No niin... Tässä varmasti yksi oudoimmista ja typerimmistä viesteistä mitä olette ainaki vähään aikaan lukeneet...
Haluaisin kirjoitella lapsiperheen elämästä, lähinnä nyt ihan omaksi ilokseni vain (tällä hetkellä) ja sitä ettei loputkaan kirjoitustaidot ja mielikuvitus ruostuisi... Sillä vaan että jos sellanen ihme tapahtuisi että sitä taitoa jossain vielä tarvitsen...
Mulla ei kuitenkaan lapsista ole kovin kauheasti kokemuksia, mitä nyt peruskoulun työelämääntutustumisjaksolla tms vastaavalla olen pari päivää ollut päiväkodissa, telkkarista katsellut näitä sarjoja missä autetaan vanhempia kasvatusongelmissa jne, mitä niitä nyt on, Pikkuenkelit, Nanny 911 ja muita.
Kyllä mulla mielessä silleen on kaikenlaisia tapahtumia mistä haluaisin kirjoittaa, synttärit, eka koulupäivä, hyviä ja huonoja hetkiä... Mutta ongelma on vaan se kun tosiaan, ei ole lapsista kauheasti kokemuksia. Omatkin serkut ovat jääneet niin etäisiksi, heidän lapsiaan en edes tunne, omassa kaveripiirissä tuntuu olevan vain sinkkuja - ei sekään ole mitenkään huono asia, säästynpä siltä tuskalta kun ei minulla omaa perhettä tule koskaan olemaan.
Tämä nyt on maailman säälittävin ja sekavin sepostus, itseäkin ärsyttää kun en nyt muka pysty parempaa tekstiä näpyttämään... Mutta mistäs mulle löytyis apuva? Aina unohdan minkälaisia ne alle kouluikäiset nyt onkaan, aina "mun lapsista", siis niistä joista yritän kirjottaa, tulee epärealistisen kypsiä ikäisikseen tai sit toinen ääripää on kans ihan yhtä paha, eivät osaa mitään...
Kiitos kaikille jotka jaksoivat tämän mun selostukseni lukea... Ja jättikiitos kaikille joilla mulle tyhmälle on jotain vinkkiä antaa...
Hauskaa kevättä!! :)
Haluaisin kirjoitella lapsiperheen elämästä, lähinnä nyt ihan omaksi ilokseni vain (tällä hetkellä) ja sitä ettei loputkaan kirjoitustaidot ja mielikuvitus ruostuisi... Sillä vaan että jos sellanen ihme tapahtuisi että sitä taitoa jossain vielä tarvitsen...
Mulla ei kuitenkaan lapsista ole kovin kauheasti kokemuksia, mitä nyt peruskoulun työelämääntutustumisjaksolla tms vastaavalla olen pari päivää ollut päiväkodissa, telkkarista katsellut näitä sarjoja missä autetaan vanhempia kasvatusongelmissa jne, mitä niitä nyt on, Pikkuenkelit, Nanny 911 ja muita.
Kyllä mulla mielessä silleen on kaikenlaisia tapahtumia mistä haluaisin kirjoittaa, synttärit, eka koulupäivä, hyviä ja huonoja hetkiä... Mutta ongelma on vaan se kun tosiaan, ei ole lapsista kauheasti kokemuksia. Omatkin serkut ovat jääneet niin etäisiksi, heidän lapsiaan en edes tunne, omassa kaveripiirissä tuntuu olevan vain sinkkuja - ei sekään ole mitenkään huono asia, säästynpä siltä tuskalta kun ei minulla omaa perhettä tule koskaan olemaan.
Tämä nyt on maailman säälittävin ja sekavin sepostus, itseäkin ärsyttää kun en nyt muka pysty parempaa tekstiä näpyttämään... Mutta mistäs mulle löytyis apuva? Aina unohdan minkälaisia ne alle kouluikäiset nyt onkaan, aina "mun lapsista", siis niistä joista yritän kirjottaa, tulee epärealistisen kypsiä ikäisikseen tai sit toinen ääripää on kans ihan yhtä paha, eivät osaa mitään...
Kiitos kaikille jotka jaksoivat tämän mun selostukseni lukea... Ja jättikiitos kaikille joilla mulle tyhmälle on jotain vinkkiä antaa...
Hauskaa kevättä!! :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niistä asioista, joista ei tiedä mielestään tarpeeksi, on otettava selvää. Jotkut vastaukset löytyvät oppikirjoista ja jotkut keskustelemalla ja kyselemällä milloin mistäkin, mutta osan vastauksista saat vain itse elämällä ja kokemalla.
Joskus ongelman voi kiertää vaihtamalla näkökulmaa, miljöötä, ympäristöä, universumia - tai aihetta.
Olethan itsekin ollut lapsi !
... joten kirjoita sivu kerrallaan
- synttärit
- eka koulupäivä
- hyviä hetkiä
- huonoja hetkiä
jne.
Eikä tekstistäsi tarvitse edes ilmetä, että olet yksikään niistä lapsista, joista kirjoitat. Hyppää matkalle lapsesi ”nahkoihin” sivu kerrallaan.
Sitten kun Sinulla on sivut kirjoitettuna, niin tee niinkuin siinä telkkarista tulleessa Bestseller jutussa eräs luovan kirjoittamisen ohjaaja kirjoittajille näytti: heitä sivut viuhkana lattialle ja kerää sivut kasaan satunnaisessa järjestyksessä. Sen jälkeen sivu sivulta kirjoita jokainen sivu niin, että se liittyy seuraavaan sivuun. Sille seuraavalle sivulle sama juttu, ja niin edelleen ja niin edelleen.
Lopputuloksena paperipinkkasi saataa olla bestseller. Tai sitten ei.
Kokeile vaikka heti ja laita sitten tänne se tekstisi, vaikkapa vain puolikin sivua. Kyllä täältä neuvoja pesee sitten! Tämä palsta on juuri oikea paikka testata kaikenlaista kirjoittamiseen liittyvää. Minäkin olen saanut täältä näiden parin vuoden aikana täällä roikuttuani omaan kirjoittamiseeni kaikenlaista tosi hyödyllistä. Tämä palstahan on varsinainen kirjoittajien niksipirkka.
Näiden kahden vuoden aikana olen kirjoittanut tännekin vaikka mitä / Kirjailijanalut / Jatkonovellit / Runot / Rakkausrunot. Tosin Rakkausrunot palstalla on viimeaikoina runojeni kohtelu ollut melko suivaannuttavaa. Yliheittelyä Runot puolelle ja sensurointia, mutta kielisikö se vain siitä, että kirjoitan niin äärettömän upeita ja hienoja rakkausrunoja... suorastaan purevia!?
Tiedähäntä...
Siis hyvinkin saattaisin S24 teksteistänikin kasata vaikka mitä! Seuraavaksi vaikkapa S24 Rakkausrunosaitilla sensuroitujen rakkausrunojeni runokirjasen... hmph !
Aika näyttää... ja
S24 tekstien lisäksi näiden parin vuoden aikana olen kirjoittanut romaani-, näytelmä- ja kuunnelmakässärin, jotka kaikki olen myös lähettänyt kilpailuihin... ja mitäs vielä... tietsikan arkistossa on dekkari- sekä fantasiatekstiä, jotka varmaankin jossakin vaiheessa myös pisteen saavat.
Näinikkään... tekstiä pukkaa.
Ja
kaikkihan me tiedämme, että kirjain kirjaimelta kirjoitetaan, sanoja sanojen perään, lauseita, kappaleita.
Tsemppiä kirjoittamiseesi Sinullekin toivotan!
sivuston inspiroimana mäkin oon saanut paljon apua, ja lähiaikoina ehkä mahdollisesti eka tekstini joka julkaistaan, kertomus yhdessä lehdessä, sain siis vähän palautetta että ehkä. Ei se ole kummoinen, mutta aika paljon itseluottamusta antaa pieni onnistuminen. Pitää jatkaa vaan.
Scarabaeuksen vinkki on hyvä, kirjoita omasta lapsuudestasi niin muistat ja tiedät. Ja voihan ne sun fiktiiviset lapset olla erilaisia ja ikäisekseen kypsiä, onhan sellasii.
Ei pidä antaa muiden lannistaa itteensä joten jatketaan vaan.
Kiitos ihanat ihmiset kun ette runtanneet mun jahkailuani ainakaan sinne kaikista alimpaan, sain just sen verran rohkaisua että yritän sählätä jotain tekstin tapaista...
Olipas niin hyviä neuvoja että liikutuin ja itkin kuin pieni lapsi... :D Tai ainakin "sinne päin" yritin herkistellä...
Kiitos! Saattaa mennä aikaa ennen kuin tänne uskallan tekstejäni tuoda mutta katsotaan... :)