espeonin salaisuus....:)

Espeon kirjoitti:

Tässäpä miun sttori..:)

-yksi yhtä vastaan ottelu, poika huusi.
-Selvä, tyttö vastasi.
-Matkaan manectric, poika huusi. (Se on sellainen uusi sähköpokemon)
-Noh, matkaan eevee, tyttö huusi ja pikkuruinen eevee tallusti paikalle. Poika alkoi nauraa ja manectric näytti halveksuvalta.
-hei Brendan eikö teekkään mieli otella? tyttö kiljui.
-Toki se vain näyttää niin heikolta.
-Älä vielä sano, käytä vikkelyyttä sekoittaaksesi sen, tyttö käski ja eevee pyöri manectrickin ympärillä ja se näytti olevan sekaisin.
-Älä vain seiso siinä ei me hävitä eeveelle! poika huusi, käytä sähköshokkia!
Keltasininen pokemon antoi sähköä eeveelle ja sen vauhti pysähtyi kuin seinään.
-Eevee nyt pika hyökkäys oikealle, tyttö käski, kun huomasi eeveen olevan kunnossa.
manectric hoirahti vähän.
-Nyt sama vasemmalle, tyttö lisäsi.
Maneric kaatui, mutta nousi ylös.
-osaat sinäkin, poika huusi ja molemmat pokemonit käyttivät vikkelyyttä.
-iske oikealle, poika huusi.
Manectricin hyökkäys meni eeveetä kohti ja se lysähti maahan.
-no niin ukkosisku, poika tuuletti ja manectric antoi kipakan ukkosiskun eeveelle.
-Eevee eevee, nouse ylös pystytkö? tyttö kysyi ja huomasi, ettei se kyennyt nousemaan.
-Se oli siinä May, poika sanoi iloisesti.
Äkkiä eeveen ympärille alkoi kertyä valoa ja se suorastaan leiskui.
-eevee? Uhkarohkea pikku eeveeni, tyttö mumisi.
Brendanin suu loksahti auki. Eevee muuttui väriltään vaaleanpunaiseksi ja sille kasvoi pitkä haaroittuva häntä. Sen otsaan ilmestyi pieni punainen timantti, tai siltä se ainakin näytti. Siinä seisoesssaan se näytti niin uljaalta ja itsevarmalta.
-Se muutti muotoaan, tyttö lisäsi silmät suurina.
-Se on muuttunut vapr... jolt... flar... ei sen täytyy olla...
-Espeon, se kehittyy päivällä espeoniksi, Tyttö sanoi ja lähestyi espeonia.
-Tämä meinaa sitä, että jatketaan, tyttö sanoi ja espeon hyppäsi kentälle.
-hyvä on, Brendan sanoi ja käski manectriccinsä espeonia vastapäätä.
-Ovatpahan ainakin suunnilleen saman kokoiset, may lisäsi hymy kasvoillaan.
-Pah tee salamaisku, Brendan käski ja manectric totteli. Se ei osunut espeoniin vaan kimposi takaisin manectriciin. Se horjahti sähkön voimasta.
-käänteistä psyykkistä voimaa, may sanoi ja taputti onnistuneesti.
-Nyt vikkelyyttä peliin, kehopusku, May huusi ja espeon hyppeli sulavasti vihollista päin.
-ja nyt psyykkistä voimaa peliin.
Manectric nousi maasta heikkona ja espeonin punaisen timantin ympärille alkoi kertyä savumaista vaaleaa ainetta ja se kasvoi. Väriltään se muuttui kellertävän punaiseksi ja se iskeytyi keltasinistä pokemonia päin.
-Mahtavaa, May huusi ja juoksi espeonin luokse.
-Olit niin loistava, may halasi espeoniaan ja sekin näytti innostuneelta.
-hyvä on sitte voitit, Brendan sanoi ja lähti kävelemään pois päin.
-Espeon tule lähdetään.
May lähestyi pientä kukkulaa espeon kannoillaan.
yhtäkkiä hän kuuli laulua, se kuulosti pokemonienlaululta.
-Outoa, May sanoi hiljaa itsekseen ja katsahti espeoniin, mutta se oli kadonnut.
-Espeon mihin menit? May huusi hädissää, kunnes huomasi sen korkean kukkulan päällä katslemassa kaukaisuuteen.
((( Minun pitää mennä nyt)))
-Kuka se oli, May pelästyi ja katsahti espeoniin.
(((Minä se oli, älä pelästy))) Espeon sanoi.
-Miten sinä osaat puhua? May pelästyi.
(((Se on osa psyykkistä voimaani, sinun ansiostasi minä puhun may))) espeon selitti.
Laulu alkoi kuulua taas.
(((Näetkö tuona läheisen saaren täältä kukkulalta))) espeon kysyi.
-Näenhän minä, sieltä kuuluu laulua, May sanoi ja kuunteli kaunista laulua.
(((Minun täytyy mennä nyt. Se on pokemonien laulua ja se tulee saaresta johon minun pitää mennä))) espeon kuiskasi ja katseli saareen päin.
-Miksi sinun pitää mennä? May kysyi kyyneleet silmissään.
(((Moni pokemon tarvitsee apuani ja siksi minun on lähdettävä tuonne saareen))) espeon sanoi ja hyppäsi Mayn olalle.
-Eiih! May alkoi itkeä, miksi juuri sinun?
(((Ei vain minun, vaan sinne on tulossa muitakin pokemoneja))) espeon lisäsi ja nosti päätään.
-minä ymmärrän, may sanoi itkuisella äänellä.
(((Me tavataan vielä))) espeon sanoi ja painautui mayiin kiinni.
-oi espeon, May sanoi sekavalla äänellä ja halasi pokemoniaan hyvästiksi.
(((Älä itke enää may, saat vielä olla minusta ylpeä))) espeon sanoi ja May lähti juoksemaan metsään.
(((Olen aina kanssasi))) espeon kuiskasi Mayn perään.
May juoksi kyyneleet silmissään. hän pysähtyi vasta seuraavassa kylässä ja katsahti kuuhun ja sama pokemonien laulu alkoi taas soida.
-Minä luotan sinuun espeon, May kuiskasi hiljaa kyyneleet silmissä yöhön.
Espeon lähti kävelemään saarta kohti ja mietti samalla muita pokemoneja, joita tuo laulu kutsui saareen.
((( Keitäköhän muita pokemoneja tuo laulu kutsuisi))) espeon mietti hiljalleen samalla kun viimeisen kerran vilkaisi taakseen....((( Nähdään May.... Saat... vielä... olla... ylpeä ... minusta...))) Espeon lähti vikkeläänjuoksuun saarta kohti laulun soidessa pitkään yöhön...
http://www.dalegend.com/gallery/pokemon/pics/espeon.jpg


Joo siinä se nyt oli aika pitkä. i hope you can read it! Ja virheitä oli, mutta siinä tuosta steelixin saari jutusta sain tälläisen idean, että jos kaikki pokemonit menisivät sinne saareen jollain lailla.... Ja tuli laitettuu kuvakin...:) No mitä mieltä? =)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä