Olen nuori nainen, 23v. Olen kuullut monilta ystäviltäni että minun kannattaisi ehkä hakea apua "mielenterveydellisiin asioihin". Osaisiko joku sanoa liittyvätkö nämä seuraavat asiat johonkin tiettyyn "sairauteen"?
Olen äkkipikainen, tappelen turhista asioista mm. poikaystäväni kanssa.. Suutun yllättäen asiasta minkä kuvittelen koskevan minua henkilökohtaisesti, vaikka ystäväni tarkoittaakin jotain aivan muuta.
Jos suutun, en välitä siitä mitä ihmiset ajattelevat minusta, ja käyttäydyn hetken mielijohteesta todella tökerösti esim. poikaystävän vanhempien luona.
En kestä kritiikkiä, vaikka se olisikin rakentavaa. En kestä sitä että joku yrittää hyväntahtoisesti opettaa minulle asiaa mitä en osaa, vaan suutun hänelle siitä että en itse opi heti.
Opiskelu tuottaa vaikeuksia sillä en tiedä mitä elämältäni tahdon, enkä jaksa tehdä työtä asioiden eteen.
Teen vääriä valintoja mielialan mukaan.
Eläminen tuntuu merkityksettömältä, eikä aina jaksaisi nousta sängystä ylös. Toisaalta kun innostun jostain asiasta siitä muodostuu melkeinpä pakkomielle.
Toisin sanoen olen kuulemma hankala, liian herkkä, äkkipikainen. Tarvisin varmaankin apua sillä ymmärrän ettei kukaan jaksa katsella tällaista hirviötä pitemmän päälle.
Olen äkkipikainen, tappelen turhista asioista mm. poikaystäväni kanssa.. Suutun yllättäen asiasta minkä kuvittelen koskevan minua henkilökohtaisesti, vaikka ystäväni tarkoittaakin jotain aivan muuta.
Jos suutun, en välitä siitä mitä ihmiset ajattelevat minusta, ja käyttäydyn hetken mielijohteesta todella tökerösti esim. poikaystävän vanhempien luona.
En kestä kritiikkiä, vaikka se olisikin rakentavaa. En kestä sitä että joku yrittää hyväntahtoisesti opettaa minulle asiaa mitä en osaa, vaan suutun hänelle siitä että en itse opi heti.
Opiskelu tuottaa vaikeuksia sillä en tiedä mitä elämältäni tahdon, enkä jaksa tehdä työtä asioiden eteen.
Teen vääriä valintoja mielialan mukaan.
Eläminen tuntuu merkityksettömältä, eikä aina jaksaisi nousta sängystä ylös. Toisaalta kun innostun jostain asiasta siitä muodostuu melkeinpä pakkomielle.
Toisin sanoen olen kuulemma hankala, liian herkkä, äkkipikainen. Tarvisin varmaankin apua sillä ymmärrän ettei kukaan jaksa katsella tällaista hirviötä pitemmän päälle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyvä apu tähän ongelmaan on käyti mielenterveystoimistossa! "iiiikkk olen hullu kun sinne menen"
Kenenkään ei tarvitse tietää, että siellä kävit ja voit asiantuntijan kanssa keskustella asiasta ja mahdollisista jatkohoidoista.
Mielenterveysongelmat ei ole häpeämisen arvoisia, sitä ihmettelee, että kuinka monella niitä on. Useimmiten se paljastuu, vasta siinä vaiheessa, että kun henkilö X kertoo syövänsä sitä ja sitä lääkettä...
Rohkeasti vaan ammattilaisen puheille, itse kadun sitä, kun en jo vuosia sitten sinne mennyt, vaan vasta nyt!
tuntuu kovin tutulta. Mullakin on kamala tapa kuvitella, että kun puhutaan jostakin henkilöstä tms. kuvittelen puhuttavan minusta. Samoin toi oppimiskuvio, ihan niin kun sullakin. Saan lisäksi kamalia raivareita ja aina vaan miehelleni. Olen itse miettinyt että suurin osa ongelmistani johtuu tosi surkeasta itsetunnosta. En vaan osaa sitä kohottaa tai parantaa enkä halua mennä juttelemaan ns. asiantuntijoiden kanssa. Olen lainaillut kirjastosta monia kirjoja jotka käsittelevät itsetunto ongelmia, mutta en ole oikein osannut toimia kuten niissä neuvotaan. Muakin pelottaa, että mieheni saa joku päivä tarpeekseen. Olen jotenkin mtakertunut mieheenikin ja se on hänelle varmaan tosi ahdistavaa. Olen täysin rauhallinen ja onnellinen vain jos mieheni jaksaa olla kanssani useita tunteja sylikkäin. Se on meillä vaan tosi hankalaa kun mies tekee tosi paljon töitä ja lapsiakin meillä on monta. Jos vaan voit niin mene ihmeessä sinne mielenterveystoimistoon, ehkäpä minäkin saan joku päivä koottua voimia ja lähden sinne.
Voisi olla ADHD-tyyppinen aivojen aineenvaihdunnallinen häiriö. Terapiasta joillekin apua, samoin MAO-estäjistä (lääkkeet Aurorix tai Moclobemid ratiopharm). Näillä lääkkeillä kuitenkin usein hankalia sivuvaikutuksia (mm. levottomuus ja unettomuus hoidon alkuvaiheessa, sekä päänsärky. Sivuvaikutukset kuitenkin usein lievittyvät käytön jatkuessa). Parhaan hyödyn ADHD-potilaat saavat stimulanttilääkityksesta (Ritalin tai pitkävaikutteinen COncerta), mutta Suomessa aikuisten ADHD-potilaiden hoito on todella huonolla tolalla, ja asianmukaisen diagnoosin, terapian ja/tai lääkityksen saaminen onnistuu lähinnä vain Helsingissä ja Turussa. Tämä on TODELLA ikävää, koska monien ADHD-potilaiden taidot ja osaaminen (esim. työelämässä) jäävät käyttämättä vaikeiden oireiden vuoksi.
Tsemppia sinulle!
Moi!
Onko sinulla yleensä keskittymiskyvyttömyyttä, jatkuvaa levottomuutta, aivot toimivat ns. "ylikierroksilla?" Mietin vain, että voisikohan sinulla olla ADHD, eli aikuisiän tarkkaavaisuushäiriö.
Lue lisää netistä, etsi hakusanalla ADHD.
'voisi olla'
Minulla ei varsinaisesti ole keskittymiskyvyn puutetta enkä ole ylivilkas (päinvastoin, joskus en jaksaisi tehdä yhtään mitään).
En aina jaksa yrittää tehdä opiskeluun/työhön liittyviä tehtäviä, ainakaan kunnolla. Mutta jaksan keskittyä tiettyihin asioihin vaikka 10 tuntia päivässä kunhan vain haluan.
Enemmän minua häiritsee se etten pysty ottamaan rakentavaa kritiikkiä vastaan, ja suutun kaikesta. Aika hyvin muhun täsmää myös Raivottaren kertomus itsestään. Etenkin se että jos mulle ei vakuutella että olen "haluttu" ystävä tai kumppani niin suutun ja alan ajattelemaan että minusta ei pidetä, tai että esim. poikaystävälläni on joku muu.
Saatan vaikka mustasukkaisuuksissani (ja alemmuuden tunteessa) lähettää inhottavia tekstiviestejä tai purkaa kiukkuani muulla tavoin kavereihin ja poikaystävään.
Tuo kaikki sopii ADD/ADDH-oirekuvaan. Tyypillistä, ettei saa aloitetuksi jotakin, mikä pitäisi tehdä (tai jonkin ei niin mielenkiintoisen homman valmiiksi saaminen on todella vaikeaa ja hermostuttavaa). ADD/ADDH-ihmiset ärsyyntyvät helposti ja keskeyttävät helposti keskustelukumppanin. Ärsyyntymiskynnys on matala ja sosiaalisissa tilanteissa ilmenee usein tuskastumista jne.
Myös mustasukkaisuus ystävistä/kumppaneista on ominaista ADD/ADHD-ihmisille (myös Aspergerin oireyhtymäisille, joilla rinnakkaisdiagnoosina usein ADHD); ystävä halutaan 'omistaa' ja loukkaannutaan, jos hän osoittaa huomiota muille.
Toi voi viitata myös epävakaaseen persoonallisuushäiriöön. Äkkipikaisuus ja hetken mielijohteesta toimiminen ym... Mä tiedän mistä kirjoitan, koska itellä se on diagnosoitu pari vuotta sitten. (olin 19-vuotias.) Kannattaa etsiä netistä tietoa juuri tolla *epävakaapersoonallisuushäiriö* tai *rajatilapersoona' -hakusanoilla. Tsemppiä sulle! Ilmoittelethan taas kuulumisiasi luettuas tarkemmin tästä aiheesta. :)