xl-äidit

Aina ennen saarnattu painosta - joo, tiedän, ihan syystä. Mutta nyt ei ole kukaan saarnannut, eka raskaus. Sanottu vain ettei paino saisi (kovasti) nousta. Minulle sattunut aivan ihanaa porukkaa! Älyävät varmaan että heti olisin mieluummin 70 kiloinen jos pystyisin asian sormia napsauttamalla muuttamaan.

Olen nyt toista kertaa raskaana ja odotusaika on sujunut todella hyvin, olen saanut erittäin hyvää kohtelua eikä ole painosta mitään moitittu. Ekassa raskaudessa terkka antoi kaikenmaailman lehtisiä painonhallintaan jne ja joskus sanoi jotain valmiiksi ylimääräisistä kiloista.

En sitten tiedä olisiko terkan iällä jotain merkitystä. Ekassa raskaudessa oli keski-ikäinen nainen ja nyt on ollut terkkoja, jotka ovat n. 20-30 v.

Olen myöskin käynyt äitiyspolilla ja sielläkin olen saanut asianmukaista kohtelua. Kertaakaan ei ole kukaan sanonut mitään mistä olisin pahoittanut mieleni ja nyt viikkoja täynnä jo 35 1 :)

Tuttu juttu! Oon sua 10kiloo isompi ja kaikki on mennyt ihan hyvin. Laskettu aika viikon kuluessa. Jännittää mut odotan tosi paljon meidän vauvaa! Niin myös kundikaverinikin.

Mulle sattui odottaessani ekaa lastani tosi v-mäinen neuvolalääkäri. Olin kahden vaiheilla muutamaan otteeseen etten tehnyt valitusta kyseisen lääkärin puheista. En omasta mielestäni ollut edes mitenkään ylilihava odottaja, tiesin kyllä että painoindeksini oli normaalin yläpuolella(pituus 170 ja paino raskauden alussa 75 kg). "Ihana" lääkärini totesi mulle tarkastuksessa, että kannattaa olla varovainen syömisen kanss, koska jo raskauden alussa ylipainoiset lihovat kuulemma helpommin raskauden aikana. Teki mieli huomauttaa,että samoihin aikoihin raskaana ollut malli Vanessa Forsman lihosi raskauden aikana 25 kiloa. Että se siitä sen lääkärin teoriasta. Hieman jurppi sen lääkärin jutut, mutta kuten totesin kävi huono tuuri kun sain juuri sen lääkärin.

Sama täällä, jouduin syömään clomeja, ja lääkäri oli todella töykeä( haluatko tohon painoon vielä toiset 10kg??) sanoin jämäkästi että kyllä! Ekaa odotellaan ja rv tällä hetkellä 22 6, ikääkin jo pian 33..

Mulla painoindeksi on 30 ja on kohdeltu hyvin. Kyllä mullekin sanottiin, että painonnousu ei suurissa määrin olisi suotavaa, mutta samaan lauseeseen jatkoi, että aina siihen ei voi hirveästi vaikuttaa. Mulla on elämäntavat ja ruokailut hyvin säännöllisiä, että sen suhteen ei muutoksia ehdotettukaan. Kerroin toki neuvolassa, että ne 10 ylimääräistä kiloa tulivat puolentoista vuoden hormonihoitojen aikana. Koin ainakin itse silloin mahdottomaksi painon samassa pitämiseen, ne kilot vaan tuli vaikka en syönyt enempää.

No nyt pääasia minulle on, että olen ylipäätään raskaana ja vauva voi hyvin... kilojen kanssa hermoilen sitten vauvan syntymisen jälkeen. Toki en tahallani syömällä niitä lisää hanki, mutta en myöskään yritä väkisin pitää painoa tietyissä mitoissa. Odotan vain innolla vaavia meidän perheeseen, vihdoinkin!

Ihanaa odotusta muillekin!

Itse sain vaihtelevaa kohtelua. Molemmissa raskauksissa olen ollut ylipainoinen ja jotkut ovat olleet ystävällisiä ja keskittyneet antamaan positiivisia vinkkejä/neuvoja ja suhtautuneet muutenkin ihmismäisesti. Toiset taas olleet täysiä sikoja ja olleet tosi tylyjä. Joskus tuntui että toisilla meni aika läskeihin keskittyen vaikka oli muitakin aitoja huolenaiheita. Kiloja ei ole raskausaikoina hirveästi tullut; ekassa lähtöpainoon tuli 7kg ja tokassa 4kg. Itse olin ylpeä noista tuloksista mutta toisten osalta sain tuostakin valitusta että kun painoa tulee. Painoihan ne lapsetkin (toinen vajaa ja toinen reilu 4kg) istukat sun muut jutut joten ylimääräisiltä itse säästyin =). Toivotaan että saat hyvää kohtelua ja hyvää odotusta =) Minä teinkin joskus selväksi että olen saanut tarpeeksi mainintaa ylipainosta ja valittamisen sijaan hlökunta voi keskittyä hyödyllisten ohjeiden antamiseen ja raskautta koskeviin tutkimuksiin. Se jatkuva voivottelu tai haukkuminen kun ei tuo muutosta yhdessä yössä.

Nyt raskausviikkoja takana 25 6, ja toistaiseksi kaikki on mennyt ok. Verensokeriarvot on mulla seurannassa, halusin ylipainon takia mennä jo tosi aikaisessa vaiheessa sokerirasitukseen ja paastoarvohan siellä olikin koholla.
Neuvolahenkilökunta on ollut tosi ihanaa, painoa ei ole moitittu vaan pyrkimys on, ettei se nousisi enempää ainakaan kuin 10kg. Ja mielellään tietenkään ei yhtään.
Sairaalassa taas kätilö, joka teki rakenneultran, oli niin elämäänsä kyllästyneen oloinen keski-ikäinen nainen, ja häneltä sainkin lähes v-maisia kommentteja.
Lääkärit on olleet asiallisia ja mukavia, ei saarnoja.
Päätin jo ajat sitten, että kun synnyttämään menen tai jos joudun jo aiemmin asioida sairaalan kanssa, niin teen kyllä selväksi, että painosta on turha paasata enää.
Lapsen synnyttyä (toivottavasti onnellisesti) olen jo päättänyt aloittaa uuden ja kevyemmän elämän, ihan senkin vuoksi, että 2.tyypin diabetes kolkuttelee ovelle tällä massalla.
Mutta jaksamisia kaikille muillekin xl-mammoille!
Me pärjätään kyllä!