Miestäni on käytetty seksuaalisesti hyväksi kun hän oli n. 10 vuotias. Hyväksikäyttäjä oli hänen miespuolinen sukulaisensa. Tätä tapahtui useita kertoja monen vuoden aikana.
Mieheni ei silloin lapsena uskaltanut kertoa siitä kenellekään. Isomapanakaan ei uskaltanut koska se olisi rikkonut kaikki välit kaikkien sukulaisten kesken (kyseessä oli niin läheinen sukulainen), ja mieheni uskoo että myös hänen omat vanhempansa eivät olisi uskoneet häntä vaan "hyljänneet" hänet kun kehtaa keksiä noin kauheita asioita.
Minulle hän on asiasta siis kertonut ja tuntuu että MINÄ en pääse asian ylitse.
Kyseinen sukulainen kun kuuluu tietysti heidän lähipiiriin ja koko tämä lähipiiri kerääntyy kesäisin monta kertaa heidän kesämökille. Minä en todellakaan halua koskaan tavata tätä miestä.
Ja nyt kun meillä on lapsi, niin en todellakaan halua sen miehen koskaan koskevan lapseeni, koska tiedän että hän himoitsee pikkupoikia.
Hassua on että mieheni ei oikein ymmärrä minua kun haluan vältellä niitä "sukutapaamisia". Hän on yrittänyt niin kovasti unohtaa ne kokemukset ja haluaa käyttäytyä normaalisti kyseisen sukulaisen seurassa, etteivät vaan muut (mm vanhempansa) koskaan saisi asiaa selville. Ja mieheni siis haluaisi minun käyttäytyvän samoin.
Mitä minä teen?!? Kyseisestä asiasta ei voi puhua mieheni kanssa koska hän ei halua enää milloinkaan ottaa asiaa puheeksi, on niinkuin sellaista ei olisi tapahtunutkaan.
En kuitenkaan pysty aina "varjelemaan" lastani niitten sukulaitten tapaamisilta, koska he ovat niin usein mummon ja ukin seurassa, enkä voi estää lastani tapaamasta mummoa ja ukkiaan.
Tää on niin sekavaa. Jokatapauksessa kauhistuttaa lapseni puolesta, enhän todellakaan voi piilotella häntä koko hänen loppuelämäänsä kyseiseltä mieheltä.
Mieheni ei silloin lapsena uskaltanut kertoa siitä kenellekään. Isomapanakaan ei uskaltanut koska se olisi rikkonut kaikki välit kaikkien sukulaisten kesken (kyseessä oli niin läheinen sukulainen), ja mieheni uskoo että myös hänen omat vanhempansa eivät olisi uskoneet häntä vaan "hyljänneet" hänet kun kehtaa keksiä noin kauheita asioita.
Minulle hän on asiasta siis kertonut ja tuntuu että MINÄ en pääse asian ylitse.
Kyseinen sukulainen kun kuuluu tietysti heidän lähipiiriin ja koko tämä lähipiiri kerääntyy kesäisin monta kertaa heidän kesämökille. Minä en todellakaan halua koskaan tavata tätä miestä.
Ja nyt kun meillä on lapsi, niin en todellakaan halua sen miehen koskaan koskevan lapseeni, koska tiedän että hän himoitsee pikkupoikia.
Hassua on että mieheni ei oikein ymmärrä minua kun haluan vältellä niitä "sukutapaamisia". Hän on yrittänyt niin kovasti unohtaa ne kokemukset ja haluaa käyttäytyä normaalisti kyseisen sukulaisen seurassa, etteivät vaan muut (mm vanhempansa) koskaan saisi asiaa selville. Ja mieheni siis haluaisi minun käyttäytyvän samoin.
Mitä minä teen?!? Kyseisestä asiasta ei voi puhua mieheni kanssa koska hän ei halua enää milloinkaan ottaa asiaa puheeksi, on niinkuin sellaista ei olisi tapahtunutkaan.
En kuitenkaan pysty aina "varjelemaan" lastani niitten sukulaitten tapaamisilta, koska he ovat niin usein mummon ja ukin seurassa, enkä voi estää lastani tapaamasta mummoa ja ukkiaan.
Tää on niin sekavaa. Jokatapauksessa kauhistuttaa lapseni puolesta, enhän todellakaan voi piilotella häntä koko hänen loppuelämäänsä kyseiseltä mieheltä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
1)teet kuten miehesi toivoo ja olet kuin et olisikaan, toivot parasta ja pelkäät pahinta, pidät lastasi silmällä joka siunaaman sekunti.
2)osallistutte sukutapaamisiin, ja viet tuon kyseisen miehen hiljaa sivummalle ja kerrot hänelle tietäväsi kaiken. Hän oletettavasti ei halua asiaa mainostaa joten teeskentely voi jatkua mutta hän ei uskalla ainakaan lastanne edes katsoa.
3)sano miehelle että peli ei vetele, että et pane omaa lastanne alttiiksi tuon sukulaisen vaikutukselle, että joko hän hakeutuu hoitoon päästäkseen puhumaan ja yli tapahtuneesta (pitkä aika teeskennellä ettei mitään ole tapahtunutkaan!!) tai sukulaisvierailut loppuvat tykkänään. Tai molempia.
***
Sehän voi olla vaarallinen muille lapsille. Tostahan on pakko puhua eteenpäin. Laittaa vaikka nimetön kirje poliisille, viis vanhemmista.
No niin ajattelin itsekin kun eka kerran kuulin asiasta, mutta tapauksesta on kulunut n. 20 vuotta, joten eipä poliisi voi tietääkseni enää asialle mitään tehdä.
ehdottomasti miehesi pitäisi päästä puhumaan asiasta ammattiauttajan kanssa. tuollaiset asiat jäävät mieleen ja käsittelemättömänä aiheuttavat
mielenterveysongelmia vaikka niitä ei välttämättä sivulliset huomaa eikä uhri itsekkään niitä tiedosta.
miehesi on kuitenkin sinulle kertonut ja saattanut sinutkin osalliseksi asiasta. sinun on kerrottava miehellesi miltä sinusta tuntuu ja että et pääse asiasta yli.
jos miehesi ei itse suostu menemään asiasta puhumaan niin ehdotan että sinä menet. saat apua omien tunteittesi käsittelemiseen ja siihen kuinka asiaan jatkossa suhtaudut.
tuntuisi siltä että miehesi jollakin tavalla kuitenkin itse kantaa syyllisyyttä tapahtuneesta.
se johtaa ennenpitkää siihen että miehellesi tulee itsetuntoongelmia (joita jo melko varmasti jo on). se taas tulee vaikuttamaan teidän elämään ja myöskin lapsen elämään.
toivon siis että otat asian esille miehesi kanssa ja pääsette eteenpäin...
siis todellakaan enää halua puhua asiasta yhtään sanaa! Jos otan asian puheeksi niin tuntuu että hän suorastaan "räjähtää naamalleni". Hän ei siis kykene puhumaan asiasta yhtään enempää.
Ja olen miettinyt että jos joskus asia tulisi jotenkin esille minun aloitteestani (mitä ei kyllä tapahdu), niin hän todennäköisesti ottaisi avioeron koska pilaisin sillä tavalla hänen elämänsä, ja luultavasti sanoisi että keksin omiani.
kirje. kerro miltä sinusta tuntuu ja kerro myös näistä peloistasi mitä kannat lapsesi puolesta.
kysy mieheltäsi että antaisiko hän itselleen anteeksi jos tämä mies jossakin vaiheessa voisi tehdä saman lapsellenne tai jonkun muun lapselle ja hänellä olisi ollut tilaisuus (ja velvollisuus) estää se.
sinun on vaan tosiaankin unohdettava ajatus että jättäisit lapsenne koskaan kenenkään sukulaisenne luokse missä tämä mies vierailee.
jos isovanhemmat kysyvät miksi lapsi ei saa esim. sinne jäädä niin sanot että kysyvät mieheltäsi.
raukkamaista mieheltäsi laittaa sinut tuohon tilanteeseen. vaikka toisaaltahan oli oikein että kertoi koska sinulla on ainakin tilaisuus suojella lastanne.
Minä katsoisin oman lapsen suojelun tärkeimmäksi.Miehesi kokee varmaan itsensä syylliseksi. Pedot toimivat näin; he osaavat syyllistää uhrin ja uhri suojelee varsinaista syyllistä vielä vuosienkin päästä. Kerro miehellesi, että tämä kyseinen henkilö vain odottaa uutta tilaisuutta ja uutta uhria, jonka hän syyllistäisi uudelleen...
Ja älä jätä lastasi kenenkään miehesi puolen sukulaisen hoiviin. Se otus odottaa varmaan tilaisuutta kyläilyyn. MInäkin käskisin isovanhempia kysymään syytä omalta pojaltaan. Jos he rakastavat ja luottavat poikaansa, he uskovat häntä ja varsinainen peto lentää itse ulos piireistä. Uhrejahan voi olla useampia. Kokeile kysyä kautta rantain muilta sopivan ikäisiltä miehen sukulaisilta aloittamalla keskustelu sopivassa paikassa ja sopivan yleisellä tasolla...
..jättämättä ukin ja mummin hoiviin lasta nyt kesällä ja tulevina vuosina, koska kovasti haluavat lapsenlapsensa mökille kanssaan aikaa viettämään.
Ja mieheni sanoo että "ei se kumminkaan enää sellaista tekisi" eli todellakin suojelee sitä sairasta hyväksikäyttäjää!
Ihankuin olisin yksin tässä koko ringissä yrittäen suojella lastani, ja kun ei voi/saa kellekään puhua ja kun pitää yrittää käyttäytyä normaalisti, ja ei pidä herättää epäilyksiä käyttäytymällä oudosti hyväksikäyttäjää kohtaan muiden sukulaisten nähden yms yms..
Ja tää pelko tulee olemaan mulla nyt joka ikinen "mökkikesä" niin kauan kunnes lapseni on lähempänä täysi-ikää, ja osaa sitten ehkä jo itse puolustautua mahdollisia mörköjä vastaan.
Minulla on vastaavanlainen ongelma, mutta kyse on isoisästä eli avomiehen isästä.
Huomasin asian itse melko pian lapsen syntymän jälkeen. Avomieheni isä oli yli-innokas lapsen suhteen. Myös avomieheni käytös jo suhteemme alussa kertoi jostain ongelmasta seksiä kohtaan. Hänen käytöksensä on edelleen erittäin ailahtelevaa...psykiatri/seksologin mukaan hän on narsistinen psykopaatti, joka on syntynyt tod.näköisesti jonkinasteisesta hyväksikäytöstä.
Avomieheni kertoi kerran, että hänen mieleensä tuli eräänä iltana jotain mielikuvia lapsuudestaan. Sen jälkeen hän alkoi myös suhtautua eritavalla kertomuksiini isänsä yli-innokkaasta käytöksestä lastamme kohtaan.
Myöhemmin kerrottuani erään tapauksen avomiehelleni hänen isästään, avomieheni räjähti ja soitti heti vanhemmilleen. Isä kiisti kaiken, joten avomieheni laittoi välinsä poikki vanhempiensa kanssa ja uskoi minua. Sen jälkeen avomieheni kertoi itkien lapsuudessaan kokemasta väkivallasta, hän siis puki asian väkivallaksi, koska ei voinut kertoa täyttä totuutta pelkäen, että alan epäilemään myös häntä, koska hän ei tietääkseni ole käynyt terapiassa. Kertomuksessaan hän kuitenkin tiedostamattaan puhui itsensä pussiin ja olinhan jo itsekin ehtinyt epäilemään hänen isästään pahinta.
Siitä lähtien koko heidän puolen suku on syyttänyt minua kaikesta. Olen ottanut yhteen avomieheni äidin kanssa ja paljastanut tietäväni jotain, mitä kannattaa kysyä mieheltään tai pojaltaan. Avomieheni tosin syyllisti myös äitinsä kertomassa tarinassaan.
Käymme visiitillä isovanhemmilla enää ehkä kolmesti vuodessa ja meillä he eivät käy enää koskaan, mieheni toivomuksesta. Isoisä siis tietää, että oma poikansa muistaa ja minäkin tiedän. Edelleen isoisällä on pakonomainen tarve viedä lapsi kanssaan johonkin, mihin muut eivät näe...mutta seuraan lastani kuin hai laivaa. Jos jotain näen, puutun asiaan heti ja suurella äänellä ja tarpeen tullen vien asian oikeuteen.
Sain muuten lastenpsykologilta sellaisen ohjeen, että mikäli en vahdi isoisän ja lapseni välistä kanssakäymistä, niin jotain sattuessa voin itse menettää lapseni, koska minulla on vahva epäily asiasta.
Mieheni on onneksi erittäin vaivautunut isänsä seurassa ja teemme pakolliset visiitit vain isoäidin vuoksi.
Täytyy kyllä myöntää, että asian riitauttaminen auttoi minua henkisesti hieman, mutta nyt vahdin myös avomieheni tekemisiä lapsemme kanssa, jos vain on mahdollista. Olen myös kuullustellut lastani usein, mitä hän on isänsä kanssa tehnyt ja tehnyt selväksi lapselle, mitkä hänen ruumiinosistaan kuuluu vain hänen itsensä, äidin, isoäidin tai hoitotädin koskettavaksi.
Avomieheni on myös alkanut harrastaa ulkopuolisia suhteita ja kerran jopa narahtanut. Annoin anteeksi ja nyt olen tullut siihen tulokseen, että parempi ulkopuoliset suhteet kuin lapseen sekautuminen, sillä keskinäinen seksielämämme on ollut jäissä lapsen syntymästä asti, esiin putkahtaneiden ongelmien seurauksesta ilmeisesti.
Ilman näitä ongelmia, elämämme olisi varmasti tasapainoisempaa ja mieheni kykenisi kanssani normaaliin seksielämään vieläkin, kuten ennen lapsen syntymää.
Hae siis itsellesi amm.auttajan apua, sillä se auttaa käsitystäsi siitä, mitä tapauksessasi olisi paras tehdä. Heille nämä ovat normaaleja ongelmia.
Muuta en osaa neuvoa, mutta ÄLÄ JÄTÄ lastasi koskaan valvomatta mihinkään, missä on edes teoreettinen mahdollisuus joutua tuon henkilön kanssa kaksin sekunniksikaan.
Ei välttämättä huono idea, että sanot joskus kaksin ollessanne tuolle henkilölle, että tiedät, mitä on tapahtunut.
Onko muuten mitenkään olemassa sellaista vaihtoehtoa, että miehesi olisi keksinyt omiaan sinulle tuosta hyväksikäytöstä? Sellaisessa tapauksessa ei nimittäin ole kiva mennä sanomaan mitään kyseiselle sukulaiselle. En pidä sitä varsinaisesti todennäköisenä, mutta jos hän on asian kerran sinulle kertonut, niin miksi ei voi siitä toiste puhua? Ja jos hän on sen kokenut, niin luulisi tosiaan haluavan tehdä kaikkensa, ettei oma lapsi kokisi samaa.
Miehen välttelyä... Enpä osaa muuta neuvoa.
Mun tutuissa kaksi samantapaista tapausta. Toisessa totuus kerrottiin ja selvisi, että koko suku tiesi asiasta, mutta siitä vain vaiettiin. Että sellaista. Aivan sairasta.
Toinen tapaus on lähempänä sinun kertomaasi. Minäkin tiedän yhden pedofiili-tapauksen. Tämän on kertonut paras ystäväni itkien ja sydäntään purkien minulle. Ja vannottanut, että en koskaan kerro asiasta eteenpäin. Tapauksesta on aikaa yli 20 vuotta, kertomisestakin yli 10. Ja edelleen se vaivaa minua, etenkin nyt äitinä. Tämä tapaus vieläpä asustaa lähellä omia vanhempiani ja kuuluu heidän tuttavapiiriinsä... Ystävän kanssa asiasta ei ole koskaan sen jälkeen puhuttu, kun hän sen kertoi. Mutta tiedän, että hän tappaisi itsensä, josko asia joskus tulisi julkisuuteen. Olen kyllä miettinyt, että sanoisin kyseiselle miehelle tietäväni asiasta, mutta epäilenpä että hän asiaa myöntäisi. On vielä korkeassa asemassa ja erittäin pidetty ja arvostettu (paikallinen "julkkis"). Eli ymmärrän hyvin ystäväni pointin asian leviämisen kannalta.
Miehesi varmaan kuvittelee olevansa ainut uhri, joten ei sen vuoksi halua asiaa julkisuuteen. Hyvin suurella todennäköisyydellä uhreja on muitakin, mahdollisesti jopa kaikki miehesi ikäluokkaa ja sitä nuoremmat pojat suvussa.
Ehkä sinun kannattaa kuitenkin mennä sinne poliisin juttusille. Miestäsi sinun ei välttämättä tarvitse sekoittaa juttuun, vaan kerrot vain, että on syytä epäillä, että kyseinen henkilö on käyttänyt nuoria poikia seksuaalisesti hyväksi. Voit myös kertoa, että olet kuullut asiasta eräältä uhrilta, jonka nimeä et voi paljastaa.