Ote EROOTTISESTA

romanistani - pitkä luku. kirjoitti:

Testaan olisiko kiinnostusta lukea koko romaani?

Toivon saavani palautetta, hyvää tai huonoa!


Porkkanapippeli.



Olin taas kerran tuonut kotiin tytön heilakan huvitellakseni hänen kanssaan. Äitini laukaisi silloin sanat, jotka seuraisivat minua läpi elämäni.
-   Sinulla on jo syntymästäsi asti ollut pippeli tämmissä.
Muistan ajankohdan hyvin, koska minulla oli syntymäpäivä juuri sinä päivänä. Täytin neljätoista. Eräs koulutoverini, Liisa, jäi luokseni synttärijuhlien jälkeen. Hiivimme vieraiden poistuttua navetan ylisille kuhertelemaan.
Kiipesimme parvelle, joka oli täynnä vastakorjattua heinää, joka tuoksui niin ihanasti kesälle. Tiesin kokemuksesta, että tytöt eivät voineet vastustaa vastakorjatun heinän tuoksua, varsinkin jos seassa oli puna-apilaa. Luulen tuoksun herkistäneen heidät tavalla, jota en pahaisena poikasena osannut ymmärtää. Tuoksuuhan apila vahvasti hunajalle ja se herätti jollakin kumman tavalla heidän halunsa.
Liisa ei tietenkään ollut mikään neitsyt. Tiesin sen siitä, että olin itse rakastellut hänen kanssaan jokin aika sitten. Hän oli minua vuotta vanhempi, eli hän oli täyttänyt viisitoista.
Olin juuri saanut lirkuteltua hänen jaloistaan pumpuliset, eli siihen aikaan tavanomaiset nimettömät, jotka kuitenkin saivat nuoren miehen hormonit valloilleen. Olin ennättänyt riisua omatkin housuni, kun kuulin jonkun kolistelevan ylös tikkaita pitkin.
Yritimme tekeytyä näkymättömiksi, peittelemällä meidät kuivilla heinillä niin hyvin kuin ennätin.
Harvahkon heinäpeitteen läpi saatoin tarkastella tulijaa.
Se oli - voi kauhistus - äitini, joka oli tullut heittämään heiniä alas navetan puolelle. Hän ohjasi määrätietoisesti askeleensa kohti paikkaa mihin olimme piiloutuneet. Tunsin kuinka sydämeni hakkasi ilmitulon pelosta. Pelkäsin, että se ei kestäisi enempää, olihan pulssini korkea jo entuudestaan johtuen herkästä tilanteesta. Makasin Liisan päällä, ja yritin painautua niin matalaksi kuin mahdollista. Tunsin, kuinka Liisankin sydän hakkasi yhtä kiivaasti kuin omani.
Kaikki olisi ehkä sujunut hyvin, ellei äiti olisi sattunut jalallaan sotkeutumaan lattialla lojuvaan köyteen. Köyden toinen pää ulottui heinien alle, juuri sillä kohtaa, jonne olimme piiloutuneet. Hänen vetäessään irti jalkaansa takertunutta köyttä, veti hän samalla vähäiset heinät päältämme, jotka hädin tuskin kätkivät meidät.
Kääntyessään irrottamaan köyden jalastaan, hänen katseensa osui ensimmäiseksi paljaaseen pehvaani.
Hän jähmettyi paikoilleen. Nosti kädet suun eteen. Niinhän naiset yleensä tekevät, häkeltyessään jostakin odottamattomasta. Hän palautui kuitenkin todellisuuteen ihmeen pian. Kohta tunsin vahvan kouran tarttuvan kaulukseeni, ja hän tempaisi minut yhdellä riuhtaisulla pystyyn. Vilkaistuaan pikaisesti Liisaa, joka oli kiireesti vetänyt hameenhelman kasvojensa peitoksi, tuhahti mutsi.
– Senkin rakkari! Etkö koskaan opi jättämään kylämme flikkoja rauhaan? Olet isäsi poika joka piirtoa myöten, sen minä vain sanon. Ja kenet sinä tällä kertaa olet viekoitellut mukaasi?
Liisan kasvot olivat edelleenkin hameenhelman kätkössä. Hän ei kuitenkaan ollut ottanut huomioon sitä, että hän samalla paljasti koko alastomuutensa napaan asti. Yritin katsoa muualle. Pois äitini vihaisista kasvoista. Yritin olla näkemättä Liisan paljasta häpyä, jonka olin melkein saanut tuntea vähää ennen äitini ilmestymistä, hänen keskeytettyään niin mukavasti alkaneen kuhertelumme.
Kuuntelin posket kuumina tulikivenkatkuista saarnaa, jonka tiesin jatkuvan vielä seuraavanakin päivänä. Äitini paasatessa huomasin silmäkulmastani, kuinka Liisa ryömi varovasti takanamme, pois äitini vihaisen katseen alta. Kun hän viimein pääsi tikkaille, ei äiti voinut enää nähdä häntä. Liisa laskeutui tikkaat sellaisella vauhdilla, että pelkäsin hänen putoavan ja satuttavan itsensä. Koska en kuullut minkäänlaista hälyttävää tömähdystä tai kiljahdusta, uskoin hänen selvinneen maahan ehjin nahoin.
Juuri silloin lausui äitini ne sanat joita en koskaan tulisi unohtamaan.
– Sinulla oli totisesti pippeli pystyssä jo syntyessäsi.
Asiaan kuuluu, että ei ollut ensimmäinen kerta, kun minut yllätettiin tämänlaisesta – todella piinallisesta tilanteesta.
Kaikkein kiusallisinta minulle kuitenkin oli se, että olin pippelin haltija, jolla oli taipumus jäykistyä jos missäkin tilanteissa tilanteissa.
Minua tietysti kiusattiin siitä. Muistan kerrankin, kun kävin viidettä luokkaa. Oppitunti oli juuri päättynyt.
Opettajamme oli nuori ja kaunis nainen, jota ihailin - ja josta uneksin tunneilla. Hän oli varmasti hirveän vanha luokkatovereideni silmissä, mutta verrattuna muihin koulumme naisopettajiin, oli hän heistä ehdottomasti kaunein. Tämä Kaarina, "fröken", oli todellakin ainoalaatuinen ilmestys. Luulen hänen olleen vähän päälle kahdenkymmenen. Isot pyöreät tissit kaartuivat kauniisti puseron lävitse. Seisoessaan kumartuneena pulpettini yli hänen tarkistaessaan tehtäviäni, valuivat tissit ikään kuin eteenpäin - kiihottavasti, melko paljastavasta kaula-aukosta. Niistä muodostui kaksi pyöreää kumpua, joihin silmäni hakeutuivat auttamattomalla tavalla.
Ne muistuttivat niitä pyöreitä pullia, jotka äitini oli laittanut pöydälle nousemaan ennen uuniin laittamista. Jopa väriltäänkin ne olivat melkein samanlaiset.
Juuri sinä onnettomana päivänä hänellä oli tavallista avokaulaisempi pusero. Minulla oli vaikeuksia laskuopissa, joksi sitä siihen aikaan kutsuttiin. Hän joutui seisomaan miellyttävän kauan pulpettini yli kumartuneena. Minun oli luonnollisesti vaikea keskittyä kuuntelemaan hänen neuvojaan, koska olin enemmän kiinnostunut tarkkailemaan kaula-aukosta avautuvaa houkuttelevaa näkymää.
Kun oppitunti viimein päättyi, nousivat kaikki seisomaan, paitsi minä. Enhän voinut tehdä sitä, koska kiusallinen tilanteeni olisi armotta paljastunut.
"Fröökynän" mennessä taululle, nousin viimein seisomaan, mutta hän kääntyikin heti kohta luokkaa kohti. Hän katsoi minuun ja sanoi:
– Kalle. Tiedäthän, että ette saa ottaa kyniä mukaanne. Laita kynä taskustasi takaisin pulpettiin.
– Ei minulla ole kynää taskussa, vastasin.
Kaarin tuli luokseni, työnsi käden taskuun, mutta vetäisi sen pois yhtä pian - tuntiessaan mikä housuissani pönkötti. Hän punastui korviaan myöten, jonka seurauksena juoksin häpeissäni luokkahuoneesta.
Tämä tapahtui kaksikymmentäluvun lopulla. Siihen aikaan eivät opettajattaret olleet joutuneet tekemisiin niin vapaamielisten, ja kaiken tietävien oppilaiden kanssa, kuten nykyisin on laita. En itsekään ollut kovin vapaa puheissani, enkä siis voinut jäädä selostamaan hänelle kiusallista tilannettani. Enhän voinut mitään sille, että minulla oli tämmi päällä. Sehän oli asia, jonka luonto oli jostakin kumman oikusta järjestänyt kiusakseni. Kun kerran on syntynyt pippeli pystyssä, onko silloin ihme, jos se jäykkenee mitä kiusallisimmissa tilanteissa?
Saihan hän sitä paitsi syyttää itseään. Pitikös hänen halia meitä, ja pitää meitä sylissään. Ei hänellä tietenkään ollut pahoja tarkoituksia siinä, että saimme istua sylissä. Hän vain sattui tykkäämään lapsista, mutta hän ei ollut ymmärtänyt, että pikkupojatkin ovat miehiä, vaikkakin pieniä, ja joilla on määrätynlaiset miesten tunteet ja halut.
Sen päivän jälkeen en saanut enää koskaan istua hänen sylissään. Tapauksella oli myös sellainen ikävä seuraus, että Kaarin vältti kumartumasta pulpettini yli edestäpäin, vaan hän tuli aina sen jälkeen vasemmalle sivulleni.
Otin vahingon takaisin seuraavana kesänä. Enhän ollut saanut ihailla hänen pyöreitä tissilimppujaan koko jäljellä olleen lukukauden aikana, mutta tiesin, kuinka saisin nähdä koko ihanuuden.
Paikkakunnallamme oli ulkouimala, jossa kävi paljon väkeä helteisinä kesäpäivinä. Siihen aikaan, kun vain eläinlääkärillä ja kirkkoherralla oli auto, ei tehty pitkiä uimareissuja, kuten nykyisin on tapana. Tyydyttiin paikkakunnan uimarantoihin. Me pojannappulat, kuudesta vuodesta ylöspäin, tiesimme miten pääsisimme tirkistelemään paljasta naisen pintaa, joka jo varmasti kivikaudelta asti on kiinnostanut - myös keskenkasvuisia poikia. Joo, tosi on, että kyllä pikkupojillakin on aina ollut kiinnostus sellaiseen.
Uimalaitoksella oli pukeutumiskoppeja pitkässä rivissä. Pukukoppien väliseinät olivat höylätyistä laudoista. Kesä kesän jälkeen ilmestyi väliseinien lautoihin pieniä tirkistysreikiä. Seinät oli tehty ponttilaudoista, mutta kuivuessaan, olivat saumat harvenneet. Koska lauta oli ohut pontin kohdalta, oli siihen helppo kaivertaa pieni reikä, vaikkapa linkkuveitsen terällä. Joissakin laudoissa oli pyöreitä reikiä, jotka oli tehty siten, että oli työnnetty pois niissä olleet pienet kuivuneet oksat.
Ensimmäinen muistoni ihan ihka alastomasta naisesta, ellei oteta huomioon äitiäni, jonka kanssa kävin saunassa seitsemän vanhaksi asti, oli muuan vanhempi nainen.
Naisenpuoli oli takuulla lihavin koko paikkakunnalla. Olin kumartuneena lautaseinää kohti, ja silmäni olivat juuri sellaisen oksanreiän kohdalla, kun kuulin naapurihytin oven aukeavan, ja sisään työntyi läskinen Ellen.
Säikähdin aluksi, koska nainen pelotti meitä mukuloita. Hän oli postinkantaja, eikä hän tykännyt lapsista. Huhuttiin, että hän oli antanut korvatillikan jollekin pojalle, koska tämä oli herjannut häntä ”Läski Elleniksi”.
Lautaseinä antoi kuitenkin näkösuojan, ja ymmärsin, että matamilla ei ollut aavistustakaan siitä, että joku saattaisi nähdä hänen riisuutuvan ilkosilleen. Painoin siis silmän uudestaan oksanreikään.
"Läski-Ellen" istahti raskaasti vastapäisellä seinällä olevalle penkille. Kuulin kuinka laudat narahtivat hänen ruhonsa painosta. Ellenillä oli tumma pitkä kesäleninki, jossa pyöreitä valkoisia pilkkuja koristeina. Kaikki vanhemmat naiset olivat ilmeisen ihastuneita juuri tällaiseen leninkikankaaseen siihen aikaan.
Hän otti koristaan uimapuvun, laittaen sen penkille. Uimapuku oli musta. Noustuaan työläästi seisomaan, riisui hän leningin päältänsä. Sen alta paljastui valtava - lohenpunainen korsetti, joka peitti vatsan, tissit ja puolet kankuista. Niin ikään hänellä oli samanväriset aluspöksyt, jotka ulottuivat jonkin matkaa alas hänen paksuille reisilleen.
Tuijotin hämmentyneenä – ehkä hieman pelokkaana, valtavaa ruhoa, joka minusta muistutti mursua, jonka kuva meillä oli koulukirjassa.
Aluspöksyjen riisuminen kävi työläästi. Sen jälkeen täti ryhtyi näppäilemään auki korsetin hakasia. Hän aloitti ylhäältä, edeten alaspäin. Sitä mukaa kuin hakaset aukesivat, pursuivat rinnat esille. Valuivat tavalla, joka sai minut taas kerran ajattelemaan pullataikinaa. Äiti teki taikinan suuressa tiinussa, ja joskus, kun hän unohti taikinan nousemaan liian kauaksi aikaa, paisui se tiinun reunojen yli. Ensin se vuoti reunan yli, jonka jälkeen se hitaasti valui kohti pöydän pintaa. Muistan, kuinka tapasin työnnellä sitä takaisin tiinuun, ennen kuin se valuisi pöydälle.
Ellenin saatua hakaset auki vatsankin kohdalta, rupesi pullataikinaa valumaan enemmän ja enemmän. En melkein uskaltanut enää katsoa, koska kohta paljastuisi jotakin pelottavaa.
Enhän ollut koskaan saanut tilaisuutta tutkia alastonta naista kovinkaan tarkkaan. Olin tosin nähnyt äitini saunassa, mutta sitä ei oikein voinut ottaa laskuissa mukaan. Hänhän oli äitini, eli sukupuolisesti ajatellen täydellinen neutrum.
Painoin kuitenkin silmäni takaisin oksanreikään, ja tuijotin sitä mikä paljastuisi korsetin kätköistä. Kutkutti niin kummasti vatsanpohjassa, ennen kuin viimeinen hakanen oli auennut. Korsetti putosi lattialle. Vedin kiivaasti henkeä, kun Ellenin valtava karvapehko paljastui urkkivain silmieni eteen. Se oli yhtä tuuhea, kuin erään mustan, kylällä juoksentelevan rakkikoiran turkki.
Minulle jäi hyvää aikaa tiirailla mustaa - pelottavan näköistä karvapehkoa - koska kesti kauan, ennen kuin hän sai hilattua mustan uimapukunsa paksujen reisiensä yli.
Luultavasti Ellen oli lihonut sitten viime kesän, koska hän töin tuskin sai uimapuvun päällensä.
"Läski-Ellenillä" ei ollut karvoja vain jalkojen välissä. Ne levittäytyivät ylös kohti napaa, ohenevana kiihottavana kiilana.
Minua puistatti vähän samalla tapaa, kuin nähdessäni oikein lihavan ja karvaisen "hämähäkin". En uskaltanut katsoa enempää, koska mieleeni tuli, että jos hän kääntyisi toisin päin, paljastuisi hänen valtava takamuksensa. Se olisi kukaties vielä karvaisempi. Pidin itsestään selvänä, että hänen mahanpuoleinen, valtava karvoituksensa, ulottuisi luonnollisesti myös takalistollekin.
Olinhan joskus saunonut aikuisten miesten kanssa, ja olin nähnyt, kuinka joillakin oli karvoja joka puolella kehoa. Jopa kankuillakin. Nousin istumaan, jääden tuijottamaan, näkemästäni hämmentyneenä, vastapäistä seinää. En halunnut kohdata mustakarvaista naisen takalistoa.
Hiivin ulos pukukopista, jääden istumaan laiturin penkille. Halusin nähdä sen, kun hän tulee uimaan. Halusin nähdä minkälaisen hyökyaallon hän nostattaisi veteen hypätessään. En ollut kuitenkaan varautunut siihen, että pärskähdys olisi niin mahtava, joksi se osoittautui, hänen viimein hypätessään metrin korkuiselta laiturilta takapuoli edellä veteen. Haukoin henkeäni, kun päälleni pärskähti varmasti ämpärillinen kylmän kalseaa vettä.
Uida tämä "mursu" kuitenkin osasi. Kellui vedessä kuin korkki. Istuin ja funtsin edelleenkin, josko hänen kankkunsa olivat yhtä karvaiset kuin mahan puoli. Minun oli pakko saada siitä selvää. Jäisihän se muuten kaivelemaan mieltäni, ehkä loppuiäksi asti. Olinhan sen verran selvillä normaaleista, miehen ja naisen väleistä, kun he aikoinaan avioituisivat.
Ymmärsin siis jollakin tavalla, että minunkin tulisi – tosin vasta monta vuotta myöhemmin löytää itselleni vaimo. En kuitenkaan parhaalla mielikuvituksellakaan voinut ajatella meneväni naimisiin naisen kanssa, jonka kankkuja peittäisi mustat, miehiset karvat. Hyi hitto – ei. Naisen pyllyn täytyisi olla pehmeän siloinen, ja ehdottomasti karvaton.
Ennen kuin Ellen nousi vedestä, puikahdin hyvissä ajoin takaisin pukukoppiin oksanreiän ääreen.
Hänen yrittäessään vetää märkää uimapukua päältään, oli se vielä työläänpää kuin sen päälle pano. Taas kerran valui "noussut pullataikina" uimapuvun reunojen ylitse. Tällä kertaa se ei ollut yhtä huisia, kuin sen aikaisemmin nähtyäni. Tiesinhän mitä sieltä paljastuisi.
Kun märkä uimapuku viimein mätkähti lattialle, Ellen otti esille froteepyyhkeen jolla, hän kuivasi itseään.
Minusta näytti sekä huvittavalta, että jotenkin yliluonnolliselta, kun hän kuivasi itseään. Hän veteli pyyhettä selkänsä takana, samalla kun hänen valtavat rintansa hyllyivät puolelta toiselle. Hänen kuivatessaan kankkujaan, heiluivat hänen lanteensa puolelta toiselle, ja vatsa hyllyi edes takaisin, mutta eri tahtiin, kuin hänen valtavat tissinsä.
Kun hän viimein pani pyyhkeen penkille, aavistin hänen pian kääntyvän toisinpäin. Suljin vaistomaisesti silmäni. Raotin kuitenkin hetken päästä toista silmää, ja tiirasin oksanraosta kohti valtavaa takamusta. Huokaisin helpotuksesta. Kankut olivat karvattomat. Ne olivat pullataikinan väriset. Kun olin päässyt asiasta varmuuteen, ei minua enää kiinnostanut koko asia, joten poistuin vähin äänin pukukopista. Olin oppinut sen, että vaikka naisen karvoitus vatsan puolella saattoi olla rehevää, olivat kankut ilmeisesti silti siloisen pehmoiset – jopa "Läski-Ellenilläkin"
Näin jälkeenpäin olen miettinyt, eivätkö naiset todellakaan tajunneet, että heitä tiirailtiin oksanrei’istä. Saattaahan olla niinkin, että he tiesivät, mutta nauttivat siitä, että heitä salaa katseltiin.
Olin uimarannalla jokaisena lämpimänä kesäpäivänä. Melkein joka kerta onnistuin näkemään jotakin uutta ja jännää. Useimmiten he olivat ikäisiäni tyttöjä, joita tietysti oli mukava seurailla, mutta joskus myös varttuneempia naisia.
Koska olin jo kerran nähnyt miltä tosi lihava nainen näyttää, vältin jatkossa tirkistelemästä ylilihavia pullukoita.
Minua kohtasi kuitenkin todellinen onni, kun huomasin opettaja Kaarinin tulevan uimarannalle. Hänellä oli seurassaan ikäisensä mies. Huomasin, kuinka he menivät eri pukukoppeihin. Siihen aikaan ei ollut sopivaa, että naimaton nainen olisi mennyt samaan koppiin jonkun miehen kanssa. Siitähän olisi ollut seurauksena melkoinen juorumylly, jos joku olisi sen huomannut. Kaarinahan ei ollut naimisissa, saati sitten kihloissa.
Hyvin hiljaa ja varovasti hakeuduin pukukoppiin, joka oli Kaarinan kopin vieressä, joka oli onneksi tyhjillään.
Hän ei pitänyt kiirettä. Asetteli kassistaan tavaransa huolellisesti penkille. Ajattelin, että ilmeisesti opettajattaren tulee menetellä juuri sillä tavalla, eli rauhallisesti ja harkiten.
Hän istuutui, ryhtyen riisumaan sukkiaan. Ne olivat silkkiä, ja ne pysyivät jaloissa sukkanauhoilla, jotka olivat tavallisia siihen aikaan. Silkkisukat olivat kalliita, sen minäkin olin oppinut ymmärtämään, ja niinpä hän riisui ne hyvin varovasti. Hän taittoi ne huolellisesti pieneksi kääröksi, asettaen ne varovasti viereensä penkille.
Tämä momentti ei ollut kovinkaan jännittävä, koska en usko ikäisteni poikien olleen kiinnostuneita naisten sääristä ja reisistä. Hänen alkaessa riisui kukallista kesäleninkiään, rupesi vatsan pohjassa kummasti kutkuttamaan. Olin pettynyt siitä, että hän, riisuttuaan jokaisen vaatekappaleensa, istahti takaisin penkille. Pikkupöksyt hän lirkutteli jaloistaan istuviltaan. Samoin kuin pienet korsettiliivit sukkanauhoineen. Nyt olivat vain rintaliivit jäljellä. Vedin jännittyneenä henkeä. Hänen hyvinmuodostuneiden tissiensä putkahtaessa esille puraisin kiihottuneena huultani. Hän istui edessäni ilki alastomana, ja minä tuijotin oksanreiän läpi haltioituneena näkemästäni. Karin istui hyvän tovin, asetellen vaatteitaan siistiin nippuun.
Kun hän viimein rupesi pukemaan uimapukua päällensä, oli hänen viimeinkin noustava seisovilleen. Ennätin nähdä pehkon vain hetken, koska hän kääntyi minuun selin, mutta sainpahan havaittua, että hänelläkään ei ollut karvoja kankuissa. Mikä tuuri, ajattelin. Olisi ollut jotenkin sopimattoman näköistä, jos opettajattaren pyöreän pehmoiset kankut olisivat olleet mustien karvojen peittämät.
Tunsin haaroissani tutun tykytyksen. En vain tiennyt mitä sille voisi tehdä. Olin vielä liian nuori ymmärtämään, että pippeliä voisi käyttää johonkin nautinnolliseen.
Tunsin kuinka se paisui, joten keventääkseni painetta, otin sen esille. Katselin sitä, ja näin, kuinka se tykytti rytmikkäästi. Olin kuitenkin ehkä kolhaissut lautaseinää päälläni, jolloin Kaarina ilmeisesti oli alkanut epäilemään jotakin.
Kun siis kumarruin taas katsomaan oksanreiästä, näin vain sinisen silmän tuijottavan minua. Säikähdin niin, että vetäydyin irti seinästä, mutta siitähän oli seurauksena vain se, että nyt Kaarina saattoi nähdä tirkistelijän. Tajusin sen tosin liian myöhään. Asian teki vielä kiusallisemmaksi se, että minulla oli pippeli ulkona housuista, seistä tököttäen pystyssä.
Vedin kiireesti housut jalkaani. Ryntäsin ulos. Paiskasin oven kiinni, ja juoksin minkä kintuista lähti.
Juoksin ja juoksin, tietämättä minne mennä. Mieleeni juolahti kuitenkin, että eihän Kaarina pystynyt ajamaan minua takaa, koska hän oli ollut ilkosillaan.

Kirjoitti "Kalle"

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä