Mikä mahtaa aiheuttaa aivan hillittömän laiskuuden?
Olen aina ollut todella saamaton asioiden suhteen, ainakin niiden jotka ei yhtään kiinnosta.
Saatan hyvin olla menemättä töihin jos vain sattuu vähän nukuttamaan(tapahtunut n. 4krt puolen vuoden aikana).
Samoin asunto on ihan sekaisin välillä kun en kertakaikkiaan saa aikaiseksi tehdä yhtikäs mitään.
Joskus kerran pari vuodessa tulee joku ahaa-elämys että vois siivota vähän laajemminkin, mutta yleensä jo pelkkä imurointi ja tiskaaminen tuottaa tuskaa pyykeistä puhumattakaan!!!!!
Käyn töissä, opiskelen iltaisin, mulla on kaksi pientä poikaa. Luonteeltani olen aina ollut tällainen ihmettelijä ja aina on ollut vaikea tarttua toimeen. (jotain tyhjää saatan toimittaa kyllä tuntitolkulla, kuten pelata tai katsoa telkkua)
Ruokavaliot ja vitamiinit on kollattu läpi, liikuntaa harrastettu (kävelen 4km työmatkan koirailua) ja aikaisin menty nukkumaan.
Hometta ei ole ja muutenkin olen terve. Tuntuu kurjalta olla tällanen laiskiainen joka ei jaksa tehdä mitään! Ylipainoa on joku 15kg, mutta olin tällanen jo ennen ylipainoa.
Masennuslääkkeitä sain kokeeksi kolme kk sitten, ne vasta väsyttääkin enkä tiedä olenko edes ollut yhtään sen paremmalla tuulella kun niitä olen syönyt.. Lähinnä samanlainen kuin ennenkin mutta "huonoja päiviä" huomattavasti vähemmän.
Ai niin, kärsin kroonisesta migreenistä, ja liki joka aamu olen kuin krapulassa kun päätä särkee.
Olen aina ollut todella saamaton asioiden suhteen, ainakin niiden jotka ei yhtään kiinnosta.
Saatan hyvin olla menemättä töihin jos vain sattuu vähän nukuttamaan(tapahtunut n. 4krt puolen vuoden aikana).
Samoin asunto on ihan sekaisin välillä kun en kertakaikkiaan saa aikaiseksi tehdä yhtikäs mitään.
Joskus kerran pari vuodessa tulee joku ahaa-elämys että vois siivota vähän laajemminkin, mutta yleensä jo pelkkä imurointi ja tiskaaminen tuottaa tuskaa pyykeistä puhumattakaan!!!!!
Käyn töissä, opiskelen iltaisin, mulla on kaksi pientä poikaa. Luonteeltani olen aina ollut tällainen ihmettelijä ja aina on ollut vaikea tarttua toimeen. (jotain tyhjää saatan toimittaa kyllä tuntitolkulla, kuten pelata tai katsoa telkkua)
Ruokavaliot ja vitamiinit on kollattu läpi, liikuntaa harrastettu (kävelen 4km työmatkan koirailua) ja aikaisin menty nukkumaan.
Hometta ei ole ja muutenkin olen terve. Tuntuu kurjalta olla tällanen laiskiainen joka ei jaksa tehdä mitään! Ylipainoa on joku 15kg, mutta olin tällanen jo ennen ylipainoa.
Masennuslääkkeitä sain kokeeksi kolme kk sitten, ne vasta väsyttääkin enkä tiedä olenko edes ollut yhtään sen paremmalla tuulella kun niitä olen syönyt.. Lähinnä samanlainen kuin ennenkin mutta "huonoja päiviä" huomattavasti vähemmän.
Ai niin, kärsin kroonisesta migreenistä, ja liki joka aamu olen kuin krapulassa kun päätä särkee.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Laiskamato asuu minunkin sisällä. Syytä ei ole sille, etten tee mitään. Asun yksin, olisin vapaa tekemään kaiken hyvin ja ajallaan, mutta olen just kuin sinun kuvauksesi.
Joskus ajattelen, että noh, laiskuus on masennuksen oireista yksi. Mutta joskus epäilen, että olenko itse syyllinen tähän, sillä tämä on tapa! "Varjele tapasi, tapasi varjelevat sinut!"
Kun luopuu hyvistä rutiineistaan, sellaisista että aina joka päivä tekee sen ja sen sekä joka viikko tekee sen ja sen työn kotonaan, niin tilalle jää tyhjä kolo, jonka valtaa laiskuus. Laiskuus on tapa olla ja tapa ajatella, tapa asennoitua. Minä inhoan itsessäni olevaa laiskuutta, vaikka se olisikin masennuksen yksi osa-alue. Jos saisin sitä kohtaa parempaan kuntoon eli että tulisin ahkerammaksi (itsenikin mukavuudenkin tähden!), niin varmasti masentuneisuus ja ahdistuneisuus myös helpottaisivat. Apua, olen kierteessä.
Kiitos kun otit asian esiin reippaasti. Vain näin me pääsemme eteenpäin. Tunnustamme ja tartumme asiaan, niin vapaudumme - tärkeimpiin hommiimme ja tulemme iloisiksi :)
Mulla on ja sellanen olo, että jos vaan ottaisin ne muutamat epämiellyttävät asiat osaksi päivittäistä, rutiinia niin helpottais kummasti. Nolointa tässä on vielä se että oikeesti välillä koen että mulla ei ole mitään tekemistä vaikka asia olis nimenomaan päinvastoin, tekemistä olis vaikka viikoksi putkeen kunhan vaan laittais tossua toisen eteen. Mutta kun ei. Sitten ne selitykset ovat pääni sisällää tätä luokkaa; "en voi siivota kun en ole varma kummasta kannattaa alottaa, vessasta vai keittiöstä."
"Nyt ei ehdi ulos kun tarvii tehdä läksyjä. Läksyjä taas en viiti alkaa tehdä kun piti kyllä tänään ulkoilla, lopuks katon telkkaria..."
Ja näitä syitä on vaikka kuinka paljon, nyt e i tullu mitään hyviä mieleen mutta välillä oikeen itteäkin naurattaa!
Koitetaan jaksaa!
Niin, minulla tuota samaa - päättämättömyyttä! Kun on valittava parin asian välillä... just minullakin tuo kohta, että on asia, joka pitäisi nyt hoidella sisällä ja samalla olisi asia, joka pitäisi hoidella menemällä liikenteeseen. Sitten kuin jähmetyn (=laiskistun?) siinä välissä. Olen ristiriidassa, enkä saa hoidettua kumpaakaan. Kuvasit ihanasti "sitten katson telkkaria"! Justiinsa joo. - Siis tässä meillä on päättämättömyys, keskittymättömyys, päämäärättömyys, aloitekyvyttömyys, mitkä kaikki kyllä menevät myös masennusoireiston piikkiin, mutta jospa ei tuijoteta siihen, ettei se sitten taas itsesäälisesti oikeuta - laiskuuttamme ?
Jos otamme näkökulman, että olemme terveitä ja että nämä toimimattomuusasiat ovat "tuomittavia", meidän pitäisi sananmukaisesti tehdä parannus aina tilannekohtaisesti, niin lähtisikö siitä voima ja elämä pulppuamaan sitten vähitelleen! Pitäisi saada voitettua nuo tilanteet, niin lisääntyisi itsetyytyväisyytemmekin! Tämmöinen tilanne, tämmöinen toimintatapamme on ahdistavakin. Se myös tuo itsesyytöstä ja alemmuudentunnetta. Ei hyvä. Mä yritän huomenna taas alkaa alusta, ryhdistäytyä ja saada 'päätä auki' tästä umpikujasta. Kas, maailma on avoinna - meille.
- Voih, kun kuvasit taas hyvin, minuakin siinä sivussa!
Pitäisi kehittää sellainen toiminto, joka pitäisi "hereillä".
ADD-oireet ovat muuten myös vastaavanlaisia. Siis tarkkaavaisuushäiriö ilman hyperaktiivisuutta. Joillakin voi olla kyse tästäkin, mutta diagnoosit ovat tietty vain sellaisia viivanvetoja, jos on tämä ja tämä mutta ei tätä, sitten on tämä.
Tunnistan itseni tuosta kuvauksesta 100 prosenttisesti. Käyn siis töissä joka päivä, mutta välillä tulee sitten se, että en vaan jaksa mennä töihin, vaan meen lääkärille hakeen saikkua.
Olen aina ollut vähän laiska, mutta yleensä se on näkynyt siinä että vaatteet on missä sattuu ja läksyt jäi aina viime tippaan. Kuitenkin kun olin koulussa ja töissä sain asiat tehtyä jotenkuten. Tärkeät paperit oli aina aina järjestetty oikein samoin kuin kaikki purnukat kaapeissa jne. Silloin sain kuitenkin inspiraation kerran viikossa / 2 viikossa ja järjestin koko kämpän kuntoon.
Muutos tapahtui jotain 3 vuotta sitten ja sama homma jatkuu vieläkin. En saa mitään tärkeää asiaa tehtyä. Jos vaikka pesen pyykkiä, niin joku pakottava voima estää mua tekemästä mitään muuta ku odottamaan tv:n äärellä, että kone on pessy pyykit. Kämpän oon imuroinu viimeksi varmaan 2kk sitten. Välillä lakasen näkyvät pölyt pois.
Tehtäviä on miljoona, joten pyörin ympäri kämppää miettien mistä aloitan. Sitten kun olen pyörinyt tunnin niin huomaan, että kellohan on jo paljon, jatkan huomenna ja sama homma jatkuu päivästä toiseen.
Ja helvetti kun sitä ei tajua kuinka helppoa on vaikka tuoda joku rasvapurkki kylppäristä sängyn viereen, mutta kuinka vaikeaa sitä on saada siitä pois. Jos saa sen siitä sängyn vierestä pois niin se unohtuu sitten eteiseen kuukaudeksi. MIKSI?
Kuinka helppoa sitä on oikein huijata itseänsä? Mikä tähän auttaisi, kun itse kuitenkin tiedostaa asian. Ei käy järkeen miksi ihan yksinkertaisia asioita on niin mahdottoman vaikea tehdä? Miten tästä kierteestä ja saamattomuudesta pääsee eroon?!
Mua kyrpii niin paljon tää oma laiskuus ettei tosikaan.
Lääkärissä uumoiltiin, että olen palanut loppuun, koska kieltämättä paljon on tapahtunut viimeisen vuoden aikana.
Lääkärikin ilmeisesti luuli, että olen todella puuhaisa ja teen kokoajan jotain ja siksi olen uupunut. Tosiasia on,että mulla olis paljon tehtävää, mutta lähinnä poden huonoa omaatuntoa tekemättömistä töistä!
En mielestäni tee edes yhtä paljon töitä, kotitöitä ym kuin joku toinen, päinvastoin.
Luulen, että kyse on laiskuudesta mutta lääkäri tosiaan epäili että olen uupunut ja masentunut. Miksi en tunne itseäni sitten alakuloiseksi tai surulliseksi. Ainoa tunne on vitutus tästä saamattomuudesta!!!
ps: imuroinnista tuli mieleen, että mulla on välillä yläkerta jotain kuukauden imuroimatta sen takia, etten viitsi turhaan viedä imuria ylös jos kuitenkin tarviinkin sitä nopeasti alakerrassa =))))) niin, ja todellisuudessa katon edelleen sitä telkkaria tai olen netissä. Niin, tai kuolaan tyynyyn päiväunilla =D