Vanhoillislestadiolaisilla sivuilla oli kuvia suviseuratapahtuman järjestelyistä. Siellä yhdessä kuvassa oli puhujien ruokala.
Mikä se on se puhujien ruokala.
Eikö puhujat saa palvelijoina syödä muiden kanssa kunnon eväitä.
Vai onko puhujilla jokin raamatullinen erityinen ruokavalio? Ei lihaa? Tai ruokailu viinin kanssa? Mehupaasto? Tai jotain sellaista.
Miksi ihmeessä puhujien ruokala?? En ymmärrä
Mikä se on se puhujien ruokala.
Eikö puhujat saa palvelijoina syödä muiden kanssa kunnon eväitä.
Vai onko puhujilla jokin raamatullinen erityinen ruokavalio? Ei lihaa? Tai ruokailu viinin kanssa? Mehupaasto? Tai jotain sellaista.
Miksi ihmeessä puhujien ruokala?? En ymmärrä
Vastaukset 5
Vanhimmat
rauhassa ja jutella keskenään. ei tarvitse jonoissa luuhata.
Puhujien ruokalassa ei lasketa ja siellä saa käydä koko perhe syömässä ilmatteeksi. Se on teltta, johon ei tuulet ja sateet pääse.
on ihan omat juttunsa ja sääntönsä.
Myös muille työntekijöille on erityispalveluja ja nämä työntekijät ovat talkoolaisia...joten talkoisiin vaan ja pääset nauttimaan erityiskohtelusta. Paikanpäällä on työhönottotoimisto ja siellä ollaan valmiita palvelemaan juuri sinua. Ei tarvitse edes aikaa varata.
Jos puhujien ruokala kiinnostaa erityisesti, pyydä pestiä puhujien ruokalaan. Toiminta on avointa.
Puhujat ovat arvohenkilöitä olleet aina ja kohtelu on vastapainoa rankalle puhumis työlle.
Olen kerran nauttinut aterian puhujien ruokalassa, vaikka en ole puhuja.
Olin hirmu nälissäni ja kun en jaksanut jonottaa kävin panemassa puvun päälle ja kävelin pokkana puhujien ruokalaan.
Olo oli kuitenkin niin painostava siellä, etten viitti toistaa samaa temppua uudestaa.
Pirttiseuroissa 1960 luvulla puhujat kutsuttiin peräkammariin nauttimaan talon antimista.
Vielä nykyäänkin puhujat kyläseuroissa saavat nauttia peräkammarien palveluista.
Meillä oli kerran puhujia (2kpl) yövieraina ja heistä jäi erikoisesti mieleen se, että he olivat tupakoivia sellaisia.
Tultuaan meille puhujat olivat hyvin väsyneen oloisia ja koettivat virkistäytyä ramppaamall yhtenään ulkona tupakalla.
Seuraavana päivänä siivosinkin sitten ruusupensaan ympäriltä lukuisia tupakin tumppeja, joita puhujat olivat sinne heitelleet.
Puhujille kelpasi vain kahvi, ei juuri muu.
Kun illalla puhujille tarjottiin syötävää, he tuumasivat, ettei yötä vasten kehtaa ankuta, kun saa sitten matkustaa koko yön, nukkuu huonosti.
Ja kun aamulla varhain oli sitten heille tarjolla monipuolinen amupala, puhujat tuumasi taas: Ei sitä aamutuimaan ruoka vieläö maistu, mutta kahvi kyllä maistuu. Eikä puhujat todellakaan muuta nauttineet aamulla,kun kahvia ja pullaa ja sen perästä tietysti aamusavut, taisi olla jo toiset henkoset aamun avaukselle.
Puhujilla oli kiire lähteä taas saarnanpitoon.