Hei kaikille!
Ja ihan ensimmäisenä sylin täydeltä onnea kaikille raskaana oleville.
Olen itse lapsettomuudesta kärsivä ja se todella on ollut minulle iso kipupiste, kun niin kovasti toivoisi mutta ei ole onnistunut.
Siksi rohkaisinkin mieleni ja ajattelin kirjoittaa tänne, pyytääkseni teitä ajattelemaan miten teidän lapsettomuudesta kärsivä ystävä ehkä kokee teidän puheenne. Itse olen ilonen ystäväni puolesta, hän jos kuka on onnensa ansainnut, mutta toivoisin hänen hehkuttavan kaikkia oireita yms. muiden, lapsellisten ystävien kanssa.
En voi sille mitään että minuun sattuu niin kovin kunnella kaikki pahat olot ja kivistykset, samalla rukoilla itselleni myös noita samaisia oireita. Monesti olen ystävältäni lähtiessä itkenyt. Tottakai haluan tukea häntä ja kuulla että kaikki on hyvin mutta en jaksaisi koko kyläilyaikaa kuunnella jokaisesta heikotuksen hetkestä. Olihan meillä ennen raskauttakin muuta puhuttavaa... En haluaisi menettää ystävääni, mutta on todellakin liian vaikeaa jakaa ihan kaikkea raskauteen liittyvää.
Ajatteletta varmasti minun olevan itsekäs ja kylmä ihminen kun näin kirjoitan, mutta uskon ja tiedän että on monia muitakin ketkä salaa jakavat ajatukseni.
Nauttikaa raskaudestanne täysin rinnoin, mutta pyydän, ajatelkaa niiden ystävien kohdalla, jotka eivät ole samaa onnea kokeneet vaikka haluaisivat.
Ja ihan ensimmäisenä sylin täydeltä onnea kaikille raskaana oleville.
Olen itse lapsettomuudesta kärsivä ja se todella on ollut minulle iso kipupiste, kun niin kovasti toivoisi mutta ei ole onnistunut.
Siksi rohkaisinkin mieleni ja ajattelin kirjoittaa tänne, pyytääkseni teitä ajattelemaan miten teidän lapsettomuudesta kärsivä ystävä ehkä kokee teidän puheenne. Itse olen ilonen ystäväni puolesta, hän jos kuka on onnensa ansainnut, mutta toivoisin hänen hehkuttavan kaikkia oireita yms. muiden, lapsellisten ystävien kanssa.
En voi sille mitään että minuun sattuu niin kovin kunnella kaikki pahat olot ja kivistykset, samalla rukoilla itselleni myös noita samaisia oireita. Monesti olen ystävältäni lähtiessä itkenyt. Tottakai haluan tukea häntä ja kuulla että kaikki on hyvin mutta en jaksaisi koko kyläilyaikaa kuunnella jokaisesta heikotuksen hetkestä. Olihan meillä ennen raskauttakin muuta puhuttavaa... En haluaisi menettää ystävääni, mutta on todellakin liian vaikeaa jakaa ihan kaikkea raskauteen liittyvää.
Ajatteletta varmasti minun olevan itsekäs ja kylmä ihminen kun näin kirjoitan, mutta uskon ja tiedän että on monia muitakin ketkä salaa jakavat ajatukseni.
Nauttikaa raskaudestanne täysin rinnoin, mutta pyydän, ajatelkaa niiden ystävien kohdalla, jotka eivät ole samaa onnea kokeneet vaikka haluaisivat.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tiedän että on kurjaa tuo tilanne ja se onkin taas kaksipiippuinen juttu. Eihän sitä toisen onnea haluaisi lytätä oman onnettomuuden takia muttei jaksaisi oikeasti kuunnella kaikkea sitä, mitä itselleen toivoo.
Oletko kertonut ystävällesi tilanteestasi? Jos olette hyviä ystävyksiä, luulisin että kamusi ymmärtää sinua ja lakkaa vouhottamasta asian tiimoilta.
Mulla oli aikoinaan vähän sama tilanne kun yritettiin ekaa vauvaa ja enkä tullut raskaaksi ja sitä vaan huomasi kuinka kaverit ja muutkin ihmiset alkoivat odottaa ja mahat pyöristy ja se raastoi sydäntäni koska luulin etten koskaan saa pitää omaa nyyttiä sylissäni. Sit tärppäsi 2.5 vuoden yrityksen jälkeen.
Jaksamista sinulle yritä puhua tuntemuksistasi ystävän kanssa.
Saanko kysyä kuinka kauan olette yrittäneet lasta ja onko hoidot tai tutkimukset aloitettu? Harmi kun ei tärppää. Nykyaikana aika monella on näin.
En kyllä alkaisi lapsettomalle ystävälleni hehkuttelemaan mitään raskausoireitani. Minusta tosi ajattelematonta! Minulla on sellainen ystävä ja puhun vain kun hän kysyy jotain. Minusta sinun kannattaisi pitää vähän etäisyyttä tuohon ystävään, hän ei tee sinun psyykkeellesi hyvää nyt.
Hei,
Kirjoituksesi oli täynnä asiaa ja ymmärrän sinua täysin. Mutta kaikilla asioilla on myös se toinen puoli.
Meillä on ollut surua ja murhetta saada lapsi ja keskenmenokin takana. Nyt kuitenkin olen raskaana ja se on meille tällä hetkellä maailman tärkein asia.
Itse yritän olla puhumatta asiasta ja puhun, jos asiasta kysytään..mutta vaikeaa on pitää sisällään kaikkia tunteitaan, kun se raskaus on kokoajan tässä ja sitä elää joka hetki...
Minulla on paljon kavereita, jotka eivät halua vielä lapsia, on myös heitä, joilla on vaikeuksia saada lapsia..Minä jaksan kuitenkin kuunnella heidän elämänsä tärkeistä asioita (uusista vaatteita, miehistä, vaikeuksista suhteissa, työstä jne)..olisiko liikaa vaadittu, että hekin jaksaisi kuunnella edes hetken minun tuntemuksiani elämäni tärkeimmässä asiassa...
Kun itse elin epätoivossa saada lasta, olin aluksi hyvin vihainen kaikille heille, jotka olivat raskaana tai joilla oli lapsia...mutta ajanmittaa tajusin, että se on todella tyhmää..minun pitäisi olla heidän puolestaan onnellisia, koska he saavat kokea sen, johon minulla ei välttämättä ole koskaan mahdollisuutta..Miksi pitää katkeroitu asian suhteen, johon ei voi nyt vaikuttaa...Minua tällainen ajattelu helpotti ja pääsin yli pahimman kateuden ja katkeruuden...
Nyt kun itse on raskaana, en todellakaan halua hehkuttaa asiasta heille, joille asia on vaikea..mutta olisi ihan kohtuullista, jos ihmiset osaisivat katsoa asioista muitakin näkökulmia kuin vain sen oman...
Paljon voimia sinulle sinne*
Kannattaa todellakin puhua ystäväsi kanssa, voi olla ettei hän ole tajunnut kuinka paljon hänen puheensa satuttavat sinua..mutta muista, että jos hän kuuntelee sinun elämästäsi asioita, on raskaus nyt iso osa hänen elämäänsä..
Kiitokset ymmärryksestä.
Tottakai tiedän ja ymmärrän että raskaus on tosiaankin elämän suurimpia ja ihanimpia asioita, jonka haluaisi jakaa muiden kanssa.
Kyllä minunkin kanssani sen saa jakaa tiettyyn pisteeseen asti.
Mutta jos kaikki tapaamisemme kuluvat pelkästään raskausoireiden hehkutukseen niin se on ikävää.
Monesti viime aikoina on käynyt niin että parin tunnin vierailun aikana en ole saanut itse kertoa omasta elämästäni juuri mitään, vaikka puhuttavaa olisi kyllä ollut.Ihan kuin minun huoleni ja pienet iloni eivät olisi puhumisen arvoisia, ne sivuutetaan olan kohautuksella ja jatketaan kertomalla omasta tilanteesta.
Esimerkiksi kun kerroin hänelle mieli maassa viimeisimmän hoitoyrityksen menneen mönkään, niin hän sanoi vain että voi harmi ja jatkoi samaan hengenvetoon siitä kuinka odotti ultraa ja esitti ostamiaan mammahousuja.Tottakai hän odottaa ultraa, ymmärrän sen, mutta hiukkasen hienotunteisuutta olisin toivonut. Siinä sitten yritin niellä kyyneleitä ja purra hammasta yhteen.
Ystäväni tietää että tämä lapsettomuus on meille äärettömän raskas asia.Kuitenkaan en uskalla hänelle tätä suoraan kertoa, pelkään loukkaavani häntä enkä sitä halua, joten toivon että hän sen itse käsittäisi.
En tunne olevani kateellinen hänelle sillä kuten sanoin hän on onnensa todellakin ansainnut,eikä hänen onnensa ole minulta pois, mutta olisi ihana jos löytäisimme kultaisen keskitien, mitä pitkin edetä, ilman että kumpikaan tuntee oloaan kurjaksi.
Aurinkoista odotusta kaikille! Neljäs yritysvuosi pyörähtää meillä käyntiin, toivon ja rukoilen että minäkin saisin vielä kokea kaikki nuo uskomattomat olotilat.