Kun on löpisty kaiken maailman rakkauden kesistä, niin eikös tää vois olla yksinäisyyden kesä?
Tässä nyt kevään mittaan olen koittanut löytää uusia ystäviä ja elämän tynkää, mutta menestys on ollut vaihtelevaa.
Tänään ajelin firman autolla pitkin maaseutua ja huomasin miten kauniin vihreää oli.
Vaikka olenkin melko lailla yksinäinen, mutta sosiaalinen ja kaipaisin seuraa niin päätin, että yritän nauttia sitten kaikesta muusta mahdollisesta, niin paljon kuin voin.
Sitäpaitsi olen huomannut, että yksinäisyys on monastikin parempi asia, kuin röyhkeät, selkään puukottavat ja omaa etua ajavat kaverit.
Moni mies tälläkin palstalla haikailee naisista, rakkaudesta yms. Itse olen muuttunut skeptiseksi naisten/tyttöjen suhteen ja varsinkin heidän aitouden ja rehellisyyden suhteen. Koska mun ei ole pakko sietää kaiken maailman kevytkenkäisiä sutturoita, joiden elämän-/moraaliarvot on kovin arveluttavia, niin en siedä. Enhän itsekään ole sellainen.
Sinkkuna ei ainakaan tarvitse pahoittaa mieltään, kun toinen yhtäkkiä ilmoittaa löytäneensä elämänsä miehen ja lopulta selviää, että se elämän mies en ollutkaan minä, vaan joku tämän tyttösen nettituttavuus.
Nauttikaamme kesästä, jos vaan pystytään ja masennutaan taas sitten, kun alkaa syksy ja kaamos.
Ite ajattelin ainakin soudella, kalastella, syödä ylen, saunoa, lukea ja valvoa yöttöminä öinä.
Tässä nyt kevään mittaan olen koittanut löytää uusia ystäviä ja elämän tynkää, mutta menestys on ollut vaihtelevaa.
Tänään ajelin firman autolla pitkin maaseutua ja huomasin miten kauniin vihreää oli.
Vaikka olenkin melko lailla yksinäinen, mutta sosiaalinen ja kaipaisin seuraa niin päätin, että yritän nauttia sitten kaikesta muusta mahdollisesta, niin paljon kuin voin.
Sitäpaitsi olen huomannut, että yksinäisyys on monastikin parempi asia, kuin röyhkeät, selkään puukottavat ja omaa etua ajavat kaverit.
Moni mies tälläkin palstalla haikailee naisista, rakkaudesta yms. Itse olen muuttunut skeptiseksi naisten/tyttöjen suhteen ja varsinkin heidän aitouden ja rehellisyyden suhteen. Koska mun ei ole pakko sietää kaiken maailman kevytkenkäisiä sutturoita, joiden elämän-/moraaliarvot on kovin arveluttavia, niin en siedä. Enhän itsekään ole sellainen.
Sinkkuna ei ainakaan tarvitse pahoittaa mieltään, kun toinen yhtäkkiä ilmoittaa löytäneensä elämänsä miehen ja lopulta selviää, että se elämän mies en ollutkaan minä, vaan joku tämän tyttösen nettituttavuus.
Nauttikaamme kesästä, jos vaan pystytään ja masennutaan taas sitten, kun alkaa syksy ja kaamos.
Ite ajattelin ainakin soudella, kalastella, syödä ylen, saunoa, lukea ja valvoa yöttöminä öinä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tosin tostepäin!Tuntuu että niitä kunnollisia ja normaaleja miehiä ei ole!Pakko kestää tätä paskaa kunnes se oikea löytyy ja juuri nauttia muista asioista!
Miksi sanot olevasi kakka? Etenkin minä olen saanut unohtaa sen, että joku toinen tulee ja muuttaa kakan hyväksi. Se kakka olen siis aina ollut minä, minä ja minun huono itseluottamus. En voi tietää, onko minulle olemassa naista, joten on tehtävä elämästä onnellinen vaikka yksin jäisikin.
Kuten kirjoitatkin, pitää nauttia niistä asioista mitä nyt on. Minulle liikunnasta on tullut henkireikä. Töissäkin jo puolenpäivän aikaan odotan taas iltaa, kun pääsee pihalle urheilemaan. Shortseissa ottamaan väriä talven haalistamille karvajaloille. Eilen eräs puudeli ärisi minun karvajaloille. Luuli ilmeisesti kilpakosijoikseen...
Minkälainen on kunnollinen ja normaali?
"Eilen eräs puudeli ärisi minun karvajaloille. Luuli ilmeisesti kilpakosijoikseen..."
päivän naurut.
hyvä topikki.
noin minullakin, paitsi että olen nainen.
Kun yleinen oletus on, että rakkautta löytää hakemalla sitä baarista, niin on mahdollisuudet aika vähissä. Ainakin allekirjoittaneella, kun en kyseisistä läävistä sen suuremmin perusta. Wää, missä kunnon miehet piileskelevät?
Minua ei ainakaan baareista löydä eikä muualtakaan tunkkaisista sisätiloista. Sen sijaan ilmaistapahtumat kuten Kallio kukkii, Maailma kylässä, erilaiset puistobileet ja ulkoilmakonsertit ym. kiinnostavat.
Tänä viikonloppuna on perjantaina aluksi Viikissä hyviä bändejä soittamassa kauniissa puistossa, ja lauantaina Mätäjoki-festivaali.
Ne piileksii ihan kait kaikkialla. Kaipa noita on jokaisessa yhteiskuntaluokassa?
Se mikä on kellekin kunnollinen on taas makuasia.
Mitä hyötyä on ihmisestä joka ei petä, ryyppää, polta tupakkaa, yms., mutta on muuten taas tavoiltaan erilainen kuin sinä?
Täydellistä ei olekkaan, on vain hyviä kompromisseja.
tarkoita, että kelpais ihan mimmonen pässinpää vain tuohon viereen köllöttelemään kunhan ne "kriteerit" vaan olis kunnossa. Päinvastoin. Vikoja saa ja täytyykin olla, mutta siltä näyttää, ettei nykymiehistä vain ole yhtikäs mihinkään. Pullamössöjä vinkujia, monet pahempia kuin naiset.
sinähän siinä vingut.
Niin, eikös se mene niin, että pitää ensin rakastaa itseään ennen kuin kukaan muu voi tehdä samoin... :)
Kuulostaa hyvältä, että voisi nauttia omasta olostaan ilman sitä jatkuvaa haikailua jonkun toisen ihmisen perään. Tietty voi kaivata seuraa, mutta jos osaisi edes hetkittäin nauttia kesästä yksinäänkin!
Itse olen seurustellut jo monta vuotta (kohteet vaan vaihtuneet ;) ), ja olen huomannut, että ehkä olen elänyt jossain haavemaailmassa, jossa toinen ihminen "pelastaa" mut. Eihän kukaan toinen tee meistä onnellista, vaan me itse voidaan olla onnellisia elämäämme, tai näin ainakin olen todennut :) Joo, tosirakkaus tai hyvä ystävä voi tehdä elämästä mielekkäämpää ja onhan se tosi kivaakin, jos löytää samankaltaisen ihmisen rinnalleen. Mutta ehkei pidä laittaa niin paljon painoarvoa sen Oikean Ihmisen löytämiseen, ei se kumminkaan muuta kaikkea kertarysäyksellä ja suorita ihmetekoja :)
Ja voi sitä silti olla yksinäinen, vaikka olisi ihmisiä ympärillä...ne ihmiset ei vaan ehkä ole samalla aaltopituudella eikä ymmärrä, tai sitten ne on niin kiireisiä että pitää melkein sihteeriltä varata aikaa...
Tarkoitin vaan, että on hyvä idea nauttia siitä "yksinäisyydestä", tai ainakin yrittää löytää hetkiä, jolloin voi sanoa, että oli kivaa vaikka olinkin yksin :)
Miten voi itse pitää itsestään, jos muutkaan eivät tunnu välittävän?
Se on totta, että parisuhteessa olevakin voi olla yksinäinen ja ei se kumppani tee autuaaksi. Se voi pahimmillaan olla jopa rasite parisuhteessa, että toinen, tai molemmat on yksinäisiä.
"Miten voi itse pitää itsestään, jos muutkaan eivät tunnu välittävän?"
Nii-i, tää on se hyvä kysymys. En tiä miten tuo ny lopun perin menee. Tuskin on oma suoritus ja saavutus sittenkään. Vaikka monesti näyttää, että siitäkin halutaan sellainen tehdä.