teillä ovat vanhemmat suhtautuneet vapautuksen hommaamiseen armeijasta?
Itsellä vanhemmat ovat melkeimpä väkisin viemässä sinne ja kuulemma armeija kuuluu miehen elämään. kaikenlaisia typeriä perusteita on heillä vaikka millä mitoin. Asun vielä kotona ja tilanne on todella hankala. Muilla kokemuksia`?
Itsellä vanhemmat ovat melkeimpä väkisin viemässä sinne ja kuulemma armeija kuuluu miehen elämään. kaikenlaisia typeriä perusteita on heillä vaikka millä mitoin. Asun vielä kotona ja tilanne on todella hankala. Muilla kokemuksia`?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei kai se sinun vanhemmillesi kuulu jos lääkäri suostuu sinulle vapautusta puoltavan lausunnon kirjoittamaan. Eihän se asia koske vanhempiasi millään tavalla. Minun vanhempani eivät olleet lainkaan kiinnostuneita C-papereiden huijaamisestani. En oikein usko, että vanhempasi heittäisivät sinut pihalle hommattuasi vapautuksen. Jos kuitenkin heittävät niin entäs sitten. Itse en haluaisin todellakaan olla sellaisten vanhempien kanssa missään tekemisissä.
jos pojalla on pää pipi.
...senhän huomaa jo sinunkin kirjoituksestasi, ettei oppi ole mennyt kovaan kalloon, ei sitten millään.
No itselläni vanhemmat eivät sanoneet yhtään mitään kielteistä siitä, kun valitsin siviilipalveluksen ja kieltäydyin suorittamasta armeijaa. Vanhempani olisivat kyllä hyväksyneet myös vapautuksen hankkimisen tai totaalikieltäytymisen, sillä kyseinen valinta olisi kuitenkin ollut minun oma henkilökohtainen valintani. Tosin muut sukulaiseni eivät ole hyväksyneet tätä sivarivalintaani yhtä helpolla, mutta en antanut sen vaikuttaa millään tavalla tähän omaan päätökseeni.
Jos et todellakaan halua mennä armeijaan, niin suosittelen sinulle siviilipalvelusta tai sitten vaan hankit sen vapautuksen sieltä armeijasta vasten vanhepiesi tahtoa, sillä kyseinen päätös on kuitenkin sinun täysin oma asia ja vielä kun olet täysi-ikäinen sen päätöksen tehdessäsi. Ei kannata välittää liikaa vanhempiesi mielipiteistä, sillä heillä ei pitäisi olla oikeutta pakottaa sinua menemään armeijaan, jos et itse sinne halua. Suosittelen sinua muuttamaan pois kotoa siinä tilanteessa, jos vanhempasi eivät hyväksy sinun päätöstäsi.
yritetäänkin. Ei vaan ole helppoa kun ei ole töitä. Koko ajan silti nekin etsinnän alla. Olen kysynyt aikovatko he heittää minut ulos jos tälläisen tempun teen niin kuulemma eivät. Mutta ikävä se on joka päivä taistelua asiasta käydä ja kuulla jatkuvastu huomautuksia armeijaan menosta. Todella rankkaa henkisesti. Yleensä vanhempien kuuluis olla tukena päätöksissä mutta mutta... Epäilen että heille se taitaa olla enemmänkin niin että näytettäisiin ulospäin hyvältä.
"yritetäänkin. Ei vaan ole helppoa kun ei ole töitä. Koko ajan silti nekin etsinnän alla. Olen kysynyt aikovatko he heittää minut ulos jos tälläisen tempun teen niin kuulemma eivät. Mutta ikävä se on joka päivä taistelua asiasta käydä ja kuulla jatkuvastu huomautuksia armeijaan menosta. Todella rankkaa henkisesti. Yleensä vanhempien kuuluis olla tukena päätöksissä mutta mutta... Epäilen että heille se taitaa olla enemmänkin niin että näytettäisiin ulospäin hyvältä."
No suosittelen sinua vaan etsimään töitä ja sitten jos saisit vähänkin pidempiaikaista duunia, niin se kotoa pois muuttaminen olisi helpompaa. Mutta jos vanhempasi eivät kuitenkaan aio heittää sinua ulos kotoa sen takia, jos kieltäydyt menemästä armeijaan, niin siinä tilanteessa sinulla ei pitäisi olla varsinaisesti mitään menetettävää. Toki tietenkin sellainen on henkisesti ihan hirveän raskasta, jos saa kuulla koko ajan jatkuvaa huomauttelua siitä armeijaan menosta. Siinä olen täysin samaa mieltä kanssasi, että vanhempien pitäisi olla tässä asiassa poikansa tukena, eikä hyökätä häntä vastaan painostaen häntä tekemään jotain sellaista, mitä hän ei itse halua. Tuo onkin juuri monille vanhemmille hyvin yleistä, että omat pojat halutaan sinne armeijaan aina sen takia, koska se näyttää heidän mielestään niin hyvältä ja hienolta muiden ihmisten silmissä.
Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto
armeijaa, saa hankkia vaikka vapautuksen.
Ajatus että oma poika orjana polvillaan kuuntelemassa käskyjä ei tunnu hyvältä.
Minun poikani käy armeijan kunnialla loppuun saakka. Poika on aikuistunut, itsenäistynyt ja kasvanut henkisesti paljon oppiessaan huolehtimaan omista asioistaan ja joutuessaan pitämään puoliaan armeijan hölmöjä varusmieslääkäreitä vastaan.
"armeijaa, saa hankkia vaikka vapautuksen.
Ajatus että oma poika orjana polvillaan kuuntelemassa käskyjä ei tunnu hyvältä."
Erittäin hieno asia, kun olet tuota mieltä ja haluat suojella omaa poikaasi näiltä armeijan aiheuttamilta turhilta kärsimyksiltä ja siitä aiheutuneesta henkisestä pahoinvoinnista. Erittäin harvoin sitä kuulee suomalaisten suusta mitään tuollaista puhetta, sillä suurin osa suomalaisista kun haluaisi aina painostaa ja pakottaa väkipakolla omia poikiaan sinne armeijaan näiden iänikuisten vanhojen sotaperinteiden ja sotaveteraanisukupolven muiston kunniaksi. Tässä sitten aina unohtuukin monilla se asia, että sinne armeijaan pakotettujen miesten omista mielipiteistä ja elämänarvoista ei haluta välittää yhtään mitään, kun se armeijan suorittaminen, vanhat perinteet ja nämä "kunniavelat" sotaveteraanisukupolvelle menevät näiden nuorten miesten elämänarvojen ja omien mielipiteiden edelle. Valitettavan monilla vanhemmille kun tuntuu olevan niin hirveän tärkeää se, että he saavat sitten aina ylpeänä kertoa kaikille siitä, kuinka heidän poika/pojat suorittivat sen "miesten koulun" eli varusmiespalveluksen "kunnialla" loppuuun saakka.
Muista, että on huomattavasti fiksumpiakin tapoja saada poika aikuistumaan. Jos ei pienenä ole kotona opetettu käytännön elämää, se on vanhempien vika eikä poikaa pidä rangaista armeijaan pakottamisella.
Mulla isä ymmärsi yskän välittömästi, eikä tuominnut minua lainkaan tai syyllistänyt, koska on itsekin aikoinaan vapautettu armeijasta.. ;)
Äitini sen sijaan jaksoi parin keskustelun verran ilmoittaa minulle, että "pilaan tulevaisuuteni" ja että minun pitäisi kuulemma miettiä vielä, mutta luovutti lopulta ja nyt kun on nähnyt, etten ole pilannut elämääni vaan duuni on ja opiskelut paremmin reilassa kuin monilla muilla, niin on täysin sama hänellekin, olenko käynyt pellekoulun vaiko en. :)
Tsemppiä sinne! Älä pakota itseäsi miellyttämään vanhempiasi vaan yritä sovitella ja tee loppujen lopuksi se, mikä itsestäsi tuntuu oikealta ratkaisulta! :)
Tulevaisuuden pilaaminen on täälläkin aihe päällimmäisenä.Harmi että isä on samalla tavalla vastasa kuin äiti vaikka ei hevonvittua armeijasta välittänyt. että jotkut osaa olla ahdasmielisiä-