Hei!
Miten lestadiolaisliikkeestä voi päästä ulos kunnialla? Tarkoitan sitä, ettei suku sulje minua ulkopuolelleen, koska olisi kuitenkin edelleen kiva nähdä sukulaisia.
Miten perustella/kertoa erosta muille?
Miten lestadiolaisliikkeestä voi päästä ulos kunnialla? Tarkoitan sitä, ettei suku sulje minua ulkopuolelleen, koska olisi kuitenkin edelleen kiva nähdä sukulaisia.
Miten perustella/kertoa erosta muille?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Eipä siinä muu auta kun kertoa niinkuin asiat ovat. Jos suku siitä suuttuu niin silloin on suvussa jotain vikaa.
luopioitaan. Tulet kokemaan heidän Herransa SRK:n vihan päälläsi, mutta pidä muutama vuosi välimatkaa niin he unohtavat heille aiheuttamasi häpeän ja nöyryytyksen.
Miten te käytännössä kohtaatte vl-yhteisöstä eronneen perheenjäsenen? Tunteet kyllä tiedän, mutta miten se näkyy käyttäytymisessänne eronutta kohtaan? Vai näkyykö mitenkään?
Älä valehtele.
samanarvoisia lunastettuja ihmisiä, toistemme lähimmäisiä. haluamme suhtautua lähimmäisiimme niinkuin Jeesus opettaa. Pidämme löytämäämme Jumalan valtakuntaa rakkaana ja haluaisimme , että sen jokkainen etsivä löytäisi.Uskostaan luopunut ihminen on yhä se sama rakas ihminen, vaikka ei uskoisi enää samoin kuin me.Haluamme pitää yhteyttä, mikäli se meistä riippuu.
Jeesuksen työ oli sovittaa, mutta Jumalan lunastaa, ja meitä ei ole vielä lunastettu, ainoastaan lunastettuja on Raamatun mukaan Elia, Mooses ja Abraham. Saattaa olla muitakin, mutta he joka tapauksessa.
että on synti valehdella?
Minä en edes itse eronnut, vaan minut erotettiin. Samalla meni puhelu ystävälleni, että sama kohtalo odottaa, jos pitää minuun yhteyttä. Ei saanut olla edes ystävä, enkä saanut käydä enää hänen luonaan. Kaikki muut hylkäsi, mutta oma äiti ja isä ei onneksi.
Haluatte olla vain "oikeiden SRK:ta kunnioittavien uskovaisten" kanssa tekemisissä.
V.1997, ollessani 21-vuotias, äiti soitteli toiselle paikkakunnalle ja ihmetteli, kun en enää tervehtinyt heidän tavallaan. Hän kysyi uskomisestani ja siihen vastasin, niin kuin asia oli. Äiti sanoi itkuisesti, että noin siinä käy, kun ei pane syntiä pois.
Näiden reilun kymmenen vuoden aikana en ole oikeastaan lainkaan kokenut minkäänlaista syrjimistä enkä painostamista. Asumme samalla paikkakunnalla taas ja melkein joka päivä nähdään. Lähimpien sukulaisten juhlissa olen ollut mukana ja sielläkään ei ole suljettu ulkopuollelle.
,sinulle on siunaantunut todella ihana perhe ja ystäviä, jos näin olet kokenut. Olisipa kaikki vlt näin Jeesuksen rakkaudessa.
..vain esikoinen. Meisän kaikien pitäisi oikeastaan seurata Häntä ja kokea sama, kuin Hän, mikäli mielemmme saavuttaa sama kuin hän saavutti.
olet sen jälkeen pois täysin.
Näin on itselleni ainakin käynyt. Sisarukset eivät kerro kun perheeseen syntyy vauva, minua ei kutsuta perhejuhliin jne. Voisin yhtä hyvin olla kuollut...
Meitä on monia joita askarruttavat samat kipeät kysymykset. Tässä on keskustleupalsta jossa voidaan jakaa kokemuksia (Ex-vl-foorumi):
http://www.hakomaja.net/keskustelu?func=view&id=219&catid=21
Käsittelet asiaa, jota jokainen on mielessään joskus pohtinut. Eroa seurakunnasta.
Tässä jutussa on usein mennyt useat aseurakunnalta puurot ja vellit seksin, ja myös seurakuntalaiselle tämä on kuuma peruna.
Käsite seurakunnan oalta on se, että useat seurakunnan kokevat, että seurakunnan vaihto tai eri kyseistä seurakunnasta on selkeä muutto ”maailmaan”, eli saatanan haltuun, pois vapahtajan Helmoista. Tästä ei välttämättä kysymys, kysymys on vain ihmisien menettämisen pelosta ja pelko nolatuksi tuulemisesta.
Pahiten näissä menettelee juuri Jehovan Todistajat, siinä ei eronnutta saa tervehtiä edes omia perheen jäseniä, seurakuntalaista puhumattakaan.
VL liikkeessä näkyy tilanne olevan toinen. Osa suhtautuu eronneeseen, kuten kuolleeseen, osalle taas aivan neutraalisti, kysymys on ihmisestä ja jos on oikea uskovainen, joita VL piireissä on, käy usein niin, että eronnutta lasta käsitellään, kuten karannutta lammasta, Jeesus rakkaudella ja rukouksella.
Tässä voin siteerata erään VL- äidin kommenttia; Jokainen lapsi on minulle rakas, ja jos näyttää, että lapsen jalka harhautuu, tulee se vielä raakkaamaksi, ja rukouksen voima ja rukous suuremmaksi. Eikö Jeesuskin hakenut sitä kadonnutta lammasta?
Näin se on usein äidin osalta, ja usein myös isän.
Mutta kaikissa seurakunnissa on sama ongelma, miten suhtautua eronneeseen.
Erotessani EV,lut seurakunnasta sain papilta kirjeen, jonka luonne oli suoraan se, että olen suoranpäätä menossa Helvettiin. Vaikka vaihdoin kastekysymyksen vuoksi vain toiseen, karismaattiseen seurakuntaan. Samoin peloteltiin, ettei käytännössä kirkko enää kuulu minulle, kuten kuollessani olen tosi liemessä, kun en kuulu kirkkoon. Tämä ei todellakaan minua huolestuta, kuoltuani olen kuollut.
Olin itse kokenut ottavani asiassa suuren askeleen Jeesuksen seuraamisessa nimenomaan Herraa Jeesusta kohti, eikä toisin päin, mutta Hänen ei vastannut kirjoituksiini, vaikka sitä halusin, minua pidettiin tuhoon tuomittuna.
Mutta siihen, miten eroavan seurakunnasta, ja vastus avaajalle, VL seurakunnasta.
Lähtökohta on se, että miten He suhtautuvat tapahtumaan? Kokevatko He, että jätät pelastuksen, siis Jeesuksen, silloin siihen on sinun vastattava, joko jätät tai et. Jeesus ei koskaan vaatinut seurakuntaa, muuta kun omansa. Me kaikki rukoilemme, että et jättää Jeesusta, sillä Hän on se uskon kohde, ei joku määrätty ryhmä, tai ns. ”usko”, vaan Jeesus persoonana. Jos näin, niin kerro heille se, ymmärtäminen on Heidän asia ja koen, että He sen ymmärtävät. Jos taas Jeesus ei sinua enää kiinnosta, siihen vastaa
Jaakob kertoo 5; 19,20 >
Vastuu eksyneestä;
19 Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja toinen ohjaa hänet takaisin
20 niin tietäkää tämä: joka palauttaa syntisen harhatieltä, pelastaa hänet kuolemasta ja peittää paljotkin synnit.
Jeesus ei unohda koskaan, vaikka ihminen unohtaa, Hän liittää aina oksan runkoon.
Sitten jos olet väsynyt SRK;n, ja haet muualta Jeesusta? Kerro se, mitään salaamatta, mitään siihen lisäämättä, suuttumisen vastuu on heillä, mutta niin kaunan kunnes selvitä Heille tilanteen, pelon vastuu on sinulla.
Tärkeintä on tietää, ettei Ihmiset voi tuomita, ei edes Jumala, ainoastaan uskon puuttuminen Jeesukseen on jo tuomittu.
Pyydä Heidän armoa itsellesi ensin, tee sitten vasta päätökset.
Rauhaa.
nämä näkökulmat on huomioitava:
1. oma kokemuksesi sukulaisten kokemus.
2. sukulaisuussuhteet muuttuvat joka tapauksessa, halusitpa sitä tai et.
3. vl-yhteisössä yhteenkuulumisen tunne on tärkeä.
4. vl-yhteisössä toisinajattelu on kiusallista.
5. vl-uskovaiset uskovat, että he ovat menossa taivaaseen=> sinä olet siis menossa helvettiin=> erittäin stressaava ajatus sukulaisille.
6. sukulaisiasi kohtaa kriisi.
7. valmistaudu omaan kriisiin eli käsitysten vaihtamiseen itsestäsi ja muista.
8. kunnialla et pääse ulos vl-uskovaisten mielestä, koska: "Kukaan ei lähde hyvällä omallatunnolla..."
9. ahdistu oikein kunnolla ja hae vertaistukea
10. ota ihan suosiolla etäisyyttä vl-piireihin. Parin vuoden päästä voi tilanne olla kypsä sille, että voit keskustella eroprosessista sukulaisten kanssa.
11. aika parantaa.
12. jos olet rohkea: mene suviseuroihin, mutta älä tervehdi sukulaisia vl-uskovaisten tavoin. Kyllä viesti kiirii kaikille sukulaisille ihan kuin itsestään.
13. jos ole ujo: älä mene suviseuroihin. Kyllä viesti kiirii..., mutta hiukan hitaammin.
14. kerro ensin kavereille, niin näät kuka on kaverisi tämän prosessin aikana.
Itsekin koin, että etäisyys alussa on parasta. Kun toiset kuitenkin ajattelevat, että olet nyt lähtenyt saatanaa seuraamaan, he loukkaantumisellaan, peloillaan, ahdistuksellaan, hämmennyksellään loukkaavat vain sinua. Itse aikoinaan yritin jatkaa kavereiden vuoksi ry:llä käymistä, mutta kun olin kuin ruttotautinen, minun oli itsekin tajuttava etsiä uudet kuviot. Siitä jäi ikäviä muistoja.
Eli TÄRKEÄ ASIA: onko sinulla muita ystäviä ja muita harrastuksia, tai mahdollisuus muuttaa toiselle paikkakunnalle töihin tai kouluun, jotta saat rakentaa uutta? Jos jäät tyhjän päälle ja vain alistut hyljeksityn rooliin, ei hyvä.