Mietiskelin tässä tätä omaa yksinäisyyttä -olen kuitenkin jo lähemmäs 40v - ja sitä että olenko liian vaativa kavereiden suhteen, itse en sitä koe olevani ... ehkä joku muu pystyy kommentoimaan ulkopuolisena paremmin - tässä siis pikkuosa blogitekstistäni jossa taas kerran mietin näitä juttuja ...
Mistä ihmeestä sitä löytäis itselleen kaverin joka ei yrittäis "omistaa" - joka siis tajuais sen että viihdyn myös yksin ja tykkään tehdä asioita yksin ... sellasen joka ymmärtäis mun jooga/liikunta juttuni, joka viihtyis yhtälailla lätkämatsissa kaljatuopin äärellä ku kesäteatterissa kaatosateessa tai taidenäyttelyssä ja viinilaisllisella - ilman että tarvii heti lähtee yöbaariin metsästämää yhdenyönseuraa .... sellasta tavis ihmistä joka tajuais myös sen että rahan kanssa joutuu laskemaan, mutta elämästä voi nauttia ilman mieletöntä kulutushysteriaa ja esim tehdä jotain vaelluretkiä, uintireissuja, kirjastokäyntejä, piknik reissuja lähikuntiin tms ... eli ei kaikki tarvi aina olla NIIN SUURTA ja mahtavaa - hienompaa ja ainakin kalliimpaa ku naapurilla ....
Mistä ihmeestä sitä löytäis itselleen kaverin joka ei yrittäis "omistaa" - joka siis tajuais sen että viihdyn myös yksin ja tykkään tehdä asioita yksin ... sellasen joka ymmärtäis mun jooga/liikunta juttuni, joka viihtyis yhtälailla lätkämatsissa kaljatuopin äärellä ku kesäteatterissa kaatosateessa tai taidenäyttelyssä ja viinilaisllisella - ilman että tarvii heti lähtee yöbaariin metsästämää yhdenyönseuraa .... sellasta tavis ihmistä joka tajuais myös sen että rahan kanssa joutuu laskemaan, mutta elämästä voi nauttia ilman mieletöntä kulutushysteriaa ja esim tehdä jotain vaelluretkiä, uintireissuja, kirjastokäyntejä, piknik reissuja lähikuntiin tms ... eli ei kaikki tarvi aina olla NIIN SUURTA ja mahtavaa - hienompaa ja ainakin kalliimpaa ku naapurilla ....
Vastaukset 3
Vanhimmat
minun tulevaa ex-vaimoa.
Itsekin olen miettinyt tuota, että miten ihanaa olisi kun olis ystävä, jonka kanssa vaan viettää aikaa...ei tarviis suunnitella illanviettoja tai "varata" yhteistä aikaa viikkoja etukäteen. Voisi vaan soittaa ja kysyä, että "hei, lähdetkö kävelylle?".
Musta tuntuu jo näin 24-vuotiaana, että ne potentiaaliset ystävät on jo saaneet tarpeeksi ystäviä, eikä ne tarvitse enää mun seuraa. Kuulostaa hassulta, mutta jotenkin olen myöhästynyt siitä jonosta, missä ystäviä saadaan.
Enpä tiedä, onko sulla liikaa vaatimuksia, kun en tiedä, mitä ystävältä voi vaatia :) tai yleensä ihmiseltä, johon on tutustumassa...
ei kuulosta ollenkaan suurilta vaatimuksesi.vaan pikeminkin siltä että osaat nauttia elämän pienistä nautinnoista ja niistähän se onni lähinnä koostuu.hyvää kesää.