Masentuneena vl-liikkeessä

Näin alkuun täytyy heti sanoa, ettei kaikissa vl-perheissä näin huonosti ole, kuin meillä, mutta hirmu yleistä.

Eli masentuneet rinnastetaan mielisairaisiin. Ja että masentunut on automaattisesti matkalla mielisairaalaan, jos se on joutunut lääkkeisiin ja/tai psykologiin. Meillä kotona vanhemmat varoittavat psykologille menoa, vaikka psykologi olisi uskovainen. Tiedän uskovaisia psykologeja, joiden perheitä meillä pidetään vähintäänkin mielisairaina tai omituisina. He ku kasvattavat lapsensa suoraan mielisairaaloihin.

Itse olen ollut jo useamman vuoden masentunut ja olen joutunut salaamaan kyseisestä syystä masennukseni vanhemmilta ja koko suvulta. Vanhemmat sanoivat, että jos yksikään saa tietää, että joku on ollut edes jossain vaiheessa masentunut, hän saa heittää kaivoon tulevaisuuden haaveet, nimittäin masennus on muka samanlainen este työnhaussa, kuin skitsofrenia.
Ja että masentuneisuuteen muka aina liittyy epätodellisia olotiloja.

Itse en ole koskaan kokenut mitään yliluonnollista, tai epänormaalia. Todellisuudentajuni on aina ollut ihan normaali. Ainut, mitä mulla on ollut, on se, etten vain ole jaksanut sitä, mihin normaalisti pystyisin. Olen käyttänyt salaa serotiinipitoisia lääkkeitä siitäkin huolimatta, että äidin mukaan niillä tehdään mielisairaita hirviöitä.
Olen monesti yrittänyt oikoa äidin ja isän käsityksiä lääkkeistä, ettei kaikki masislääkkeet suinkaan ole mitään huumeita, joilla saavutetaan paranormaaleja hallusinaatioita.

Nyt, kun äiti vihdoin sai minun erään kämmin kautta tietää, että olen masentunut, hän on ruvennut suhtautuu muhun, kuin mihinkin mielisairaaseen. Olin unohtanut reseptin näkyville, jonka äiti oli lukenu ja sehän oli heti laittanu ympäri sukua tietoa, että meillä on yksi sairas ihminen. Nuoremmat tosin yrittivät oikoa äidin käsityksiä, mutta äiti sai lopulta heidät hänen kannalleen.
Olenko nyt siis matkalla mielisairaalaan ja että muiden täytyy katkaista lopullisesti välit kanssani, ettei vain tämä paha pirullinen masennus tarttuisi. Oikeesti ei tee masennukselleni yhtään hyvää, että mua kohdellaan, kuin mitäkin mielisairasta.

Olenkin miettinyt, että tästä pitää muuttaa kauas pois, mutta minne? Ku osais päättää, ku viimeaikoina masennukseni on lähteny taas jyrkkään alamäkeen tämän tympeän ilmapiirin takia. Ja hoitokäyntejä on vähennetty yhteen kertaan kuukaudessa, koska masennukseni oli tätä ennen ollut parempaan päin menossa. Onko uskovaisten kanta se, että olen nyt aivan turhan päiväinen.
Ainakin uskovaiset kaverini menetin nyt kokonaan. Niitä ku ei ennenkään ollut hirveesti.
9769
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Voimia sinulle päivä kerrallaan!

Äänestä
  • on niin typerät vanhemmat.Voi kun olisit syntynyt muuhun perheeseen.Ei auta kun pitää sun vaan jaksa.Koetapa kyhätä lisää näitä säälittäviä kirjeitä, kyllä saat myötätuntoa.

    Äänestä

Todella ikävä tilanne. Minkä ikäinen olet? Kyllä sinun pitäisi päästä pois tuollaisesta ilmapiiristä.

Äänestä

käyttäytymiseltä. Pitäisikö uskovaisen ihmisen olla aina vahva ja jos väsyy tai masentuu, piilottaa se sukulaisilta ja ystäviltä? Eivätkö juuri läheiset ihmiset ole sitä varten, että he auttavat kun on vaikeaa? Miten kukaan voi olla niin varma, ettei itse sairastu?

Minusta jokaisen ihmisen on oltava sen verran nöyrä elämän edessä, että hyväksyy toisen ja oman sairauden, eikä vähättele sitä. Varmasti vaikeaa on parantua masennuksesta, jos sukulaiset alkavat karsastaa ja ystävätkin jättävät.

En tiedä, miten sinua voisin auttaa, mutta oman kokemukseni voin kertoa. Olen sairastanut masennusta ja ollut psykoosin takia psykiatrisella osastolla. En ole enää vl, mutta vanhempani eivät ole minua hylänneet. Olen vl-uskon mukaan kaikella tavalla epäonnistunut, mutta kyllä minulle sukulaiset vielä juttelee ja kylässäkin käy. En voi millään uskoa, että masennus haittaisi työn saannissa, jos siitä on toipunut.

Tsemppiä elämääsi! Elä niin kuin voit, ellet voi elää niin kuin tahdot!

Äänestä

Masennus on mielen sairaus. Mutta perinteiseen mielisairauteen, kitsofreniaan, psykoosiin ja hulluuteen sitä ei voi millään verrat.

Mutta on myös näin, että mieltä hoidetaan millisairaalassa, mutta taas hullujen huone on myös eri asia. Toisihan on se, että sairauteen ja tauteihin tulee ottaa lääke, ja psykologiset vaivat hoidetaan psykologisilla puolilla ja psomattiset sitten muualla, psomaattisella puolella, mutta psygo-/ psomaattiset psykoloogisella puolella, joten maaliko ei sitä tiedä, että alue on todella laaja.

””Meillä kotona vanhemmat varoittavat psykologille menoa, vaikka psykologi olisi uskovainen. Tiedän uskovaisia psykologeja, joiden perheitä meillä pidetään vähintäänkin mielisairaina tai omituisina. He ku kasvattavat lapsensa suoraan mielisairaaloihin. ”” Silloin kun ei eletä realiteeteissa ja todellisuudessa, tehdään juuri näin, uhrataan vaikka joku ihminen läheltä, jotta oma hattu säilyisi täynnä näennäisiä sulkia. Tämä tulee juuri esille VL liikkeessä pakkosynnytyksessä, jossa äidin henki on kliinisesti vaarassa ja masennuksessa, jotka molemmat johtavat kuolemaan, hoitamattomana. Tärkeintä on näyttää hyvältä ulospäin yhteisössä ja muualla. Tämän näin ollessani itse masennuksessa ja seuratessani äitejä, jotka riutuu synnytystuskissa.

Ollessani hoidossa, ”ns. uskovaisten määrä potillista oli suurin”, seuraavana alkoholistit, ja sitten vähemmistönä vasta muut. Mutta salaus oli heillä, siis VL piireissä suurinta, avointa alkoholisteilla.

””Itse olen ollut jo useamman vuoden masentunut ja olen joutunut salaamaan kyseisestä syystä masennukseni vanhemmilta ja koko suvulta. ””’ Eräs seikka masennuksen voittamisessa on ottaa järki käteen. Sinun pitää tunnustaa, että sinä olet sairas, ja sinun pitää parantua. On TODLLA MOUKKAMISTA SELLAINEN SUKU JA PERHE, JOKA UHRAA SINUT OMAN ”KUNNIANSA”VUOKSI. H e oikeasti lääkäriä tarvitsevat, jos ollaan rehellisiä.

””Vanhemmat sanoivat, että jos yksikään saa tietää, että joku on ollut edes jossain vaiheessa masentunut, hän saa heittää kaivoon tulevaisuuden haaveet, nimittäin masennus on muka samanlainen este työnhaussa, kuin skitsofrenia.
Ja että masentuneisuuteen muka aina liittyy epätodellisia olotiloja.”” Tiedätkö mitä. Usein masennus lähtee lapsuudesta ja juuri VAHEMPASI OVAT SEN SAIRUDEN AIHEUTTAJIA, JA SIITÄ PÄÄSET YLI AINOASTAAN KÄSITTELEMÄLLÄ ASIAN JA OTTAMALLA ITSESI HUOMIOON, YHDESSÄ TERAPAPEUTIN KANSSA. Vahvempasi pyrkivät vain pimittämään omaa tyhmyyttään ja jos ajattelet, onko heidän mielipide Jeesuksesta tai saatanasta, ratkaise ensin se. Jeesus haluaa auttaa, haluaako He?

”” Todellisuudentajuni on aina ollut ihan normaali. Ainut, mitä mulla on ollut, on se, etten vain ole jaksanut sitä, mihin normaalisti pystyisin. Olen käyttänyt salaa serotiinipitoisia lääkkeitä siitäkin huolimatta, että äidin mukaan niillä tehdään mielisairaita hirviöitä. ”” Onko äitisi jotain lääkäreitä, vai mistä Hän sen tietää, koska ei tiedä edes sairauttasi. Ota Hänet mukaan, huom. yksin, ilman isää terapeutin palaveriin, siellä ne selviää, mutta jos ei lähde, Hän itse pelkää omia syntejään, joka sairastutti sinutkin.

Serotoniinin takaisenesto lääke on tosi hyvä, se saa ihmisille hyvänolontunteen, sillä muuten se ei sairautta potevien aivojesi toimesta tapahdu, meitä, jotka käyttää ainetta on Suomessa lähes miljoona. Älä Häpeä ollenkaan. Saat jättää sitten joskus sen kokonaan pois, näin kävi minullakin.

””Nyt, kun äiti vihdoin sai minun erään kämmin kautta tietää, että olen masentunut, hän on ruvennut suhtautuu muhun, kuin mihinkin mielisairaaseen. Olin unohtanut reseptin näkyville, jonka äiti oli lukenu ja sehän oli heti laittanu ympäri sukua tietoa, että meillä on yksi sairas ihminen. Nuoremmat tosin yrittivät oikoa äidin käsityksiä, mutta äiti sai lopulta heidät hänen kannalleen.”” Sinun pitää saada äoitisi pian hoitoion, tai virkavallan luokse, sillä Hän tässä sairas on, ja Jos Hän ei anna sinun ottaa lääkettä, on se jo Poliisin asia, joten jos ei muu auta, laitokselle vaan, sillä kysymyksessä on sinun elämäsi. Tässä näet kuinka ahdas VL voi todella olla, siellä ei ihmishenki maksa mitään, mutta lohduttaudu sillä, nuori sukupolvi, joka on tulossa on jo fiksumpia.

””Olenko nyt siis matkalla mielisairaalaan ja että muiden täytyy katkaista lopullisesti välit kanssani, ettei vain tämä paha pirullinen masennus tarttuisi. Oikeesti ei tee masennukselleni yhtään hyvää, että mua kohdellaan, kuin mitäkin mielisairasta.”” Niin, mieluummin katkaise välit, jos haluat elää, katkeaa ne kuitenkin jos ja kun joudut hoitoon ei ne enää sinua kehtaa lapseksi tunnustaa.

Muista se, mikä oli Jeesuksen ohje, jos pakenet vuorelle, mihin sieltä pakenet.

Mitä sinä ihmisiä pelkäät, pelkää niitä pahoja henkiä, joten hakeudu hoitoon ja anna tuollaisten vahvempien ajatella juuri mitä haluaa, vaikuttavat tosi tyhmiltä. Yleensä ajatellaan lapsia, mutta miten heillä, hulluja itse ovat.

Terapiavälin kerran kuukaudessa on liian vähän se pitää olla kerran viikossa, jotta saat avun, rohkaise mielesi ja hoida itsesi kuntoon.

Miksi ote typerässä ilmapiirissä, on tilaa muuallakin, sinähän olet jo valmiiksi hullujen huoneella, joka on seuraava askel mielisairaalasta, älä välitä heitä.




””Ainakin uskovaiset kaverini menetin nyt kokonaan. Niitä ku ei ennenkään ollut hirveesti.”” On hyvä, että tunnistat tosiseikat, mutta älä sekoita VL ihmisä suoranpäätä uskovaisiksi, kuten huomaat osa heistä on siitä tosi kaukana, suorastaan antikristuksia. Mutta muista, on sileällä fiksujakin, jos haluta olla VL piireissä etsi ne, jo ei löydy, häivy, sillä He tappaa sinut.

Äänestä

kumpa saisin sinuun yhteyden henkilökohtasesti
olenvljakäynyt psygoligialla ja hoitajalla kerran kuussa.. ja minua ei silti pidetä missään hulluna.
ei tää sairaus ole sairautta kummempi..
onkohan sun vanhemmat ( en halua syyttää) jotenkin väärässä.. kyllä kaikista sairauksista pitää uskaltaa ja pitääkin kertoa..
tähän ei voi laiittaa mitään osoitetta ei meseä eikä muuta.. mutta olis kiva jutella ihan kahden kesken

Äänestä

mitenkään! Älä usko noita vanhempiesi juttuja!

Ja sitä paitsi ei ole häpeä olla mielisairaskaan, eihän se ole kuin sairaus muiden joukossa! On SYNTI leimata ihmiset sairauksien mukaan, koska kukaan ei ole osaansa itse valinnut! Elikkä tuollainen uskovaisuus on väärää, ehdottomasti väärää, sanoivat lestadiolaiset mitä tahansa!

En usko, että se on mikään lestadiolainen "uskontunnustus" sinänsä, se on vain muotoutunut vuosikymmenien saatossa suppeissa ympyröissä yhdeksi totuudeksi - muistan, kuinka omat vanhempani (lestadiolaiset) suhtautuivat mielen sairauksiin. He eivät ikinä ymmärtäneet, että heidän lapsensa todella joutui mielisairaalaan ja muillakin oli oireita ja lääkehoitoa - he kieltäytyivät tajuamasta sitä. Se on ilmeisesti ennen ollut hirveä asia eivätkä nykyuskovaisetkaan sitä ymmärrä, jos ei se kohdalle elikkä itselle tai perheeseen satu.

Olisi jo aika päästä noista luutuneista ajatuksista ja uskomuksista eroon! Hoidata sinä masennustasi ja pidä huolta itsestäsi! Ehkä syynä onkin tuo ilmapiiri, kuten eräs kirjoittaja jo sanoi - oletko ajatellut sitä?

Ei uskoa tarvitse hylätä, vaikkei lestadiolainen olekaan! Ei uskontunnustus ole muotoa:"Olen lestadiolainen", vaikka siitä ehkä niin opetetaankin!

Äänestä

toivon sinulle voimia selvitä. Missähän se taas on piilossa se lähimmäisenrakkaus ja rakkaus ylipäätään, josta "teidät minun lapsikseni tunnetaan." Eikö se iso kirja näin sano.Toivon että pääset eroon noista ns. uskovaisista ja tervehtymisesi kannalta olisi parasta päästä eroon myös suvustasi ja perheestäsikin. Kuvaamasi käytäytyminen heidän taholtaan on jotain aivan käsittämätöntä.Sinä tarvitset oikeaa ammattitaitoista apua.

Äänestä

ja kerro rohkeasti sairaudestasi. Sinulla on mitä suurimmalla todennäköisyydellä aivoissasi kemialli-
nen häiriötila, mitä ns SSRI lääkkeellä korjataan.
Uskovaisena terapeuttina olen hoitanut satoja kaltaisiasi. Valistunut uskovainen ei pidä masennus-
ta mielisairautena eikä uhkana. Myös useilla saar-
namiehillä on samanlaisia ongelmia kuin sinulla.
Kristillisyydessa tahdotaan avoimesti jakaa tietoa ja keskustella elämän luonnollisista asioista, ja niihin kuuluu masennuskin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ei helppoa todellakaan kirjoitti:

Näin alkuun täytyy heti sanoa, ettei kaikissa vl-perheissä näin huonosti ole, kuin meillä, mutta hirmu yleistä.

Eli masentuneet rinnastetaan mielisairaisiin. Ja että masentunut on automaattisesti matkalla mielisairaalaan, jos se on joutunut lääkkeisiin ja/tai psykologiin. Meillä kotona vanhemmat varoittavat psykologille menoa, vaikka psykologi olisi uskovainen. Tiedän uskovaisia psykologeja, joiden perheitä meillä pidetään vähintäänkin mielisairaina tai omituisina. He ku kasvattavat lapsensa suoraan mielisairaaloihin.

Itse olen ollut jo useamman vuoden masentunut ja olen joutunut salaamaan kyseisestä syystä masennukseni vanhemmilta ja koko suvulta. Vanhemmat sanoivat, että jos yksikään saa tietää, että joku on ollut edes jossain vaiheessa masentunut, hän saa heittää kaivoon tulevaisuuden haaveet, nimittäin masennus on muka samanlainen este työnhaussa, kuin skitsofrenia.
Ja että masentuneisuuteen muka aina liittyy epätodellisia olotiloja.

Itse en ole koskaan kokenut mitään yliluonnollista, tai epänormaalia. Todellisuudentajuni on aina ollut ihan normaali. Ainut, mitä mulla on ollut, on se, etten vain ole jaksanut sitä, mihin normaalisti pystyisin. Olen käyttänyt salaa serotiinipitoisia lääkkeitä siitäkin huolimatta, että äidin mukaan niillä tehdään mielisairaita hirviöitä.
Olen monesti yrittänyt oikoa äidin ja isän käsityksiä lääkkeistä, ettei kaikki masislääkkeet suinkaan ole mitään huumeita, joilla saavutetaan paranormaaleja hallusinaatioita.

Nyt, kun äiti vihdoin sai minun erään kämmin kautta tietää, että olen masentunut, hän on ruvennut suhtautuu muhun, kuin mihinkin mielisairaaseen. Olin unohtanut reseptin näkyville, jonka äiti oli lukenu ja sehän oli heti laittanu ympäri sukua tietoa, että meillä on yksi sairas ihminen. Nuoremmat tosin yrittivät oikoa äidin käsityksiä, mutta äiti sai lopulta heidät hänen kannalleen.
Olenko nyt siis matkalla mielisairaalaan ja että muiden täytyy katkaista lopullisesti välit kanssani, ettei vain tämä paha pirullinen masennus tarttuisi. Oikeesti ei tee masennukselleni yhtään hyvää, että mua kohdellaan, kuin mitäkin mielisairasta.

Olenkin miettinyt, että tästä pitää muuttaa kauas pois, mutta minne? Ku osais päättää, ku viimeaikoina masennukseni on lähteny taas jyrkkään alamäkeen tämän tympeän ilmapiirin takia. Ja hoitokäyntejä on vähennetty yhteen kertaan kuukaudessa, koska masennukseni oli tätä ennen ollut parempaan päin menossa. Onko uskovaisten kanta se, että olen nyt aivan turhan päiväinen.
Ainakin uskovaiset kaverini menetin nyt kokonaan. Niitä ku ei ennenkään ollut hirveesti.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu