epätoivon hetkiä. Mietin, olisiko hän voinut sanoa: ei kiinnosta, olet naurettava, katoa, hyvästi. Ei voinu ei. Ja se aiheutti sen, että mulle jäi tätä toivoa. Ja nyt mä en enää tiedä mikä on totta. Voisiko olla tunteita sillä.
Prkl, kun mun pitää nyt alkaa panostaa muihin juttuihin ja mä en uskalla kohdata sitä todellisuutta, jossa toinen ei muista mun olemassaoloa. Ja tämä haaveilu vie aikaa. Voisinhan mä kysyä, pettyä ja alkaa unohtaa, mutta ei. Mä en ehdi enää haaveilla, mun pitää saada jo tietoa. Tämän olisin kai voinut laittaa omaan päiväkirjaan (jota mulla ei ole). Mutta ei, tänne se on laitettava kaikkien luettavaksi. Ketä kiinnostaa, ei ketään. Mä taidan lähteä johonkin terapiaa, tunteet ja kuvitelmat lähtee, prkl. Onkohan kalliita tunteenpoisto-operaatiot?
Prkl, kun mun pitää nyt alkaa panostaa muihin juttuihin ja mä en uskalla kohdata sitä todellisuutta, jossa toinen ei muista mun olemassaoloa. Ja tämä haaveilu vie aikaa. Voisinhan mä kysyä, pettyä ja alkaa unohtaa, mutta ei. Mä en ehdi enää haaveilla, mun pitää saada jo tietoa. Tämän olisin kai voinut laittaa omaan päiväkirjaan (jota mulla ei ole). Mutta ei, tänne se on laitettava kaikkien luettavaksi. Ketä kiinnostaa, ei ketään. Mä taidan lähteä johonkin terapiaa, tunteet ja kuvitelmat lähtee, prkl. Onkohan kalliita tunteenpoisto-operaatiot?
Vastaukset 9
Vanhimmat
pystyyn siellä. Kaikki menee niin kun on tarkoitettu. Sua odottaa se Oikea jossain, ehkä se on hän jota kaipaat tai sitten joku muu. Mutta se löytyy ja osuu kohdallesi. Siitä olen aivan varma. Älä vaivu epätoivoon! Kaikki kääntyy vielä hyvin.
että se olisi hän, ei kukaan muu. Jotain mun on tehtävä, että mä voin unohtaa tunteet, joihin ei vastata. Mä on voi haaveilla loppuelämääni. En mä tarvitse ketään muuta juuri nyt, mulla on muita juttuja. Mutta hänet.
ja toisille pitkästymistä. Ota selvää hänestä, ketä ajattelet lämmöllä. Rohkeutta! Voit hämmästyä!
ja samaa mieltä olen itsekin. Jotenkin tuntuu, että mä taannun, tyydyn pelkkiin haaveisiin ja kuvitelmiin. Mutta selvitän tämän asian jossain välissä, energiaa on saatava muuhun käyttöön kuin epätietoisuuteen. Sä syö aika paljon energiaa.
Kannattaako loputtomiin pyöritellä asioita mielessään. Mene ja tiedä. En vaan tarkkaan tiedä tilannettasi, mutta toivon tilanteesi selventyvän. Rohkeutta varmaan tarvitaan tunteista puhuttaessa, ei ne asiat vaan ole helppoja. Tiedän sen itsekkin, kokemuksesta..
Voimia sinulle..
ei koe olevan mitään puhumista. Kuten aloituksessa mietin, on voinut unohtaa olemassaolonkin. Jos toinen ei reagoi, tunteista on päästävä omin keinoin. No eiköhän tämä tästä. Tuli joku hetkellinen epätoivo, joka helpotti jo. Pitää hankkia se päiväkirja, koska kirjoittaminen auttaa. Miksi mä tänne kirjoitan, taidan alkaa kirjoittaa itselleni.
Jospa toinen on epävarma sinun tunteistasi, eikä sen vuoksi avaa suutansa. Voisko olla näin?
Ja oletko ihan varma ettei hän pitäis susta myös?
Mistä näitä päätelmiä olet tyhnyt kuten ton et hän olis unohtanut olemassaolosi?
Sori nyt vaan, tuli monta kysymystä peräjälkeen. Ei toki tarvii vastata, jos et halua. Asiahan ei varmaan mulle kuulu, mut aattelin et helpottais oloos jos vaan purat ittees vaiks sit tänne.
Kohtalotovereita varmaan löytyy.. ;)
kiitos niistä. Mun pitää tehdä nuo kysymykset itselleni. Ei varmaan haittaa, jos en ala tässä vastailla. Alkoi jotenkin tuntua tuon aloituksen jälkeen, että pitääkö mun tänne kirjoitella, jospa jauhaisin asiat siellä missä kuuluukin.... :) Sinulle hyvää jatkoa.
En mä tiedä onko hän unohtanut ja pitääkö musta vai ei. Mä vain pelkään noita juttuja. En ole vielä tehnyt mitään loppupäätelmiä.