Elämä kummastuttaa,miehellä toinen mutta ei halua minustakaan luopua.etäisyys kumminkin käsin kosketeltavaa,tuntuu ihan olevan vihaakin mukana.Tiedän kuitenkin hänen jollain lailla vielä rakastavan minua ,vaikka kai toinen on se ykkönen.Onko meillä toivoa jatkaa onnellisena yhdessä enää koskaan,vai oliko tämä sitten tässä?Selviävätkö raha-asiamme,entä työkuvioni?Terveyskin mietityttää? Kiitos jos joku viitsii ,mielellään aito näkijä ,tämän katsoa.
Suru puserossa
+_0
3231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toivon sinulle sen verran omanarvontuntoa ja itsekunnioitusta, että lakkaat pitämästä yhteyttä mieheen, joka pitää sinua kakkosnaisena ja käyttää silloin kun häntä huvittaa.
Ansaitset paljon parempaa. Ei kannata elätellä mitään toiveita yhteisestä hyvästä ajasta. Mies pettää pian tätä nykyistäänkin, ei opi kuin kantapään kautta. Eikä opi ollenkaan, jos naiset antavat pompotella itseään.
Haluaisin vain kysyä,oliko tämä pelkästään mielipide,vai katsoitko näin tapahtuvan.Toivoisin sitä puolueetonta katsomista,kiitos kovasti.
Haluaisin vain sanoa,että jos joku muukin näkijä näkisi jotain ,olisin todella kiitollinen.En halua mielipiteitä,vain sitä katsomista.hurjasti kiitos jo etukäteen jään odottelemaan.