Auttakaa mua! Olen työharjoittelussa päiväkodissa. Koulutus mulla on ihan muulle alalle, mutta nyt tutustumassa tähän alaan, josko opiskelisin lisää. Omia lapsia löytyy kaksi kappaletta, sen verran siis kokemusta tältä alalta.
Tullut sellaisia tilanteita lasten kanssa, että saanut vaan käsiään levitellä, kun tuntuu oikeesti ettei ole mitään työvälineitä ja keinoja hoitaa tilannetta.
Esim. Olimme retkellä lasten kanssa. Kuljemme lasten kanssa liikenteessä maantienreunaa parijonossa, aikuisilla molemmissa käsissä yksi lapsi. Minun "parini alkaa niskoitella, riuhtoo niin että saa kahmaistua ojan penkalta heinää ja voikukkia, työntää niitä suun täyteen ja alkaa syleskellä ja yökötellä, nauraa räkättää. Otan katsekontaktin ja kiellän häntä. Kysyn miksi tekee näin, ja kerron miksi hänen ei tulisi toimia näin (lapsi 5v). Ei minkäänlaista tehoa, homma jatkuu. Lisäksi levottomuus tarttuu muihin, aletaan napata muiden hattua, viskotaan niitä tielle, tönitään jne. Apua en voi saada toiselta hoitajalta, koska hänellä myös omat hoidokit käsissään. Lisäksi lapsia kulkee aikuisten välissä omina pareinaan, ja heidät myös huomioitava. Tiukennan äänensävyä, kerron että lapsi joutuu rangaistuspenkille päiväkodilla, jos ei tottele ja rauhoitu, ei mitään tehoa. Mitä vielä olisin voinut tehdä? Toisessa kädessä toinen melkein yhtä levoton, josta huolehdin samalla. Eli mitä olisit tehnyt tässä tilanteessa?
toinen onkelma. Nukutustilanne. Lapsia 15, iältään 2-6 vuotiaita. Lapset on peitelty ja muut rutinit hoidettu. Aloitan sadun. Pojat tirskuvat, vetävät toistensa lakanoita, eivät suostu olemaan oikeinpäin, kääntyvät pää jalkopäähän. Peittelen uudelleen, kerron mitä odotan heiltä ja minkä takia. ELi hiljaisuutta jotta kaikilla olisi mahdollisuus lepoon. Yksi rauhoittuukin. Joku haluaa pissalle, toinen ja kolmaskin. Kaksi vuotias ei halua pysyä vuoteessaan ja tästä syystä hän patjalla tulini vieressä jotta voin rauhoitella häntä tarvittaessa. Kaikki sängyssä taas ja oikeinpäin. Tirskunta ja tökkiminen jatkuu. Sadun luku keskytyy jälleen, ja jo hieman rauhoittuneet nousevat taas istumaan ja havahtuvat jo melkein nukahtaneesta olostaan. kaksi vuotias riehaantuu ja laulaa. Huoneesta en voi poistaa, se veisi viimeisenkin rauhan. Lähes kaikilla pitkä hoitopäivä edessä ,eli loppupäivän sujumisen, niin tarhassa kuin vielä kotonakin, takia unet olisivat välttämättömät suurimmalle osalle. Miten toimin?
Näitä tilanteita voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Tuntuu etteivät lapset välitä kavereistaan, vaikka heidän riehumisensa häiritsisi toisia. Mihinkään järkisyyhyn on turha vedota. uhkailu lahjonta ei mitään tehoa. Tuntuu että ainut keino olisi pakottaminen ja se ettei anna mitään vaihtoehtoja, lapsilla pitäisi olla jokaisella oma hoitaja vieressä. Ne harvat rauhallisemmat tapaukset kärsivät näistä hurjapäistä, jotka vievtä sen mahdollisuuden että voitaisiin toimia normaalisti, siis mahdollisuus lepoon, rauhalliseen ruokailuun, nauttia luonnosta, saada vähän huomiota, muutakin kuin se komentava ääni joka soi korvissa kokoajan ,että jonkinnäköinen turvallisuus säilyisi.
Apua, kertokaa mulle apuja, ei tää nykylasten kasvattaminen voi olla näin paljon vaikeempaa, kuin 5 vuotta sitten, kun oma nuorimmainen oli päikkäri-ikäinen.
Tullut sellaisia tilanteita lasten kanssa, että saanut vaan käsiään levitellä, kun tuntuu oikeesti ettei ole mitään työvälineitä ja keinoja hoitaa tilannetta.
Esim. Olimme retkellä lasten kanssa. Kuljemme lasten kanssa liikenteessä maantienreunaa parijonossa, aikuisilla molemmissa käsissä yksi lapsi. Minun "parini alkaa niskoitella, riuhtoo niin että saa kahmaistua ojan penkalta heinää ja voikukkia, työntää niitä suun täyteen ja alkaa syleskellä ja yökötellä, nauraa räkättää. Otan katsekontaktin ja kiellän häntä. Kysyn miksi tekee näin, ja kerron miksi hänen ei tulisi toimia näin (lapsi 5v). Ei minkäänlaista tehoa, homma jatkuu. Lisäksi levottomuus tarttuu muihin, aletaan napata muiden hattua, viskotaan niitä tielle, tönitään jne. Apua en voi saada toiselta hoitajalta, koska hänellä myös omat hoidokit käsissään. Lisäksi lapsia kulkee aikuisten välissä omina pareinaan, ja heidät myös huomioitava. Tiukennan äänensävyä, kerron että lapsi joutuu rangaistuspenkille päiväkodilla, jos ei tottele ja rauhoitu, ei mitään tehoa. Mitä vielä olisin voinut tehdä? Toisessa kädessä toinen melkein yhtä levoton, josta huolehdin samalla. Eli mitä olisit tehnyt tässä tilanteessa?
toinen onkelma. Nukutustilanne. Lapsia 15, iältään 2-6 vuotiaita. Lapset on peitelty ja muut rutinit hoidettu. Aloitan sadun. Pojat tirskuvat, vetävät toistensa lakanoita, eivät suostu olemaan oikeinpäin, kääntyvät pää jalkopäähän. Peittelen uudelleen, kerron mitä odotan heiltä ja minkä takia. ELi hiljaisuutta jotta kaikilla olisi mahdollisuus lepoon. Yksi rauhoittuukin. Joku haluaa pissalle, toinen ja kolmaskin. Kaksi vuotias ei halua pysyä vuoteessaan ja tästä syystä hän patjalla tulini vieressä jotta voin rauhoitella häntä tarvittaessa. Kaikki sängyssä taas ja oikeinpäin. Tirskunta ja tökkiminen jatkuu. Sadun luku keskytyy jälleen, ja jo hieman rauhoittuneet nousevat taas istumaan ja havahtuvat jo melkein nukahtaneesta olostaan. kaksi vuotias riehaantuu ja laulaa. Huoneesta en voi poistaa, se veisi viimeisenkin rauhan. Lähes kaikilla pitkä hoitopäivä edessä ,eli loppupäivän sujumisen, niin tarhassa kuin vielä kotonakin, takia unet olisivat välttämättömät suurimmalle osalle. Miten toimin?
Näitä tilanteita voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Tuntuu etteivät lapset välitä kavereistaan, vaikka heidän riehumisensa häiritsisi toisia. Mihinkään järkisyyhyn on turha vedota. uhkailu lahjonta ei mitään tehoa. Tuntuu että ainut keino olisi pakottaminen ja se ettei anna mitään vaihtoehtoja, lapsilla pitäisi olla jokaisella oma hoitaja vieressä. Ne harvat rauhallisemmat tapaukset kärsivät näistä hurjapäistä, jotka vievtä sen mahdollisuuden että voitaisiin toimia normaalisti, siis mahdollisuus lepoon, rauhalliseen ruokailuun, nauttia luonnosta, saada vähän huomiota, muutakin kuin se komentava ääni joka soi korvissa kokoajan ,että jonkinnäköinen turvallisuus säilyisi.
Apua, kertokaa mulle apuja, ei tää nykylasten kasvattaminen voi olla näin paljon vaikeempaa, kuin 5 vuotta sitten, kun oma nuorimmainen oli päikkäri-ikäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ei oo kuin yksi?
Toinen osaston hoitajista ulkona kotiin lähtevien lasten kanssa (eskarit). lastentarhaope tekee omia hommiaan päiväunien ajan plus on leikkitilassa valmiina vastaanottamassa lapsia kun alkavat heräillä.
Lasten kanssa 15v työskennelleenä annan omasta mielestäni hyvän neuvon: Palkitse lasta/lapsia aina kun siihen on vähänkin aihetta. Itse käytän palkintoina tarroja tai kivoja leimoja esim.kerhovihkoihin (en tiedä onko päiväkodissa jotkin vihot?)Eli kerrot ,mitä tai miten haluat lapsen käyttäytyvän ja sanot, että jos hän tottelee tai näet hänen toimivan tietyllä haluamallasi tavalla niin palkitset hänet tarralla tms.Jos päiväkodissa ei ole mahdollisuus palkita tarralla niin anna lapsen vaikka valita jokin lempileikkinsä, jota sitten leikitte sopivan tilaisuuden tullen. Eli heti kun näet "toivottua" käytöstä niin palkinto ja kehut päälle.Mulla ainakin on toiminut kuin häkä. Lapset oikein kilpaa laskee montako tarraa tai leimaa on kukakin on saanut ja kuka on saanut eniten.Toinen mahdollisuus retkillä on kiinnittää lasten huomio muuhun:eli annat tehtäväksi laskea esim. kaikki vastaantulevat autot tai pyydät lapsia tarkkkailemaan minkä merkkisiä autoja tulee vastaan (käy pojille).Eli kantsii ensin selvittää mikä lapsia kiinnostaa ja miettiä pikku tehtäviä esim . retkillä tämän mukaan.Ja heti tietysti kehut, jos joku tunnistaa automerkkejä tms.tsemppiä!
Kuullostaa hyvälle. Tuo vaatisi hieman järjestelyjä, mutta kysympä onko täällä käytössä jotain vihkoa tai vastaavaa. Tuntuu vaan että kun koko retken ajan on saanut komentaa ja kieltää ja käyttäytyminen on ollut tuota atsoa että syödään heinää jne, ettei olisi aihetta palkita jos jonkun pienen jutun sitten tekisi oikein. Auton laseminen on sinänsä vaikea, koska täälä korvessa ei näillä meidän retkiteillämme niitä juurikaan liiku. Tarravihko voisi kyllä olla koko porukalle hyvä kannustin, kun tuntuu tosiaan että ihan alkeellisimmatkin käytöstavat ovat täysin hakusassa.
Hei.
Minkälainen henki ryhmässä on muiden aikuisten välillä? Onko heillä vähäsen hällä väliä -asennetta työhön? Jos tämä on alkuasetelma, ei ole ihme, että työharjoittelijalla on vaikeuksia.
Itse päiväkotityötä tehneenä voin sanoa, että olen joskus kohdannut ryhmän, jossa lapset käyttäytyivät juuri mainitsemallasi tavalla. Lapset saivat pitää kauheaa elämää, kiipeillä seinille sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti. Lapset saavat riehua käytävässä toisten päiväunien aikana niin, että toisen ryhmän aikuisen on tultava komentamaan. Kyseessä ei ollut oma ryhmäni, mutta sivusta vaan seurasimme tuota touhua.
Sinuna pyytäisin vaihtamaan toiseen ryhmään tai päiväkotiin. Voithan sanoa vaikka, että haluat nähdä toisenkin päiväkodin toimintaa, koska eri ryhmillä ja päiväkodeilla on niin erilaiset tavat ja jopa toiminnan painotukset. Jos lapset jo valmiiksi ovat tuollaisia, niin harjoittelijan on tosi vaikea alkaa siihen puuttua.
Valitettavaa se on, ettei kaikki ammattilaiset saa kuria lapsiin, ja lapsethan käyttäytyy juuri niin kuin heidän annetaan käyttäytyä. Mutta onneksi noin hurjia tapauksia ei ole tullut kuin yksi vastaan, joten tämänkin takia sinunkin olisi varmaan kivaa saada toisenkinlainen kuva päiväkodista. Olisit varmasti ihan eri mielellä sellaisessa ryhmässä, missä aikuisilla on hyvä yhteishenki ja he saavat kuria lapsiin eikä lasten anneta käyttäytyä kuin mitkäkin villieläimet. Varmasti tykkäisit olla sellaisessa. Kuten sanoin, itse olen vain yhden noin toivottoman ryhmän kohdannut eli valtaosassa varmasti on hyvä ilmapiiri.
Yhteishengessä olisi varmaan parantamisen varaa. Työntekijät ovat mielestäni hyvin motivoituneta, mutta aivan eri aaltopituuksilla. Paikassa vaihtui juuri lastentarhanope, ja hänellä eri tyyli olla lasten kanssa. Lastenhoitaja ja lapset vähän ulkona, kun eivät oikein tiedä mitenpäin olla. Ope kysyy jatkuvasti miten on ennen asiat tehty, mutta kuitenkin sitten tekee omanpään mukaan. Eli sanoi hoitaja mitä hyvänsä, ei se ole hyvä. Ryhmä on kyllä haasteellinen, kooltaan suurempi mitä tilat päiväkodilla suunniteltu, ja lisäksi porukassa on laaja kirjo erilaisia kehityshäiriöitä, dysfasiaa sun muuta omaavia lapsia. Täytyy katsoa voisinko päästä vaikka välillä tutustumaan toiseen ryhmään. En tiedä saanko tästä mitään irti, tulee vaan kauhean epävarma ja sekava olo...
sulla ja millainen rahoitus
onko jatkoo,jos niillä millä rahoitus katetaan?
missä päin olet?
Keski-Suomen puolella olen. Teen sijaisuutta, työsopimus kahdeksi kuukaudeksi. On vähän puhuttu että jos tunnen mielenkiintoa alaa kohti, ja tämä työjakso menee hyvin, alettaisiin hommata jos saisin oppisopimuksella jonkun tutkinnon kasaan... Vähän vielä avoinna kaikki, mutta tavallaan olen siis lyhyellä työsopimuksella täällä tutustumassa työhön.
Haluaisin kommentoida tuohon nukutusasiaan, sillä olen kokenut sen itsekin haasteelliseksi.
Nukkarissa, jossa on 15 lasta, TÄYTYY olla useampi kuin yksi aikuinen!! Kaikissa päiväkodeissa, joissa olen ollut töissä, useampi (2-3) aikuinen silittää lapsia rauhoitellakseen ja yksi lukee kirjaa tai satu kuunnellaan kasetilta.
Jos lapsi on nukkarissa fyysisesti levoton, kokeileppa tätä: Käännä lapsi kyljelleen, pidä hartiasta toisella kädellä ja silitä lonkan ja reiden kohdalta toisella kädellä. Välillä silittämisen voi lopettaa ja kevyesti painaa lonkkaa, jolloin lapsen liikkuminen hellästi estetään. Tähän on yksi jos toinenkin villiviikari nukahtanut :)
Jos ja kun nukkarissa on useampi aikuinen, yksi heistä voi poistaa metelöivän lapsen tilasta ja viedä jäähylle ja keskustella lapsen kanssa siitä, kuinka nukkarissa ollaan. Itse käytin tätä yhden pojan kanssa, joka alkoi huutaa ja kääntyillä vuoteessaan, ja tämä konsti toimi! Kehu lasta nukkarin jälkeen, jos on ollut jäähyn jälkeen kiltisti.
Olen ollut paikassa, jossa aikuiset huutavat lapsille nukkarissa, itse koen sen kauhistuttavana... Mielestäni topakka kuiskaus on tehokkaampaa.
Tsemppiä kaikille päiväkodin opeille! Teette arvokasta työtä!
Minuakin kummastutti tuo että 15 lasta nukuttaa vain yksi aikuinen. Homma toimii yhdellä aikuisella sitten kun lapset nukkuvat, mutta levottomassa nukutustilanteessa ei ollenkaan. Itse olen silittänyt lasta hellästi silmäluomen ja kulmakarvan välistä, tehoaa hyvin. Mutta se vaatii useamman nukuttajan, yhden "yleismies Jantusen" ja lisäksi muita jotka huolehtivat häiriköivistä ja/tai muuten levottomista lapsista. Tsemppiä harjoitteluun.
Ammatikasvattajien työ on joka päivä sumplimista ja suunnan vaihtoa. Kaikki eivät mene niin kuin suunnittelee. Palkitsiminen on hyvä vaihtoehto Esim. kartongille lasten nimet ja punaisia ja vihreitä tarroja -> punainen tarra huonosta käyttäytymisestä ja vihreä tarra hyvästä käyttäytymisestä. TMS.
Ihmettelen sitä, että miksi pienet ja isot nukkuvat samassa huoneessa. Pienet lapset tarvitsevat välttämättä päiväunet, mutta isommat lepäävät ja nukkuvat pienet unet, jos sitäkään. Omien lasten kohdalla muistaakseni päiväkodissa oli sellainen tapa päikkäreiden suhteen, että pienemmät lapset menivät ensin nukkumaan ja vähän myöhemmin menivät isommat, koska heillä riitti virtaa olla pidempään pihalla ja eikä he enää tarvinneet samalla tavalla unta kuin pienet. Jos nukutti, niin sai nukkua, muttei liikaa.