Kirottu tie

Kirotulla tiellä kuljen,
Mitä vastaani tulee se vääryyteen sortuu.


Minä
on se joka kehossa asuu
suru on pilvi joka aikanaan väistyy.

Sitä on vaikea tajuta,
kun kirotulla tiellä kulkee.

Ei sillä tiellä rakkaus kestä.
Ei tunne riitä.
Kaikki vääryyteen sortuu.

Vääryys aina seuranani.


Miksi kirotulla tiellä kuljen?
Miksen tiedä olenko oikeassa, olenko väärässä?
Miksi en oikeaa rakkautta löydä?
Miksi vain vääryyttä siedän?
Miksi vain hajoamaan kaiken saan?

Kaikki kaunis miksi rumaan tuhoutuu?

Miksi ei minulle ole muuta olemassa?
Miksi värini on musta aina?

Haluaisin joskus;
vaikka vain
häivähdyksen violettia
ellen enempää väriä saada voi.

Miksi pimeä painaa ja taakka on raskas?

En minä jaksa
En minä tahdo.
Tahdon vain luovuttaa.

Liian kauan jo
väärillä teillä kulkenut olen.

Polut on ummessa.
takaisin ei pääse.
Edessä kivinen kasa.

Linnut ei laula.
Aurinko ei paista.
tuuli ei lämmintä henkäystä tuo.

Melankoliaa.
Suurta apatiaa.
Surua synkkää ja ikävää.
Pahaa ja rumaa.
Viallista ja syvältä sattuttavaa.

Kuristaa, kiertää,
pakottaa, hiertää.
Paniikki kohta otteen saa.

Sanoja pahoja.
Ajatuksia synkkiä
murhetta manalan mustaa.


Sellaista kaksois-elämä on.