Lämmintä päivää kaikille masennusta sairastaville,kohtalotovereille.
Olen 40v nainen ja rasitteena masennus joka vaihtelee rajustikkin välillä.
Lääkityksenä minulla om ollut jo vuoden seroguel,ja en osaa sanoa onko apua ollut vai ei.
Alussa ainakin mielialaa tasaisi mutta nyt en osaa sanoa auttaako vai ei.
Olen avoliitossa jossa on hyvinkin vaikeaa puolison tuurijuoppouden takia ja on se minullakin väliilä siis alkoholi ongelmia aiheuttanut.
Vaikeinta on tämä vuoristorata jota elän,on kausia kun kaikki menee loistavasti.
Jaksan tehdä töitä ja saan raha asioita kuntoon.,siivoan touhuan lasten kanssa,jaksaisi mitä vaan.
Sitten tulee romahdus jolloin kaikki menee kerrasta,silti jaksan toimia tehdä työt ja kotihommat.
Mieli on vaan apea ja olo ihan poissa oleva,tiedän et se kuuluu tähän sairauteen mut raskasta se on.
Joku tuossa kirjoittikin työstä ja ei jaksaisi tehdä,on niitä tuntoja minullakin.
Tosin työ on minulle pelastus rakastan sitä ja tiedän et minusta pidetään,teen työni hyvin.
Mutta just tuo pakko jaksaminen minua huolestuttaa,on jaksettava ja jaksettava.
Minullekin on välillä suositeltu sairaalahoitoa mutta en koe et siitä hyötyisin.
Ehkä ahdistuisin vielä vaan lisää muiden masentuneiden joukossa.
Kiitos et sain sydäntäni purkaa ja koetetaan jaksaa tunti kerralaan.
Olen 40v nainen ja rasitteena masennus joka vaihtelee rajustikkin välillä.
Lääkityksenä minulla om ollut jo vuoden seroguel,ja en osaa sanoa onko apua ollut vai ei.
Alussa ainakin mielialaa tasaisi mutta nyt en osaa sanoa auttaako vai ei.
Olen avoliitossa jossa on hyvinkin vaikeaa puolison tuurijuoppouden takia ja on se minullakin väliilä siis alkoholi ongelmia aiheuttanut.
Vaikeinta on tämä vuoristorata jota elän,on kausia kun kaikki menee loistavasti.
Jaksan tehdä töitä ja saan raha asioita kuntoon.,siivoan touhuan lasten kanssa,jaksaisi mitä vaan.
Sitten tulee romahdus jolloin kaikki menee kerrasta,silti jaksan toimia tehdä työt ja kotihommat.
Mieli on vaan apea ja olo ihan poissa oleva,tiedän et se kuuluu tähän sairauteen mut raskasta se on.
Joku tuossa kirjoittikin työstä ja ei jaksaisi tehdä,on niitä tuntoja minullakin.
Tosin työ on minulle pelastus rakastan sitä ja tiedän et minusta pidetään,teen työni hyvin.
Mutta just tuo pakko jaksaminen minua huolestuttaa,on jaksettava ja jaksettava.
Minullekin on välillä suositeltu sairaalahoitoa mutta en koe et siitä hyötyisin.
Ehkä ahdistuisin vielä vaan lisää muiden masentuneiden joukossa.
Kiitos et sain sydäntäni purkaa ja koetetaan jaksaa tunti kerralaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aurinkoista päivää sullekin :)
Minullakin on tuota vuoristorataa, kaikki voi mennä tosi hyvin ja yhtäkkiä en vaan kykene enää mihinkään. Sitten tunnen syyllisyyttä, kun omat asiat on ihan hyvin, mutten silti ole onnellinen.
Sen ainakin tiedän, ettei alkoholi ole koskaan ratkaisu mihinkään, mutta sen olet tainnut kuulla jo sata kertaa...
Itse koin äskettäin ensimmäisen sairaalahoitoni ja pelotti aluksi kamalasti. Mutta kun olin siellä muutaman päivän ollut, niin aloin jutella ihmisten kanssa ja huomasin, että ovat ihan tavallisia ja kaikilla oli erilainen tarina kerrottavana.
Ehkä sinullekin tekisi hyvää levätä vähän aikaa kotitöistä sun muusta, tai ainakin saisit jutella murheistasi. Ehkä sun lähimmäisetkin sitten huomaisivat, miten huonosti voit.
Koitetaan jaksaa, päivä kerrallaan! :)
en tiedä oisko tästä sulle mitään apua...mut mä sain apua eri luontaishoidoista, jotka auttoi masennukseen, ahdistukseen, pelkoihin,pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ja luin paljon mitkä luontaistuotteet auttaa mielenterveyden ongelmiin, tässä kaikki jutut mitä käytin (ja nämä ihan oikeasti auttoivat): mäkikuismaa (masennukseen) valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen, jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti). E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan. esim. mimulus ja aspen auttavan pelkoihin, rock rose kauhuun, cherry plum kun pelkää tulevansa hulluksi ja menettävänsä kontrollin ja tekevänsä jotain mitä ei halua, kun ei vaan kestä enää, white chestnut mieleen tunkeutuviin epämielyttäviin ajatuksiin, joista ei pääse eroon, mustard syvään masennukseen, gentian ja gorse toivottumuuteen jne. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet. kirja joka auttoi mua tosi paljon oli tommy hellstenin "saat sen mistä luovut" se helpotti oloa ja toi levollisuutta ja rauhaa. toivon sulle joka tapauksessa kaikkea hyvää ja että elämä hymyilisi sulle, joku sanoi joskus että kun on ollut tarpeeksi sadetta, on auringon aika.
Keski-ikäisten naisten ankeaan arkeen, useimmiten vaatii yliluonnollisia ponnistuksia jaksaa päivästä toiseen ja vuodesta toiseen ylittää oman sietokykynsä avioelämässä, lasten kasvatuksessa, selvitä työn jatkuvasta lisääntymisestä, ponnistella pitääkseen päänsä edes jonkinlaisessa järjestyksessä. Pienellä palkalla yrittää tulla toimeen, vastoinkäymisiä, vastoinkäymisten perään( ei tarkoita kynnen katkeamista ja muuta sellaista tyhjänpäiväistä soopaa). Kyllä ymmärrän miltä sinusta tuntuu, voin vain lohduttaa muutaman vuoden päästä huomaat, että mikään ei muutu, jos et itse ota itseäsi luvulle siitä, mikä sinulle itsellesi on tärkeätä, koska totuus on se, että meidän naisten pitäisi lakata ymmärtämästä niitä tuurijuoppoja miehiä, ei ole sellaista rakkauden voimaa jolla se juominen rauhottuisi, päinvastoin siihen lähtee vuosien satossa itse mukaan ja sitten pelisi on pelattu.