Olen 15 v olut naimisissa eronneen miehen kanssa, jolla 3 lasta. En ole saanut omaa lasta. Olen viikonloppuisin laittanut ruokaa ja huolehtinut yhdessä mieheni kanssa hänen lapsistaan. Osallistunut rippijuhliin, yo-juhliin korrektisti mieheni rinnalla. Mielestäni hyvät suhteet aikuistuviin lapsiin.Exään muodolliset, asialliset. Nyt vanhin on menossa naimisiin keäskuussa. Ja minun kroppani on tehnyt täydellisen vastarinnan. En pysty menemään juhlatalkoisiin ja kipu kropassani on niin kova, että ilmeisesti en pysty osallistukaan häihin lainkaan. Onko tämä ollutkin minulle liian suuri juttu, ja nytkehoni sanoo stopin. Mieheni oli jo eronnut, kun tapasin hänet. Suhde mieheeni hyvä, lapset pitävt minusta ja minä heistä. Lämmin aikuinen-lapsisuhde. Mutta onko kaikki ollutkin valetta, yrittämistä ja sitten loppu slut, kun uupuu???????? Mitäs sanotte??
Mikä minun oikein on
nyksä kaipaa apua
7759
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
puhut naimisiin menevistä ihmisistä, eivät ne ole enää lapsia,hei haloo...huomaa kyllä että sulla ei ole ollut lapsia. Aina jollain tavalla se syyllisyys tuntuu, sinun kroppasi sanoo suorat sanat. Kun ei mennä talkoisiin ei mennä häihinkään! Ei siis kuorita kermaa kakun päältä.
Niin se kanakin sanoo lasten sadussa, "minä kylvin siemenet, korjasin sadon ja leivoin leivän, niin myös syön leivän itse"!!!
Älä välitä tuosta viestistä. Lapset ovat äitiensä ja isiensä lapsia AINA. Mitäköhän ihmettä kirjoittajan päässä liikkuu??
Jos et pysty häiden järjestelyyn osallistumaan, niin et pysty. Ei kukaan voi olettaa sitä sinulta jos kroppasi sanoo toista. Kehoittaisin kuitenkin häihin menemään kunnioittamaan lapsen avioitumista. Myös tämä kun on tärkeää!!
Itse en pyydä/vaadi vanhempiani tai appivanhempia osallistumaan omiin häätalkoisiini. Osallistuvat ne jotka haluavat! Tärkeintä on että tulevat tilaisuuteen jakamaan tärkeän hetken elämässäni!
Ja yksi alhaisimmista asioista on toisen arvostelemisen sillä ettei hänellä ole lapsia! Kamalaa. Kaikki eivät lapsettomuutta valitse itse. Ja vaikka valitsisivatkin...miksi ihmeessä pitäisi olla lapsia että ymmärtäisi mitä toisten ihmisten tukeminen on ja millaista on olla lapsi?? Kaikkihan me olemme joskus lapsia olleet.
Typeryksiä liikkeellä.. Älä siis välitä. Teet niin kuin itsestäsi parhaalta tuntuu. Ja KESKUSTELE asiasta miehesi kanssa. Varmasti helpottaa.. :)
niin, 15 vuotta sitten tämä "lapsi" oli 5-vuotias, joten aika pitkään oli kuitenkin aikuinen lapsi suhde. Kiitos tosi paljon kannustuksesta!!
Miten kroppasi tekee vastarintaa? Ahdistaako sinua lapsen häät vai onko kyse jatkuvasta kivusta? Millaisesta kivusta?
Jos kerran näitä mietit, voi hyvin ollakin että olet joitain asioita jättänyt käsittelemättä VAIKKA niin kauan olettekin yhdessä eläneet.
Toisaalta taas jos et muuten ole asiaa miettinyt, uskoisin uupumuksen johtuvan jostain aivan muusta.. Miten töissä sujuu? Entä oletko pitänyt kunnostasi huolta? Mitä jos kävisit lääkärissä jos oireet jatkuvat. Et käy turhaan tarkastuksessa vaikka ei mitään löytyisikään.. Eihän sitä koskaan voi tietää..
Eikä kukaan varmasti katso pahalla vaikket häiden järjestelyssä pystyisikään olemaan mukana.. :)
ja tuntuu kropassa kivulta. Kai se surua lapsettomuudesta, pelkoa kohdata "lapsen" vanhemmat, pelkoa ulkopuolisuuden kokemisesta. Sitä vain mietin, kun näin 15 vuoden jälkeen tulee moinen kipu pintaan. Ehkä se menee ohi.
Kiitos Sinulle!
miehesi ja "lapsen" kanssa! Jos nyt vain jäät pois, kaikki kummastelevat ja voivat jopa ajatella ettei sinua kiinnosta. Voit ihan hyvin vaikka sivulauseessa sanoa, että kylläpä sinua jännittää, itse asiassa paljonkin. Kerro, miten paljon "lapsesta" välität, uskonpa että hän ilahtuu, kun ymmärtää miten syvästi hänestä välität.
Kun saat kiven harteiltasi, kaikki helpottuu.
Äläkä välitä tuosta moottorisahamurhaaja-Mairesta. Siinä näet, miten muutamat exät ovat kovin kateellisia siitä, että eronnut isä löytää uuden rakkauden, jonka lapsetkin hyväksyvät.
vaikka syöpää. Mene lääkäriin!