Onks kellään muulla teistä säälin/hellyyden kipeyttä?
Itse olen kärsiny täst jo ala-luokilta asti..Silloin saatoin kerjätä huomiota istumalla nurkassa ja näyttämällä apealta.. halusin vain et joku tulis kysyy et mikä mulla on, vaikka oikeesti voin hyvin.. Mulla oli/on aina joku tietty aikuinen, jonka kans haluisin puhua ja joskus saatan kertoa ihan puuta heinää et saisin vaa sääliä ja hellyyttä.. miten tästä pääsee eroon? ja miksi tälläst tulee?
Itse olen kärsiny täst jo ala-luokilta asti..Silloin saatoin kerjätä huomiota istumalla nurkassa ja näyttämällä apealta.. halusin vain et joku tulis kysyy et mikä mulla on, vaikka oikeesti voin hyvin.. Mulla oli/on aina joku tietty aikuinen, jonka kans haluisin puhua ja joskus saatan kertoa ihan puuta heinää et saisin vaa sääliä ja hellyyttä.. miten tästä pääsee eroon? ja miksi tälläst tulee?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos et itse rakasta itseäsi niin ei muutkaan sitä tee...
KAipaatko itse asiassa hellyyttä, ja saadaksesi sitä koetat saada toisissa heräämään säälintunteita.
Säälin kerjääminen saattaa ajanoloon ärsyttää toisia, ja jos siihen alkaa liittyä kertomasi kaltaista satuilua, silloin se ainakin voi aiheuttaa ärtymystä toisissa. Etkö voisi olla reilusti vailla hellyyttä? Ei ole mikään heikkous kaivata hellyyttä ja myönteistä huomiota. Me kaikki tarvitsemme hellimistä ja toisten myönteistä huomiota. Entäs jos puhuisit tästä äidillesi/isällesi tai jollekin tutulle aikuiselle? He eivät ehkä vain huomaa, että tarvitset hellyyttä enemmän kuin nyt saat. Näin voisit saada hellimistä ilman että sinun tarvitsee itse kerjätä sitä. Myöhemmin voi olla että tämä asia vähitellen unohtuu, kun muita asioita ja mielenkiinnon kohteita tulee tilalle. Eli huolissasi sinun ei tarvitse tästä olla.