Jahtikausi alkaa taas

...oli joku "metsästäjä" äsken ketarat oikoisenaan. Oli joku losauttanut metsästäjää haulikolla takaraivoon, vaikka oli punainen lakki ja nenä ja kaljamaha ja kaikki. Eipä mittään, soitettiin jätehuollon pojat paikalle ja pistivät metsästäjän pakettiin ja kyytiin. Sinnepä tuo lähti mätimään Karanojalle, metsästäjä.

Oi, mahtaa lemahtaa metsästäjä kun on pari viikkoa valuttanut visvaa roskaröykkiöiden uumenissa... Vuan eipä hättää! Onpa siellä rottia ja variksia mitä voi metsästäjän-raato metsästellä, sikäli kun saa visvoittuneet ja märkivät raajansa taas liikkeelle. Vai kualikos se? Eeihän toki, perinteiset perjantai-skänät vaan otti metsästäjä, ja eipä se ollut haulikkokaan joka nuppiin osoitti metsänpoikaa. Se oli vain portieerin biliboolimaila, vot.

Ja kukapa muu se siinä karkeloikaan visva korkkarin korosta roiskuen metsästäjän lemuavan torson päällä, ellei kuuluisa Y! Ja siellä aidan takana kurkkii pirihuarra ja nauraa niin että kitalaki kimaltaa, aika votakkah...

Mikä mahtaa olla metsästäjä polon olo, kun yö on ohitse ja aamu? Visvavana keltainen pitkin katuja, kujia kiemurtaa. Jos sitä lähdet seuraamaan, tulet tuppimunan koloon. Siellä se metsästäjä valittaa, ja vaivaa mätivää päätään. Kuka olin minä ja miksi sen tein? Miksi metsästin rotan ja paistoin ja söin? Miksi valutan alleni kaameaa kuonaa. Mitä väliä, ei kukaan huomaa.
Eiih kukaanh, eih huo-maa-aah..

hämeenlinnan yössä tapaa kivoja tyyppejä ;) aaah