Terapeuttini on psykiatrian erikoislääkäri, ei neurologi. Otin puheeksi sen, että epäilen, että minulla on Aspergerin syndrooma. Tähän terapeuttini ensin totesi, ettei hän usko, että olen assi. Sitten hän lisäsi, että neurologit todennäköisesti sanoisivat, että ehkä olen assi ja joutuisin elämään tuollaisten ehkä-vastausten valossa lopun ikääni.
Olen tehnyt netissä testejä, joiden vastaukset viittaavat siihen suuntaan, että olisin assi. Olen myös omin päin lukenut Aspergerin syndroomasta ja pystyn samaistumaan tapauskuvauksiin.
Pitäisikö minun mennä neurologille? Mitä hyötyisin "virallisesta" diagnoosista?
Läheiseni puolestaan eivät usko, että olisin assi. Heidän mielestään olen mitä moninaisimmilla tavoilla itse vaikeuteni aiheuttanut ja voisin jonkinlaisella tahdonvoimalla ja muiden ihmisten toimeenpanemilla kuritoimenpiteillä muuttua heille ja muille miellyttävämmäksi.
Mistä Suomesta löytyy neurologeja, jotka voisivat antaa vastauksen keski-ikäiselle henkilölle?
Miten itse päädyitte siihen, että olette asseja?
Kaikki neuvot, vinkit ja kommentit ovat tervetulleita.
Olenko assi vai en?
28
2150
Vastaukset 28
- ritalin
"Heidän mielestään olen mitä moninaisimmilla tavoilla itse vaikeuteni aiheuttanut ja voisin jonkinlaisella tahdonvoimalla ja muiden ihmisten toimeenpanemilla kuritoimenpiteillä muuttua heille ja muille miellyttävämmäksi."
No tuo on varsin tyypillinen suhtautumistapa assin läheisille. Kun assille itselleen ei pysty näissä olosuhteissa kehittymään minuutta, hän tulee anankastiseksi ja väittää asioiden todella olevan juuri niin, kuin läheiset väittävät. Suurin osa asseista itseasiassa on juuri tällaisia. Myös psykiatrinen hoito yleensä vain vahvistaa assille tällaista kuvaa itsestään, koska 99% ammattilaisista on sen verran sadistisia, että haluavat toteuttaa tätä sadismiaan "kurittamalla" assia.
Joo, mutta sellaista piti kysyä, että mitä psykiatrisi sitten epäilee sinulla olevan? Sinulla on varmaan joku diagnoosikin.- riittää
Itsensä on täällä netissä moni diagnosoinut assiksi. Viralliseen diagnoosiin on olemassa ihan lääketieteelliset perusteet. Assille voi olla hyötyä diagnoosista valittaessa kuntoutusta. Hänelle ei esimerkiksi analyyttinen psykoterapia sovi hoidoksi!
- ritalin
riittää kirjoitti:
Itsensä on täällä netissä moni diagnosoinut assiksi. Viralliseen diagnoosiin on olemassa ihan lääketieteelliset perusteet. Assille voi olla hyötyä diagnoosista valittaessa kuntoutusta. Hänelle ei esimerkiksi analyyttinen psykoterapia sovi hoidoksi!
kuitenkin olisi mielestäsi ihan varteenotettava hoitomuoto?
- faktoista
ritalin kirjoitti:
kuitenkin olisi mielestäsi ihan varteenotettava hoitomuoto?
;)...
- vaikeus
ritalin kirjoitti:
kuitenkin olisi mielestäsi ihan varteenotettava hoitomuoto?
Merkittävän asian esiin ottaminen ei ennakoi lainkaan sitä, että asianomainen kirjoittaja osaisi esittää asiansa tai perustella sitä.
Ikävä, että et ymmärtänyt, mitä halusin sanoa, vaan pistit asian naurun alaiseksi. Voimani ovat todella hupenevass
- niksu
ne munkaan läheiset uskoneet, että olen assi. Terapeuttini fiksuna ei sanonut asiaan mitään ennen kuin olin ollut tutkimuksissa. Ex psykiatrini mielestä olen F21, as dgiagnoosinkin jälkeen.
Mieti, mitä hyötyä sulle olisi, jos menisit as tutkimuksiin. Itseäni helpotti tietää, etten olekaan mielisairas, mitä kuvittelin olevani. Muuten en kyllä ole hyötynyt as diagnoosista mitenkään, eikä tarvikaan.- ritalin
Mulla on muutama kysymys, jos haluat vastata. Voit pistää myös privana, jos siltä tuntuu.
Niin mietin vaan, että mistä se F21, joka muistaakseni on skitsotypinen häiriö, sinulle repäistiin?
Skitsotypinen on siis "estynyt persoonallisuus", joka on erittäin ujo jne.
Toisaalta näköjään IDCssa saman numeron alle on laitettu mm. prepsykoottinen skitsofrenia, joka on ihan eri asia. - niksu
ritalin kirjoitti:
Mulla on muutama kysymys, jos haluat vastata. Voit pistää myös privana, jos siltä tuntuu.
Niin mietin vaan, että mistä se F21, joka muistaakseni on skitsotypinen häiriö, sinulle repäistiin?
Skitsotypinen on siis "estynyt persoonallisuus", joka on erittäin ujo jne.
Toisaalta näköjään IDCssa saman numeron alle on laitettu mm. prepsykoottinen skitsofrenia, joka on ihan eri asia.tuota kai piäisi kysyä ex psykiatriltani, joka tuon F21 aspergerin ja vaikean toistuvan masennuksen jatkoksi kirjaili. Hänen mielestä mulla on vaikea skitsoidinen persoonallisuus, lainatakseni siis hänen sanojaan.
Olen terapiassa kirjoittanut, koska puhuminen on ollut vaikeaa. Lenekö tuo sitten syy. - ritalin
niksu kirjoitti:
tuota kai piäisi kysyä ex psykiatriltani, joka tuon F21 aspergerin ja vaikean toistuvan masennuksen jatkoksi kirjaili. Hänen mielestä mulla on vaikea skitsoidinen persoonallisuus, lainatakseni siis hänen sanojaan.
Olen terapiassa kirjoittanut, koska puhuminen on ollut vaikeaa. Lenekö tuo sitten syy.aika epätarkka diagnoosi, mutta siinä on niin paljon samantyyppisiä piirteitä aspergerin kanssa, että hän on varmaan sekoittanut näitä piirteitä keskenään. Eli sanoisin, että psykiatrisi on halunnut laittaa eriävän mielipiteen, jotta näyttäisi itsenäisemmältä ja asiantuntevammalta. Samanlainen piirre hänessä, kuin monissa lääkäreissäkin, eli ollaan vaikka väärässä, ettei tarvitsisi olla kollegan kanssa samaa mieltä.
- niksu
ritalin kirjoitti:
aika epätarkka diagnoosi, mutta siinä on niin paljon samantyyppisiä piirteitä aspergerin kanssa, että hän on varmaan sekoittanut näitä piirteitä keskenään. Eli sanoisin, että psykiatrisi on halunnut laittaa eriävän mielipiteen, jotta näyttäisi itsenäisemmältä ja asiantuntevammalta. Samanlainen piirre hänessä, kuin monissa lääkäreissäkin, eli ollaan vaikka väärässä, ettei tarvitsisi olla kollegan kanssa samaa mieltä.
itsekin ajattelin.
No, ainakin saan mussuttaa pillerieitä loppuelämäni halvalla. Tuolla F21 kun irtosi kelan korttiin 112 toistaiseksi.
- Probably
Riitelystänne ei minulle vinkiksi ole.
Olen nyt saanut varattua ajan neurologille ja ottanut selville, keitä Aspergerin syndroomaan perehtyneitä psykiatreja kotipaikkakunnallani on.
Lopulta tulen itse oman diagnoosini tekemään.- ratkaisu.
tsemppiä!
- -skt-
Olen ymmärtänyt, että diagnostiikan tekemisessä on suuri merkitys lapsuudella. Eli assiksi synnytään, siihen ei voi sairastua jonkin elämänmuutoksen yhteydessä, kuten mielenterveyden ongelmiin.
Mikäli sinulla on hyvät välite vanhempiesi kanssa, haastattele heitä. Neuropsykiatrin tekemään diagnoosin vaikuttaa hyvin paljon lapsuus, joten silloin äidin haastatteleminen tulee eteen joka tapauksessa. - probably
-skt- kirjoitti:
Olen ymmärtänyt, että diagnostiikan tekemisessä on suuri merkitys lapsuudella. Eli assiksi synnytään, siihen ei voi sairastua jonkin elämänmuutoksen yhteydessä, kuten mielenterveyden ongelmiin.
Mikäli sinulla on hyvät välite vanhempiesi kanssa, haastattele heitä. Neuropsykiatrin tekemään diagnoosin vaikuttaa hyvin paljon lapsuus, joten silloin äidin haastatteleminen tulee eteen joka tapauksessa.Toinen vanhemmistani on vielä elossa. Hän on äänekäs ja itsepintainen ja sitä mieltä, että olen vaikeuteni ja "poikkeavuuteni" aiheuttanut siten etten ole hänen tahtonsa mukaan elänyt.
Hän ei ole tasapainoinen eikä rauhallinen yksilö.
Hän sanoo, etten voi olla assi, sillä en ollut ylivilkas lapsena. Tämä on yleinen erehdys. Monilla vaan ei suinkaan kaikilla asseilla on ADD. Minulla ei. Hän oli itse sairas koko lapsuuteni, eikä kai huomannut, mitkä kaikki tuskat sisälläni velloivat. Hänen tärkeimpiä tavoitteitaan on ollut näyttää ulkomaailmalle, että perheessämme kaikki on hyvin. Todellisuudessa monenlaisia ongelmia on ollut molempien vanhempien puolella kaikkien yhä muistissa olevien sukupolvien ajan. - ritalin
-skt- kirjoitti:
Olen ymmärtänyt, että diagnostiikan tekemisessä on suuri merkitys lapsuudella. Eli assiksi synnytään, siihen ei voi sairastua jonkin elämänmuutoksen yhteydessä, kuten mielenterveyden ongelmiin.
Mikäli sinulla on hyvät välite vanhempiesi kanssa, haastattele heitä. Neuropsykiatrin tekemään diagnoosin vaikuttaa hyvin paljon lapsuus, joten silloin äidin haastatteleminen tulee eteen joka tapauksessa.Asperger näkyy ihan yhtä aikaisin, kuin persoonallisuushäiriötkin. Tai itseasiassa persoonallisuushäiriöt näkyvät aiemmin. Narsismi näkyy lapsessa voimkkaana johtajuutena ja heikkopäisyytenä, sekä aikuisten ja lasten ihailun kohteena olemisena jo pienestä lapsesta asti. Yleensä jo pieni narsistinen lapsi onnistuu huijaamaan aikuisia ja mm. hankkimaan näistä liittolaisia, joita käyttää uhreiksi valitsemiaan toisia lapsia vastaan.
Asperger-lapsen sosiaalinen käyttäytyminen ei ole välttämättä erityisen poikkeavaa ennen koulu-ikää. Yleensä pahin aika assille onkin ensimmäiset kouluvuodet(sosiaaliset ja motoriset vaikeudet), jotka toisaalta ovat narsistisen lapsen juhlaa(osaa roolittaa toiset lapset mielensä mukaan). - ritalin
probably kirjoitti:
Toinen vanhemmistani on vielä elossa. Hän on äänekäs ja itsepintainen ja sitä mieltä, että olen vaikeuteni ja "poikkeavuuteni" aiheuttanut siten etten ole hänen tahtonsa mukaan elänyt.
Hän ei ole tasapainoinen eikä rauhallinen yksilö.
Hän sanoo, etten voi olla assi, sillä en ollut ylivilkas lapsena. Tämä on yleinen erehdys. Monilla vaan ei suinkaan kaikilla asseilla on ADD. Minulla ei. Hän oli itse sairas koko lapsuuteni, eikä kai huomannut, mitkä kaikki tuskat sisälläni velloivat. Hänen tärkeimpiä tavoitteitaan on ollut näyttää ulkomaailmalle, että perheessämme kaikki on hyvin. Todellisuudessa monenlaisia ongelmia on ollut molempien vanhempien puolella kaikkien yhä muistissa olevien sukupolvien ajan."Toinen vanhemmistani on vielä elossa. Hän on äänekäs ja itsepintainen ja sitä mieltä, että olen vaikeuteni ja "poikkeavuuteni" aiheuttanut siten etten ole hänen tahtonsa mukaan elänyt."
Näin on yleensä asseilla. Kun vähän tarkemmin tätä asiaa miettii, tajuaa, että ainoa järki, mikä vanhemman käytöksen takaa löytyy, on syyllistäminen. Tärkeää ei ole se, miten olet elämäsi elänyt, vaan se, että se olisi joka tapauksessa mennyt vanhempasi mielestä väärin. Ja juuri siitä ongelmat paljolti johtuvatkin: vanhemman negatiivinen asenne ja syyllistäminen johtavat aina joihinkin ongelmiin ja näistä ongelmista vanhempi syyttää lasta edelleen. Näin vanhempi saa lapsen oravanpyörään, millä hän hallitsee lastaan.
Kun vanhempi syyllistää lasta, juuri tuolloin hän saa lapsensa toimimaan oman(vanhemman) mielensä mukaan.
Mutta ana, kun otan asian esille, vaikka kyse olisi omista kokemuksistani, nämä narsistit syyttävät minua syyllistämisestä ja "väärien" oppien käyttämisestä.
"Hän sanoo, etten voi olla assi, sillä en ollut ylivilkas lapsena. Tämä on yleinen erehdys. Monilla vaan ei suinkaan kaikilla asseilla on ADD."
ADD aiheuttaa alivilkkautta, ADHD ylivilkkautta. Asperger ei ole yleensä ylivilkas ja oikeastaan aspergerin pitäisi paremminkin poissulkea ylivilkkaus, kuin aiheuttaa sitä. - Probably
ritalin kirjoitti:
Asperger näkyy ihan yhtä aikaisin, kuin persoonallisuushäiriötkin. Tai itseasiassa persoonallisuushäiriöt näkyvät aiemmin. Narsismi näkyy lapsessa voimkkaana johtajuutena ja heikkopäisyytenä, sekä aikuisten ja lasten ihailun kohteena olemisena jo pienestä lapsesta asti. Yleensä jo pieni narsistinen lapsi onnistuu huijaamaan aikuisia ja mm. hankkimaan näistä liittolaisia, joita käyttää uhreiksi valitsemiaan toisia lapsia vastaan.
Asperger-lapsen sosiaalinen käyttäytyminen ei ole välttämättä erityisen poikkeavaa ennen koulu-ikää. Yleensä pahin aika assille onkin ensimmäiset kouluvuodet(sosiaaliset ja motoriset vaikeudet), jotka toisaalta ovat narsistisen lapsen juhlaa(osaa roolittaa toiset lapset mielensä mukaan).Vielä muistan, kuinka lastentarhassa muiden lasten keskellä leikin yksinäni. Leikkikoulussa enkä oikeassakaan koulussa en läheisiä kavereita saanut.
Minua on aina syyllistetty jo olen aina ollut pelon vallassa. Viimeksi tänään "normaali" puolisoni löäi minua ja kutsui minua psykoottiseksi, kun vähän hänelle esitin, että tietyt häenn tottumuksistaan minua stressaavat.
Ottaisin heti eron, ellei meillä olisi pientä lasta. Erossa lapsi jäisi puolisolleni. Lapsemme on herkkä ja pelkää meidän eroavan.
Puolisoni jatkuvalla komentelullaan tekee minusta tunteettoman robotin. - -skt-
ritalin kirjoitti:
Asperger näkyy ihan yhtä aikaisin, kuin persoonallisuushäiriötkin. Tai itseasiassa persoonallisuushäiriöt näkyvät aiemmin. Narsismi näkyy lapsessa voimkkaana johtajuutena ja heikkopäisyytenä, sekä aikuisten ja lasten ihailun kohteena olemisena jo pienestä lapsesta asti. Yleensä jo pieni narsistinen lapsi onnistuu huijaamaan aikuisia ja mm. hankkimaan näistä liittolaisia, joita käyttää uhreiksi valitsemiaan toisia lapsia vastaan.
Asperger-lapsen sosiaalinen käyttäytyminen ei ole välttämättä erityisen poikkeavaa ennen koulu-ikää. Yleensä pahin aika assille onkin ensimmäiset kouluvuodet(sosiaaliset ja motoriset vaikeudet), jotka toisaalta ovat narsistisen lapsen juhlaa(osaa roolittaa toiset lapset mielensä mukaan).asperger on autismin lievä muoto, joten uskallan kyllä väittää, että sosiaalisten tilanteiden vaikeudet näkyvät jo varhaislapsuudessa. Ei ne vaikeudet ja oireet voi alkaa siitä kun menee kouluun. Ne ovat olleet olemassa koko elämän ajan.
- peiliin
ritalin kirjoitti:
Asperger näkyy ihan yhtä aikaisin, kuin persoonallisuushäiriötkin. Tai itseasiassa persoonallisuushäiriöt näkyvät aiemmin. Narsismi näkyy lapsessa voimkkaana johtajuutena ja heikkopäisyytenä, sekä aikuisten ja lasten ihailun kohteena olemisena jo pienestä lapsesta asti. Yleensä jo pieni narsistinen lapsi onnistuu huijaamaan aikuisia ja mm. hankkimaan näistä liittolaisia, joita käyttää uhreiksi valitsemiaan toisia lapsia vastaan.
Asperger-lapsen sosiaalinen käyttäytyminen ei ole välttämättä erityisen poikkeavaa ennen koulu-ikää. Yleensä pahin aika assille onkin ensimmäiset kouluvuodet(sosiaaliset ja motoriset vaikeudet), jotka toisaalta ovat narsistisen lapsen juhlaa(osaa roolittaa toiset lapset mielensä mukaan).Aivot ja ihmisen toiminta kehittyy koko elämisen ajan.
- ................
-skt- kirjoitti:
asperger on autismin lievä muoto, joten uskallan kyllä väittää, että sosiaalisten tilanteiden vaikeudet näkyvät jo varhaislapsuudessa. Ei ne vaikeudet ja oireet voi alkaa siitä kun menee kouluun. Ne ovat olleet olemassa koko elämän ajan.
ihan oikeastihan ( ei siis "ritalin tietää" oikeasti)
jo yksi diagnoosin virallisista kriteereistä on se, että oireet, poikkava käytös mm kommunikoinnissa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa on tullut esille jo pikkulapsena, alle kouluikäisenä.
Siksi diagnoosin saamista ja tekemistä edellyttää myös vanhempien tai muiden lasten kanssa eläneiden huoltajien haastattelut, myös silloin kun diagnoosin hakija itse on jo aikuinen. - ritalin
-skt- kirjoitti:
asperger on autismin lievä muoto, joten uskallan kyllä väittää, että sosiaalisten tilanteiden vaikeudet näkyvät jo varhaislapsuudessa. Ei ne vaikeudet ja oireet voi alkaa siitä kun menee kouluun. Ne ovat olleet olemassa koko elämän ajan.
että sellaista selvää törmäystä ei välttämättä ennen koulu-ikää pääse syntymään. Tietyt puutteet ovat olleet koko ajan, mutta ne eivät ole nousseet vaikeuksiksi. Voi niitä vaikeuksia tietysti aiemminkin tulla, mutta kouluun meno on varmaankin aika selvä kynnyskohta.
- ritalin
................ kirjoitti:
ihan oikeastihan ( ei siis "ritalin tietää" oikeasti)
jo yksi diagnoosin virallisista kriteereistä on se, että oireet, poikkava käytös mm kommunikoinnissa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa on tullut esille jo pikkulapsena, alle kouluikäisenä.
Siksi diagnoosin saamista ja tekemistä edellyttää myös vanhempien tai muiden lasten kanssa eläneiden huoltajien haastattelut, myös silloin kun diagnoosin hakija itse on jo aikuinen.olet rakas!
- ..............
ritalin kirjoitti:
olet rakas!
halita. Ei tod.
- ritalin
.............. kirjoitti:
halita. Ei tod.
*riemastuu* Mitä minun pitää tehdä, jotta halitaan?
- Kallisarvoinen
Probably kirjoitti:
Vielä muistan, kuinka lastentarhassa muiden lasten keskellä leikin yksinäni. Leikkikoulussa enkä oikeassakaan koulussa en läheisiä kavereita saanut.
Minua on aina syyllistetty jo olen aina ollut pelon vallassa. Viimeksi tänään "normaali" puolisoni löäi minua ja kutsui minua psykoottiseksi, kun vähän hänelle esitin, että tietyt häenn tottumuksistaan minua stressaavat.
Ottaisin heti eron, ellei meillä olisi pientä lasta. Erossa lapsi jäisi puolisolleni. Lapsemme on herkkä ja pelkää meidän eroavan.
Puolisoni jatkuvalla komentelullaan tekee minusta tunteettoman robotin.Sinulle "Probably". Tiedän miltä tuntuu kun puoliso käyttäytyy uhkaavasti, joutuu elämään toisen tiukan kontrollin alla alistettuna lasten kanssa. Pienenä leikin vanhempieni mukaan sisarusparvessa aina yksin, tunsin olevani erakko, ujo, huonompi kuin muut. Vanhemmiten aloin taistelemaan ujouttani vastaan. Olin kai jollainlailla autistinen. Vaikeuksia, hylkäämisiä perheessä koin jo parivuotiaasta lähtien.Asuinolot ja ihmiset ympärillä muuttuivat ja koin pelkoa ja turvattomuutta.Tämä pelokkuus, arkuus ja turvattomuus jatkui aikuisikään asti. Nyt olen päässyt VAPAAKSI noista asioista. Mikään psykologi, terapeutti, hoito ... ei ollut antanut minulle mitään lohtua tilanteeseeni.Asioita vain kaiveltiin esiin ja jätettiin potilasparka yksin noiden "löytöjen" kanssa painiskelemaan.Mitä niillä tiedoilla tekisin? Turvauduin Jeesukseen Kristukseen suurissa ahdingoissani. Rukoilin että Hän tulisi elämääni auttamaan minua ja pyysin samalla omia mieltä painavia tekojani anteeksi. Kiitin Häntä että Hän kuoli ristillä puolestani,minun pahojen tekojen ja ajatusteni vuoksi, että minun ei tarvitsisi enää kantaa syntikuormaani. Heitin syntini Jeesuksen kannettaviksi ja kylläpä olo koheni.En ollut uskoa tuntemuksiani.En tiennyt että Jeesus on todella kuollut puolestani ja noussut kolmantena päivänä kuolleista ja elää edelleen ja tahtoo AUTTAA ja kykenee auttamaan.Mikään ei ole mahdotonta Jumalalle, Luojallemme, omalle Taivaalliselle Isällemme! Olen pelastettu, Luojan kiitos! Samalla lähti masennuksenikin.
- Breda
Tämä ketju on jo 9 vuoden takaa. Mutta tämä sisältää monia hyviä pointteja. Tässä ketjussa ei taida olla yhtään provoavaa hölynpölyä, jota yleensä täällä yhä paljon esiintyy.
Siis ketjun aloittaja kysyy: Olenko assi vai en?
Aika moni tuota on pohtinut. Nykyään kun AS:sta on tietoa yhä enemmän ja se on yhä tarkempaa,
moni aikuinen pystyy saamaan nykytiedosta hyvinkin pätevää pohjaa pohdinnoilleen.
Psykologit ja psykiatrit eivät välttämättä ole AS-asiantuntijoita. As on autisminkirjoon kuuluva neurobiologinen ilmiö, joten parhaita asiantuntijoita ovat autisminkirjoon erityisesti perehtyneet neurologit. Heitä ei edelleenkään ole Suomessa kovin paljon.
Aikuisena omin päin itsensä aspergeriksi tunnistaneita on nykyään paljon, enemmän kuin tiedetään. Monille heistä riittää, että itse tunnistaa itsensä sellaiseksi ja sen tunnistuksen seurauksena lukee siitä paljon ja yleensä - jos on aspergeri - huomaa, että AS-tiedosta on omalle elämälle ja itsensä tuntemiselle todella suurta hyötyä. AS:n itse tunnistaminen voi olla alku merkittävästi paremmalle elämälle kuin mitä elämä on ollut ennen sitä (epävarmuudessa ja muiden ihmisten negatiivisten ja asiantuntemattomien heittojen ja nälväilyjen ristitulessa).
Aloittaja kuvaa riipaisevalla tavalla muiden ihmisten (jopa läheisten) lähes sadistista suhtautumista:
"Läheiseni puolestaan eivät usko, että olisin assi. Heidän mielestään olen mitä moninaisimmilla tavoilla itse vaikeuteni aiheuttanut ja voisin jonkinlaisella tahdonvoimalla ja muiden ihmisten toimeenpanemilla kuritoimenpiteillä muuttua heille ja muille miellyttävämmäksi."
Läheiset voivat olla aloittajan kuvaamalla tavalla suorastaan sairaan tietämättömiä. AS ei ole koskaan mitään tahdonvoimalla poistettavissa olevaa, puhumattakaan siitä että sen voisi haihduttaa muiden ihmisten kuritoimenpiteillä! Sukulaiset voivat olla assia kohtaan henkisesti todella julmia. Sellaisia (assin mielenterveyttä todella uhkaavia) sukulaisia on monesta syystä aiheellista karttaa.
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että tajuttuani AS:ni keski-iässä koin elämäni alkavan kuin uudelleen - vankemmalta pohjalta kuin koskaan aikaisemmin. Lukemattomat asiat elämässäni tulivat ymmärrettävämmiksi ja mieleni huojentui todella. Ihmissuhteeni alkoivat karsiintua mutta siitä oli vain suuri apu. Turhat ja jopa haitalliset "ystävät" ja tuttavat eivät olleet antaneet minulle mitään positiivista. Niistä luopuminen oli uuden tietoisuuteni varassa sekä helppoa että valtavan helpottavaa. Saatoin vihdoinkin keskittyä elämässäni asioihin, jotka minua eniten kiinnostivat ja olen päässyt niissä asioissa aiempaa merkittävämpiin tuloksiin. Kun turhasta, jopa haitallisesta ja väärästä, elämässään pystyy luopumaan, esim. liiallisesta sosiaalisuudesta, voivat sen vaikutuksen asperger-ihmiselle olla hämmästyttävän positiivisia. Pääasia, että asperger-ihminen (oman elämänsä asiantuntija) itse saa tehdä elämässään omat valintansa juuri niin kuin itse parhaaksi tuntee.- iuytyuiop
Just,
ihmiset luulee vaikeuksien tulevan yksinäisyydestä vaikka ne on tulleet sosiaalisesta kanssakaymisestä.
Olen assi jolla on narsistivanhemmat (joista toinen as piirteinen) mitä tehdä ?
- Aspergerinfo_YP
Hyviä kirjoituksia tässä ketjussa. Minulla täysin samankaltaisia elämänkokemuksia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 67788
- 113752
- 37706
- 130667
En haluaisi sanoa tätä
Mutta olet sokea sille, mitä sinulla jo on! Jos minä olisin sinä, pyrkisin tekemään kaikkeni kohentaakseni nykyistä pari40609- 67589
Vasemmiston aloite
Pyhäjärvellä, ihan hyvä aloite. Toteutus ja puhdistus pitäisi alkaa ihan omasta pesästä. Näkeehän tuon sokeakin mitä ja58493- 27485
Koska Sofia kertoo totuuden, että ovat eroneet miljonääri miehen kanssa?
Eikö olisi hänelle itselleen helpotus, kun voisi kertoa totuuden. Miksi salata asiaa ja pitkittää sitä harmaan tulevaisu142469Onko suhtautuminen kaivattusi
Fyysiseen vetovoimaan muuttunut? Jos, mihin suuntaan? Tunnetko enemmän vai vähemmän vetoa häneen fyysisesti kuin silloin35468- 41432
- 68430
Näyttää siltä ettet edes sinä.
Kukaan ei uskalla kohdata aitoa ja syvää sielun rakkautta. Hyvin harvat vain. Ihmisten on turha tavoitella sitä oikeaa30408Maajussille morsian: Farmiviikon voittajat ja häviäjät - Itkua ja pettymystä ei salattu
Maajussille morsian -suosikkisarjassa farmiviikolla selviää, onko ilmassa "sitä jotakin". Rakkauden etsintä on täynnä i0405Hei, alettaisko oleen yhdessä?
Miltä tuntuisi jos joku ihminen josta tykkäät sanoisi haluavansa yhteen asumaan? Ajattelisitko menettäväsi vapauden, pys68401- 35393
Jos olen aiheuttanut pahaa, pyydän anteeksi
Jos olen omalla kirjoittelullani aiheuttanut täällä jollekin pahaa mieltä tai sotkenut asioita, niin pyydän sitä anteeks58387Muistelen lämmöllä
Se oli vaikein päätös, jonka olen joutunut tekemään. En pidä valehtelusta, mutta näin sait päätöksen asioille. Rakasti27384- 44383
- 29374