kerro mulle

Paremman puutteessa 70:ä lukukin.Mieluummin
kuitenkin 60:ä luvun loppu pään aikaa haluaisin
käydä uudelleen, samat kuviot ehkä vähän, jos saisi,
vähän muunnetuilla askelilla.

tähänastiset, tapahtumat.
Opinnot, vakinaiseen toimeen pääsy, naimisiinmeno, oman kodin hankinta, elämän suurimmat asiat, minulle.

Enpä lue kenenkään vastauksia, vaan vastaan näin.

En tiedä kaipaanko muuta kuin musiikkia. Se oli koulutusta, urheilua, urheilua ja työtä iltaisin.

Oli pakko ansaitakin, että eli!
Kovaa rääkkiä, ei en muuten kaipaa.

..-57,teini ikä kului aika tarkkaan -70 luvulla. Mitä tapahtui? Tapahtui sitä että lopetin koulun -72,lähdin merelle -73.Siihen se nuoruus sitten päättyikin. Jos tämän vanhuuden sitten klaaraisi vähän paremmin;)

kohdallani elämän parasta aikaa, - olin nuori vaimo, sekä pienen pojan- ja tytön äiti; elämä hymyili.

Seitkytluku oli hyvää aikaa. Silloin tapasin lasteni isän, rakastuimme ja perustimme perheen, hankimme oman kodin uudesta talosta. Elämä hymyili silloin. Tosin mieheni sairastui, siitä selviydyttiin sen ajan hyvällä elämällä, henkisesti.
Mutta, en enää haluaisi elää sitä aikaa uudelleen, muuta kuin muistoissani.

40-luvun lopussa syntynenä 60-luku oli nuoruuden etsikkoaikaa,siitä sitten koulujen loputtua maailmalle uutta oppimaan.
60-luku ja Beatles,epävarma tyttönen jatkoi tanssimistaan ja vapautui vasta kaupungin melskeessä.
Pois äidin ja isän silmien alta,kauas omaan elämään.
Paljon tapahtui,elämä oli kuin päiväperhosen,kevytttä ja hauskaa,töihinmentiin vaikka silmät ristissä ja nukuttiin bussissa.
Ei ollut huolia,no-mitä nyt rakkauspettymyksiä,niitähän liikkuvalle sattuu.
Ihanaa aikaa,sanoisin.
Olisipa niistä ajoista osannut poimia ne kultajyvät,niitäkin oli,elämä voisi nyt olla toisin,vaikka periaatteessa on kaikki hyvin,kuitenkin.

Voi kun saisikin takaisin sen ajan ulkonäön ja tämän ajan viisauden. 1970 luku oli elämäni parasta nuoruutta.

Ensimmäinen lapseni syntyi 1979 ja toinen 1986.
Nyt he ovat jo omissa kodeissaan ja uudenlainen elämänvaihe elämässäni on ollut pian neljä vuotta.

Ei ne sen (1970) ajan vaatteet ja muoti kuitenkaan tuo sitä aikaa takaisin. Se oli kivaa aikaa ja nyt on nyt. Huomisesta ei tiedä vielä kukaan.

Tänään paistaa aurinko ja menen kummipoikani ylioppilasjuhlille. Linnut laulaa. Mikään paikka ei ole kipeä. Kaikki on hyvin ja olen ihan onnellinen tähän aamuunkin ja tähän elämään.

Hyvää ja aurinkoista viikonvaihetta kaikille.

tapahtui paljon silloin. Jäin auton alle. Tapasin tulevan mieheni. Menin naimisiin. Sain pojan. Sain tytön. Ostettiin oma koti. Niihin vuosiin mahtuu paljon itkua ja naurua...kiva niitä on muistella mutta empä haluaisi elää uudelleen...Paljon voisin tehdä toisin ja muuttaa tämän hetkistä oloani paremmaksi, jos kaikki olisi mahdollista. Voin kyllä rehellisesti sanoa että olen ELÄNYT

15v. täyttäneet!!
Pitäkää päänne kiini 60-luvusta.
Kiitos.
Ja ympäröikää se jollain kaulaliinalla tai huivilla.
Päivittäin.
Jotkut asiat ovat pyhiä.
:)

Nuoruuteni sijoittuu 70-luvulle, mutta en kyllä kaipaa siltä ajalta yhtään mitään!

80-lukua voisin elää vähän uudelleen :)

mutta kaikki merkittävät asiat tapahtuivat 70-luvulla, kuten avioituminen ja lasten syntymät, silti nostalgisena muistelee tuota iki-ihanaa 60-lukua.
Haluasin elää myös 70-luvun uudelleen, ehkä tulisi tehtyä toisenlaisia valintoja.
Kahta en kuitenkaan vaihda, lapsiani ja vanhempiani.
p.S. Olishan se mukava mahtua vielä niihin 70-luvun vaatteisiin, heh?
Miten ne tekevätkin nykyään niin pieniä vaatteita, jotka eivät sovi kenenkään päälle?

Elämäni paras vuosikymmen! Ensin nuoruuden villit vuodet. Siten elämäni rakkaus, naimisiin ja eka lapsi syntyi. Mitä muuta se voisi olla kuin ihanaa aikaa!

Mutta mitä silloin ei ollut? Ei ollut vielä paljoa rahaa, eikä kännyköitä eikä paljoa vaatteitakaan. Halpatuonti teki vasta tuloaan. Nämä seikat pitää aina muistaa kun haaveillaan menneistä ajoista.

Nythä seitsemänkymmentä luku tekee uudellen tuloaan ainakin vaatteissa ja sisustus-jutuissa. Katsokaa värejä ja kuoseja, ne näyttää niin tutuilta!