ootteko olleet tyytyväisiä valitsemiinne kummeihin? meidän tytöllä on neljä kummia joista yksi on ruvennut ärsyttämään mua yli kaiken.. mun tosi hyvä ystävä.. :(
tytteli on ny 4kk eli puklut/kuolat/löysät kakkat yms muut kuuluu tietty asiaan.. kummitäti meinaa oksentaa ku tyttö puklaa, on muka nii ällöttävää, ei voi kattoo ees päi ku puklaa.. sanoo tyttöä kakaraksi, ei pysty vaihtamaan vaippaa ku nii oksettaa (eli hoitoapua siit ei saa)..
nyt meille tuli kauhee riita ku piti lähtee mökille reissuun ja ottaa tyttö mukaan mut en viitti lähtee ku babylla ny joku ränkkäkänkkä kausi menos ni paree olla kotona ettei muiden tarvi siit "kärsii", no kummitäti otti sit niin pal nokkiinsa, ei siis tajua pätkän vertaa et vauva rajottaa elämää..
olenko mä ny tehny iha kärpäsestä härkäsen ja suuttunu turhasta?? mikä se kummin "tehtävä" oikeest on?? jollei muuta ni henkist tukee olis kiva saada mut tält saa lähinnä voivotteluja ku säki oot ny kii tommoses kakaras..
tytteli on ny 4kk eli puklut/kuolat/löysät kakkat yms muut kuuluu tietty asiaan.. kummitäti meinaa oksentaa ku tyttö puklaa, on muka nii ällöttävää, ei voi kattoo ees päi ku puklaa.. sanoo tyttöä kakaraksi, ei pysty vaihtamaan vaippaa ku nii oksettaa (eli hoitoapua siit ei saa)..
nyt meille tuli kauhee riita ku piti lähtee mökille reissuun ja ottaa tyttö mukaan mut en viitti lähtee ku babylla ny joku ränkkäkänkkä kausi menos ni paree olla kotona ettei muiden tarvi siit "kärsii", no kummitäti otti sit niin pal nokkiinsa, ei siis tajua pätkän vertaa et vauva rajottaa elämää..
olenko mä ny tehny iha kärpäsestä härkäsen ja suuttunu turhasta?? mikä se kummin "tehtävä" oikeest on?? jollei muuta ni henkist tukee olis kiva saada mut tält saa lähinnä voivotteluja ku säki oot ny kii tommoses kakaras..
Vastaukset 9
Vanhimmat
...kummin tehtävä ois se lapsen kristillinen kasvatus, mut kuinkahan moni nykypäivänä lukee kummilapselle raamattuu tai vie kirkkoon tms.....:)
Oman lapsemme kummit käyvät usein moikkaamassa poikaa (2v.) ja leikkivät ja höpöttelevät sen kaa. Samoin teemme omien kummilastemme kanssa
( 1v. ja 3v.) Ja kun vähän viel kasvaavat niin varmaan otetaan mukaan ja tehdään yhessä esim. päivän reissuja jonnekin kivaan paikkaan.
Aikoinaan olin itse paljon oman kummini luona kesäisin muutaman päivän ja touhuttiin kaikkee kivaa....ja oltiin muutenkii paljon yhteydessä.
Nii... ei sillä lapses kummilla oo mitään aihetta suuttuu. Sä elät nyt lapsen ehdoilla ja hänen on tyytyminen siihen!
miksi edes suostui kummiksi? pikkuveljelläni "oli" 6 kummia mutta kuinkas ollakkaan.. kun ristiäiset meni niin ei 2 tutuista pitäny enää ollenkaan yhteyttä, tai siis piti vanhempiin mutta ei lapseen ja ei koskaan ole saanut edes synttärilahjaa näiltä! myöhemmin myös vanhempien välit katkesivat osittain tämän takia! jos ei ole aikaa olla kummi ja muistaa kummilasta niin ei rupeais kummiks ollenkaan! sitten toinen pariskunta eros eikä toinen heistä ole enää pitänyt mitään yhteyttä. omalla lapseni kohdalla pyysin hyvää ystävääni kummiksi mutta hän kieltäytyi koska asuu sen verran kaukana ja nähdään todella harvoin.
Tulee vain turhaa päänvaivaa ihmisille. Kumminhommat saattavat olla liian kallis velvoite joillekkin ja elämäntilanteetkin voi muuttua ettei pysty sellaisiin vaatimuksiin mitä kummeilta odotetaan.
Olen samaa mieltä että kummit on turhia. Itse olisin lapsen laittanut sivilirekisteriin, mutta suku "pakoitti" moraalisaarnoillaan kastamaan kirkkoon johon en itse edes kuulu. No lapseni sai kummin jonka mielestä minä en tee mitään oikein, jatkuvat arvostelut (hänellä ei ole lapsia). Onneksi kukaan ei jaksa enään kuunnella.Nää kummihömät vois lopettaa, samoin rippikoulunkin, turhaa kamaa.
Kannattaa huomioida, että eri ihmisille kummius tarkoittaa eri asioita. Kaikki eivät tajua luvanneensa lastenhoitoapua tms. kummiksi ryhdyttyään. Meidän suvussa kummius on aina ollut lähinnä nimellistä. Syntymä- ja joululahjoja on saatettu laittaa, mutta mitään lasten varakasvattajia tai viihdekeskuksia kummit eivät ole.
Kaikki ihmiset eivät myöskään ole kiinnostuneita lapsista tai tiedä, miten heidän kanssa tulisi toimia. Useat kuitenkin ajattelevat, ettei kummiudesta voi kieltäytyä. Tällaiset asiat kannattaisi puhua kummiehdokkaiden kanssa läpi ennen kastetta, ettei tule pettymyksiä myöhemmin, kun odotukset eivät kohtaa.
Mä en ole koskaan halunnut vaihtaa ystävieni lasten kakkavaippoja ja siivota oksennuksia. Joskus minua on kismittänyt, kun ennen lapsia joku kysyi minulta maireasti, haluanko harjoitella vaipanvaihtoa. No en halua!! Mutta nuokin tilanteet voi selvittää fiksusti yökkimättä ja puistattelematta. (Ja nuo kakara-puheet ovat nyt todella törkeitä.) Mä olen vain aina sanonut, jos lapsi on ollut sylissäni, että nyt tarvitaan äitiä kun kakka tuli.
Mutta tuosta kummiudesta... Minun mielestäni kummin tehtäviin ei kuulu velvoite hoitaa lasta. Kukaan lapseni kummeista ei ole koskaan ottanut tyttöä hoitoon saati vaihdellut vaippoja. Kummien tehtävä on tukea muuten vaan elämänpolulla, muistaa lastaa jne. Kahdenkeskeisiä juttuja ehtii kummin kanssa tehdä vielä monta kertaa senkin jälkeen, kun lapsi on hieman vanhempi. En ylipäätään ymmärrä, millaista hoitoapua tarvitsisit pienen 4-kuukautisen vauvan kanssa, jos sinulla on puolisokin ja mahdollisesti isovanhemmat käytössä. Etkö ehdi menoihisi myöhemminkin?
sanoinko et tarvin apua just nyt?? en tosiaan ku mammalomal kerta olen.. mut oon ihan 100% varma et joskus tulen varmasti tarvitsemaan apua ulkopuolisilta, ei mulla nyt mitään semmosia menoja ole ettenkö vois ottaa vauvaa mukaan..
pointti tossa mun jutussa oli se ettei ole kivaa et mun tyttöni ällöttää kummitätiä!!
vaan se puklailu ja kakkavaipat oksetti ainakin tuossa alkuperäisessä viestissä.. Siinä on iso ero!
Itse odotan ensimmäistä pian syntyväksi, mutta olen ollut (lue: hoitanut ihan vauvasta asti) todella paljon siskoni kolmea lasta. Myös siis vaihtanut niitä vaippoja ja saanut pukluja päälleni, enkä silti voi edelleenkään sanoa nauttivani kummastakaan.. Varsinkin ne kakkavaipat osaa ihan oikeasti olla järkyttävän (oksettavan!) hajuisia (vaikka jotkut sanovat ettei vauvan kakka edes muka haise!?)
Mitä siihen kummin virkaan tulee, johan tuolla joku sanoikin että se "oikea" tehtävä on lapsen kristillinen kasvatus, ei suinkaan toimia lahjakoneena tai lapsenvahtina aina kun vanhemmat niin tahtovat.
Omat kummini ovat asuneet aina kaukana, joten olemme nähneet todella harvakseltaan (1-2 kertaa vuodessa). Lahjoja ei olla lähetelty puolin eikä toisin ikinä (rippijuhlat poislukin, jolloin he olivat tietysti mukana juhlimassa), kortteja jouluisin.. Oman kummipoikani kanssa taas olen pitänyt lujasti kiinni siitä, että nimenomaan vietämme aikaa yhdessä kun se kerta on mahdollista. Toki niitä lahjojakin tulee annettua ja saatua, mutta se ei todellakaan ole tärkeintä. Harvoin on myöskään ollut syytä/halua kieltäytyä, kun apua on tarvittu.
Tässä omakohtainen kokemuksni 5 kummilapsen kummitätinä eli neljän kanssa ollaan aika vähän tekemisissä koska välimatkat ovat pitkät eli yhteydenpito jää lähinnä puheluihin ja korttien ja kirjeiden varaan. Yksi on jo päässyt ripille ja seuraavakin pääsee tänä kesänä.
Juuri eilen sain ehkä parhaan tunnustuksen lähimmältä kummipojaltani jonka kanssa olen paljon tekemisissä. Hänellä oli eilen 9 v. synttärit ja olin lasten juhlissa auttamassa ja yhtä äkkiä kummipoikani sanoi kavereilleen että: Tää on mun kummitäti jos kukaan ei tiedä ja eikä se mut se onkin maailman paras kummitäti. Oli siinä itselläni ilon ja onnellisuuden kyyneleet silmissä..=)
Hänelle olen ollut lähinnä aikuinen joka on ollut mukana arjessa läpi hänen ja veljensä elämän. En ole paljon ollut hoitotätinä vaan todella harvoin. Soittelen viikottain ellemme näe ja käymme yhdessä kävelyllä, teemme läksyjä, käymme uimassa, laivalla, puuhamaassa yms.
Tässä kaikessa touhussa on myös mukana hänen pikkuveljensä.
Eli parasta kummiudessa on se että olen saanut olla mukana lasten jokapäiväisessä "tylsässä" arjessa niin iloineen ja suruineen ja se ovat oppineet luottamaan minuun sekä minä heihin.
Tästä olen todella onnellinen koska itse en saa lapsia ja puhunkin aina meidän pojista..=)