1998: Olin 10v. ja kesä täynnä iloa ja ystäviä
1999: Olin 11v. ja kesä täynnä iloa ja ystäviä
2000: Olin 12v. ja kesä täynnä iloa ja ystäviä
2001: Olin 13v. ja kesä ihan iloinen ja ystäviäkin oli. Ryyppääminen tuli mukaan kuvioihin.
2002: Olin 14v. ja kesä melko iloinen ja rippikoulun ansiosta runsaasti ystäviä. Ryyppääminen lisääntyi kaveripiirissä.
2003: Olin 15v. ja kesä melko iloinen. Ryyppääminen jälleen lisääntyi.
2004: Olin 16v. ja kesä melko iloton. Aloin masentumaan ja kasvamaan erilleen ystäväpiiristäni ja siksi aloin myös jättäytymään paljon yksin.
2005: Olin 17v. ja kesä astetta ilottomampi. Oleskelin entistä enemmän omissa oloissa, entistä enemmän neljän seinän sisällä.
2006: Olin 18v. ja kesä erittäin onneton. Tapasin ystäviäni kerran ja muuten olin enimmäkeen yksin kotona koneen ääressä.
2007: Olin 19v. ja kesä erittäin onneton. Koko kesän vietin yksin. Yhden puhelun tein erään ystäväni kanssa, jota en kuitenkaan halunnut tavata.
2008: Todennäköisesti vittumainen kesä edessä...
1999: Olin 11v. ja kesä täynnä iloa ja ystäviä
2000: Olin 12v. ja kesä täynnä iloa ja ystäviä
2001: Olin 13v. ja kesä ihan iloinen ja ystäviäkin oli. Ryyppääminen tuli mukaan kuvioihin.
2002: Olin 14v. ja kesä melko iloinen ja rippikoulun ansiosta runsaasti ystäviä. Ryyppääminen lisääntyi kaveripiirissä.
2003: Olin 15v. ja kesä melko iloinen. Ryyppääminen jälleen lisääntyi.
2004: Olin 16v. ja kesä melko iloton. Aloin masentumaan ja kasvamaan erilleen ystäväpiiristäni ja siksi aloin myös jättäytymään paljon yksin.
2005: Olin 17v. ja kesä astetta ilottomampi. Oleskelin entistä enemmän omissa oloissa, entistä enemmän neljän seinän sisällä.
2006: Olin 18v. ja kesä erittäin onneton. Tapasin ystäviäni kerran ja muuten olin enimmäkeen yksin kotona koneen ääressä.
2007: Olin 19v. ja kesä erittäin onneton. Koko kesän vietin yksin. Yhden puhelun tein erään ystäväni kanssa, jota en kuitenkaan halunnut tavata.
2008: Todennäköisesti vittumainen kesä edessä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mietin tässä itsekin, että selviääköhän sitä tästä kesästä hengissä kun pakolla laitetaan taas 3 viikon lomalle. Jo tänä viikonloppunakin tuntunut että leviää pää ilman sitä jotenkuten järjissään pitävää työtä.
Niinniin pitäs hankkia harrastuksia sun muuta ja siellä tapaa ihmisiä, mutta olen huomannut että ihmisten/naisten kanssa sosialisointi se on kuitenkin se joka ajaa mut tehokkaammin sinne mustaan aukkoon kuin yksin oleminen. Missään "tuottamattomassa" harrastuksessakaan ei oikein ole mielestäni mitään ideaa.
Oon kans kasikasi syntyny ja luulen et kirjotit just mun historian
About sama tarina. Monasti miettinyt jotta mistä niitä ystäviä sitten hankkisi? Harrastuksia on ollut, muttei sieltä mitään ystäviä herunut. Koulukavereita minulla on, muttei yhtöön sellaisia, joiden kanssa olisin ulkona vapaa-ajalla.
Voisin väittää, että minulla on kaksi kaveria. Toinen kaksi vuotta itseäni vanhempi ja toinen minun ikäiseni. Kaiken lisäksi meillä on niin erilaiset kiinnostuksen kohteet, niin eipä tästäkään varmaan mitään tule. Paskaa niskaan.
uskoontulo voi sinua auttaa, sinut muuttaa ja tulevaisuuden antaa.
Kuulostaa tutulle kuviolle.
...aivan kuin oma lapseni, josta olen huolissani...
Puolisoni kuoli pääsiäisenä ja poikani ei voinut mennä viimeiseen yo-kokeeseen, joka oli seuraaavalla viikolla.
Tentti käsiteltiin hylättynä, koska emme siinä tilanteessa hakeneet lääkärintodistusta.
Hän ei käy missään, mutta nettiystävät ovat melkein ainoa kontakti ulkopuoliseen elämään.
Nimimerkkisi ei anna kuvaa positiivisesta tulevaisuudesta!?
Mitä minä äitinä voin tehdä!?
Miten voin kannustaa tätä nörttipoikaani ulos ja elämään, saamaan oikeita ystäviä ja unohtamaan surevan äitinsä, josta hän taitaa kuitenkin olla aika huolissaan.
Rakastan häntä ja haluaisin taata (vaikka eipä minun käsissäni taida olla sen takuun antaminen...) hänelle hyvän elämän.
Rakastan sinuakin, sinä onneton ja toivoisin sinulle iloa ja ystäviä ja hyvän kesän 2008!!!
Rakkaudella
ullamargit