukkuu pois!!!Ne ovat minulle kuin lapsia joita kaipaan ja suren aina!!!Koita jaksaa!!!!
Rakas kissa on perheenjäsen, jonka poismeno on aina kova paikka. Minullakin on yhä ikävä omaa rakasta kissaani, joka oli viime talvena pakko lopettaa 16-vuotiaana vakavan sairauden takia. Ensimmäisinä päivinä ja viikkoina ikäväni ja tuskani olivat aivan kamalia, mutta pikkuhiljaa ne alkavat kuitenkin hälvetä, vaikka ei kaipauksesta taida päästä koskaan ihan kokonaan. Voimia sinulle ja kaikille kissansa menettäneille. Ollaan kuitenkin onnellisia siitä, että olemme saaneet iloita kissamme seurasta ja rakkaudesta ja olemme itse voineet tarjota kissallemme hyvän elämän ja kodin. Kesäkissan ottajia ei todellakaan voi ymmärtää...
Osanotot täältä suunnalta, ja voimia jatkoon! Eikä se varmastikkaan ollut ''vain'' kissa kuin jotkut väittävät, mutta ehkä olen kylmä ihminen. Kun oma kissani nukkuin pois pari viikkoa sitten 14-vuotiaana. Minä surin päivän ja sitten ei enää, oma ajatusmaailma pyörii tyyliin turhaa sitä on itkupillittää monta päivää ja olla maassa, kun ei se tuo takasin mitään. Että olen aina saanut kuulla tuosta, että sulla kissa oli hyllyn koristeena jne. Mutta jokaisen tapa surra ja elää, ite en tule koskaan unohtamaa sitä kissaan, se oli persoona jota toista ei tule. Mutta kummikaan en enää sure vaan kissa elää sydämessä kauniina muistona, joka ei koskaan unohu. :) Ja vielä kerran voimia sinne!
Kiitos kaikille viestiin vastanneille.
Onhan minulla vielä Korat kissani Röllö kotona mutta ei se tietenkaan surua pois ota.
Töissä ei ymmärretty surua joten olihan se eilen vaikea olla töissä varsinkin kun asiakaspalvelussa on,ääni täristen silmät punaisena siinä sitten istuin mutta töistä sanottiin lemmikin kuoleman johdosta et saa olla pois töistä. No eipä ketään tullut valittamaan muutamat vain tulivat kysymään onko kaikki hyvin :).
Hyvät kesän jatkot kaikille toivotaan että viikonlopusta tulee lämmin :)
niitä toivon sinulle. Kissan menetys on hirveää. Pitkän aikaa itkukohtaus voi tulla milloin vain, jos antaa ajatusten mennä tunnetasolla johonkin hetkeen kissansa elämässä, sen kärsimyksiin ja suloisuuteen. Töissä on pakko kovettaa mieltään ja sysätä kaikki ne ajatukset heti pois.
Kotona tuleekin sitten sallia nämä itkunpurskahdukset aina, kun niitä on tullakseen. Niitä tulee niin pitkään, kun tätä surua pitää käsitellä. Myöhemmin helpottaa ja kissaa voi ajatella onnellisena muistellen sen hyviä hetkiä.
Itse menetin viime perjantaina 23/5 Pömppösen. Tämä kissa oli hellyyttävyydessään jotain, mille en voi löytää vertaa. Pömppönen minut auttoi edellisen kissamme kuoleman ylikin, kun tuli aina kylkeen kiinni hyrisemään. - En sitten saanutkaan viettää kiireetöntä aikaani lomalla Pömppöstä hellien ja sekin surettaa eikä pieni saanut nauttia kesästä. :( Mutta nyt sillä ei ole kipuja ja siitä on oltava tyytyväinen.
Saan Pömppösen takaisin luokseni krematoriosta tuhkana. En voisi kuvitellakaan heittäväni kissaani roskiin kuolleenakaan. Joku idiootti on sen tehnyt elävällekin.
Nuo eläinrääkkääjät pitää ehdottomasti saada kuriin ja muutettua lakia niin, että siitä tulisi oikein kunnon rangaistukset. Kertomasi uutinen oli aivan hirveä. Ja tällaisten ihmisten keskellä meinataan vielä mielisairaalapaikkojakin vähentää?