Olen väsynyt elämään, en jaksa enää olla vahva. Kirjoitin jonkunlaisen viestin jos tämä yö on se kuolinyöni. En vaan tiedä miten saan rohkeutta nirhata ranteeni tuolla puukolla mikä on vieressäni. Olen varmaan sitten karmea näky sille joka mut löytää. Olisipa siistimpi keino. Mutta joka tapauksessa olen pitkään jo halunnut pois. Vaikka olen äiti ja vaimo. Tunnen että moni asia olisi paljon paremmin ilman minua. En millään riitä kaikkeen enkä jaksa. Anteeksi.
---------------------
******************
372009
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
jonkun kanssa [email protected]
Hei, älä ei, Sinun
- EI tarvitse olla vahva, kenenkään ei tarvitse olla vahva omassa voimassaan!
- EI mikään olisi paremmin ilman sinua, päinvastoin!
- Olet Äiti ja Vaimo, olet JOTAKIN!
- EI sinun tarvitse kaikkeen riittää, ei kenenkään tarvitse eikä kukaan voi riittää kaikkeen!
- EI kukaan kaikkea jaksa, rajansa kaikella. Varmaankin jokin loppuunpalaminen sinulla nyt, mutta älä sen takia hosu nyt noin lopullista!
- EI sinun tarvitse pyytää anteeksi, että olet, elät ja kirjoitat tänne. Hyvä, että kirjoitit.
Miten NYT JUURI voit? Näetkö tämän. Oletko kirjenvaihdossa ensimmäiseksi vastanneelle, toivon niin! Tarvitset apua, saat sitä, kun vielä kirjoittelet ja voisitko lähestyä jotakuta. Olet nyt ihan edesvastuuttoman väsynyt, älä ole enempi yksin. Älä! Rukouksen puolestasi lähetän.
sillä useinkaan im ei onnistu ja niinpä saatat saada vain vammoja. Ei, Ei älä hosu. Ota yhteyttä johonkin, soita SOS-palvelunumeroon, Palvelevaan Puhelimeen, katso numeroita puh.luettelon lehdiltä. Soita päivystävään sairaalaan. Soita tutulle. - Jaksamista sinulle rukoillen äskeinen.
ettet vaan ole läheiseni? Miksi vilkaisinkaan tänne? Nämä on kamalia toisaalta, tällaiset viestit ja sitten ei mitään....
Olisin ainakin samalla aaltopituudella tilanteeseesi?
Vastaa jotain, ole kiltti :)
että onko aloittaja häneen yhteydessä NYT ?
- Tai, hyvä Muikkumies, vastaa "meille" olettelo yhteydessä aloittajan kanssa, please. ?
Ei ollut huoleni, juuri tuo nyt akuutti. Muuta kyllä ihan tarpeeksi.
Sen sanoisin monille vastaajille ja hyviä neuvoja antaville, että apua ei kertakaikkiaan saa nyky Suomessa!! Ymmärrän äitien väsymistä hyvin. Seurannut lapseni perheessä. Kun koko muukin 'auttava' suku oli kipeenä, soittelin sos.toimistot, kirjoitin lapsivaltuutetullekin. Ei edes puheluihin, soittopyyntöihin vastata, nauha pyörii vaan. Ja nekin menee vanhushuollon puolelle. Että näin on huolehdittu lasten hyvinvointi menestyvässä Suomivaltiossa.
terveisin kauhut kokenut mummo
nyt koko vuodatus sun vastauksen perään. Ei ollut tietenkään moitetta sinulle millään muotoa, olet varmaan näitä myötäeläjiä.
Asia vaan saa minut aina niin kuohuksiin. Nytkin lapseni ja lapsensa sairaalassa, vähän muista syistä..tällä kertaa.
olet äiti.
Sinulla Ei ole oikeutta tappaa itseäsi.
Jos täällä nyt sitten yleensä kellään on oikeutta
sellaiseen mutta sinulla on elämääsi tärkeämpiä
velvollisuuksia,olla äiti lapsillesi (tai lapsellesi)
ja toimia parhaasi mukaan vanhempana.
Kun nyt olet väsynyt elämään niin ajattelit
viedä lapsilta äidin ja mieheltä vaimon?
Mene itseesi ja mieti onko se oikein.
Myötätunto on nyt nollassa,sori vaan.
no just niin on myötätunto nollassa sinne suntaan. mitä jos työntäsit viisaan moralismisi oikeuksineen johonkin syvälle?
Minä en tarvitse myötätuntoa tai sääliä.
Sanon vaan sen mitä mieltä olen.
Ehkä olen sitten moralisti.
Mutta mietippä että jos ihmisellä ei olisi
moraalia niin mitä ihminen sitten olisi.
En vaan mitenkään pysty a.p.:n harkitsemalle teolle
löytämään myötätuntoa tai oikeutusta,sori vaan.
Ehkäpä herra/rouva "ai jaa" voisi sitten hoitaa sen tärkeän myötätuntopuolen..
No olet kyllä aika kova ihminen sitten, jos et tarvitse myötätuntoa, pelottavaa?
Ihmisen moraali ja moralisoiminen ovat kaksi eri asiaa. Jos tietynlaisesta moralisoinnista vähän onnistuttaisiin luopumaan, niin uskoisin sillä olevan yleisen moraalin ja henkisen hyvinvoinnin kannalta lähinnä myönteisiä vaikutuksia.
Elämä on muutakin kuin tekoja arvosteltaviksi. On melko pinnallista puuttua asioissa ensimmäiseksi tähän puoleen.
>No olet kyllä aika kova ihminen sitten, jos et tarvitse myötätuntoa, pelottavaa? >
No ehkä sitten olenkin.
Mutta miksi se olisi pelottavaa?
>Elämä on muutakin kuin tekoja arvosteltaviksi. >On melko pinnallista puuttua asioissa ensimmäiseksi tähän puoleen.
Kun kyse oli alunperin nimenomaan teoista ei sanoista.
Tässä asiassa ei ole yhtään varaa luopua moraalista,
kyse on elämästä ja kuolemasta.
Ja a.p. lisäksi vielä monen muunkin ihmisen elämästä joihin hänen mahdolliset tekonsa vaikuttavat.
...se nyt vaan on niin, että ensin tulee elämä ja sitten vasta erilaiset velvollisuudet.
(Ja joskus vielä paljon paljon myöhemmin tulevat ulkopuolisten ja asioista tietämättömien ihmisten arvostelmat koskien yksittäisiä elämäntilanteita.)
Elämä, toivo, rakkaus eivät todellakaan ole mitään *velvollisuuksia*. Miten edes voi olla niin vaikea niin monien ymmärtää tätä, ihmettelen. Moraalisen pakon ja ruoskinnan voimastako me täällä elämme, onko elämä joku väline arvoideaalien ja vaatimusten täyttämiseen?
>> No olet kyllä aika kova ihminen sitten, jos et
>> tarvitse myötätuntoa, pelottavaa?
> No ehkä sitten olenkin.
> Mutta miksi se olisi pelottavaa?
Kysyt vakavissasi?
Koska ihmiset noin yleensä kaipaavat myötätuntoa. Tämän kieltäminen vastaavasti aika usein kertoo siitä, että kaikki ei ole ihan kohdillaan.
>ensin tulee elämä ja sitten vasta erilaiset velvollisuudet >
On olemassa "elämää" suurempia velvollisuuksia.
>Elämä, toivo, rakkaus eivät todellakaan
Eivät niin,nuo tuollaiset asiat ovat vaan
ihmisten kuvitelmaa..täysin päänsisäisiä asioita.
Tuosta listastasi jäi puuttumaan enää vain jumala..
>Moraalisen pakon ja ruoskinnan voimastako me täällä elämme,
Ehkä,voi olla niinkin.
> onko elämä joku väline arvoideaalien ja vaatimusten täyttämiseen?
Voi ollakin.
Mitä se sitten sinun mielestäsi on?
Kerropas muutes oletko sinä "aijaa" sama henkilö kuin alkuperäinen kirjoittaja..?
>Koska ihmiset noin yleensä kaipaavat myötätuntoa.
Enpä ole koskaan väittänytkään olevani ihminen..
> On olemassa "elämää" suurempia velvollisuuksia.
> ...nuo tuollaiset asiat ovat vaan
> ihmisten kuvitelmaa..täysin päänsisäisiä
Uutisia elämän ja olemisen yläpuolelta...
> Kerropas muutes oletko sinä "aijaa" sama henkilö
> kuin alkuperäinen kirjoittaja..?
Olen kirjoittanut nuo neljä "ai jaa" -nimimerkin viestiä, joihin olet vastannut, tämä viides, en ole vaihtunut. Tätä kai (toivottavasti) tarkoitit.
> Enpä ole koskaan väittänytkään olevani ihminen..
Hyvä, sinulla on siis varaa kasvaa :)
>Tätä kai (toivottavasti) tarkoitit.
En,vaan tarkoitin sitä että oletko sama henkilö
kuin tämän viestiketjun ensimmäisen viestin kirjoittaja.
>Hyvä, sinulla on siis varaa kasvaa :)
Olen jättänyt ihmisyyden niille jotka siitä pitävät.
Enkä ole aikeissa enää palata inhimillisyyteen.
Voisin selvittää näitä asioita sinulle vaikka
miten kauan mutta siitä ei mitään hyötyä olisi
koska selvästikään tietoisuutesi(?)ei ole valmis
käsittämään/käsittelemään mitään asiosta joita
olen sanonut tai tulen sanomaan.
"En,vaan tarkoitin sitä että oletko sama henkilö
kuin tämän viestiketjun ensimmäisen viestin kirjoittaja. "
No niinpä tietenkin... En ole, en.
"Olen jättänyt ihmisyyden niille jotka siitä pitävät. Enkä ole aikeissa enää palata inhimillisyyteen."
Tämä kuulostaa minusta niin murrosikäiseltä synkistelyltä ja todellisuuspaolta, että on vaikea ottaa täysin vakavasti, olen pahoillani. Jaksan huonosti jutella silloin kun asia vaikuttaa minusta kovasti saivartelulta, huono maltti.
Uskon kyllä tiedostavani ja ymmärtäväni - vaikka ei toista tietysti koskaan täysin voi ymmärtää. Tuskinpa sinäkään tässä paljon toisen sanomaa käsittelet, kun kiellät kaiken inhimillisenkin itsestäsi: silloin on ihmisten väliselle keskustelulle pohja aika heikko.
Aiheestakin ollaan iloisesti ulkona, joten jätetään tämä tähän ja jatketaan elämää, miten sen tahtookin kirjoittaa... ./
& ehkäpä jossain filosofiaketjussa sitten lisää joskus. Sinänsä ihan mielenkiintoistakin voisi olla kuulla, miksi olet kannallesi päätynyt, mutta se on varmaan pitkä tarina...
>Tämä kuulostaa minusta niin murrosikäiseltä synkistelyltä ja todellisuuspaolta >
Heh... Ei,kyllä tämä on jotain ihan muuta.
Tai "todellisuuspako" ehkä kuullostaisi hieman sinnepäin olevalta
mutta ei sillä tavoin kuin kuvittelet vaan juurikin toisinpäin.
>että on vaikea ottaa täysin vakavasti >
Olen huomannut sen jo.
Eihän kaikkea tarvitse eikä pidäkään vakavasti ottaakaan,
pitää vaan tietää missä kulkee raja.
> huono maltti.
Niinpä niin..sopii kuvaan..
>Uskon kyllä tiedostavani ja ymmärtäväni
Uskosi ei sinua tässä auta..
Uskallan väittää jopa niin että sinulla ei todella ole aavistustakaan.
>Tuskinpa sinäkään tässä paljon toisen sanomaa käsittelet
Enpä varmaankaan.
Olen kyllä varma siitä että sinun tietoutesi omassa aihepiirissäsi
on parempi kuin minun tietämykseni niistä.
Tarkoitan siis "usko toivo ja rakkaus"-osastoa..
>kun kiellät kaiken inhimillisenkin itsestäsi
Voin olla inhimillinen jos haluan olla,
en vain pidä siitä olotilasta.
Kuka nyt haluaisi olla heikko jos voi olla muutakin.
Olen tässä rakentanut erillaista tietoisuutta käsittelevää sivustoa,
jospa se toisi sinulle jonkinlaisen välähdyksen
siihen että mistä koko ajattelussani on kysymys.
http://darksoul.blogit.fi/
"Uskallan väittää jopa niin että sinulla ei todella ole aavistustakaan. "
Eipä tuo ihan noinkaan ollut. Olen kyllä huomannut, että erilaisuus ja tietoisuus ovat hyvin tärkeitä ajattelussasi... Pahoittelut vain, jos arvioni siitä loukkasi kovasti.
"Niinpä niin..sopii kuvaan.."
"Uskosi ei sinua tässä auta.."
Kuulostaa jotenkin aika ylimieliseltä.
"Voin olla inhimillinen jos haluan olla, en vain pidä siitä olotilasta. Kuka nyt haluaisi olla heikko jos voi olla muutakin."
Ehkäpä moni joskus haluaakin. Vaikkakin kaikki ovat melko huonoja siinä. On kovin tavanomaista paeta heikkouttaan.
ehkä ihan hieman ylimieliseltä näyttäisi kun
nuo kommenttini noin erotit asiayhteydestään..
Ja ehän minä nyt ihan tosissaa niitä sanonut.
>erilaisuus ja tietoisuus ovat hyvin tärkeitä ajattelussasi... >
Niin,no ihan hyvän huomion olet kyllä tehnyt..
Mutta tarkoitan sitä että pystytkö
samaistumaan/ymmärtämään mitään näillä sivuillani?
http://darksoul.blogit.fi/
>>"Kuka nyt haluaisi olla heikko"
>Ehkäpä moni joskus haluaakin.
No,voihan se tietysti niinkin olla.
(ei näköjään pitäisi yleistää koskaan..)
>On kovin tavanomaista paeta heikkouttaan >
Paeta miten,pitäisikö heikkous sitten kohdata vai?
Vai pitäisikö jotenkin muka sitten vielä pitää
siitä että on vain heikko ja surkea ihminen?(t.s. inhimillinen)
> ei näköjään pitäisi yleistää koskaan..
Tässä asiassa ei kannata. Poikkeustapauksia taitaisi löytyä oikeastaan aika runsaasti.
> Paeta miten,pitäisikö heikkous sitten kohdata vai?
Siinä määrin kuin suinkin on mahdollista, niin olisi varmasti hyvä kohdata.
Heikkous kun ei häviä kohtaamisesta kieltäytymisellä, vaan kielletty heikkous päin vastoin alkaa synnyttää ongelmia. Ja joka ei tahdo kohdata heikkoutta itsessään, voi tuskin kohdata syvästi toisiakaan.
> Vai pitäisikö jotenkin muka sitten vielä pitää
> siitä että on vain heikko ja surkea
> ihminen?(t.s. inhimillinen)
Tuskin siihenkään itseään pakottaa tarvitsee, saa pitää ihan vapaasti. Ja on siinä inhimillisyydessä hyvätkin puolensa.
Ymmärrän kyllä juttujasi, osaan lukea, ja ajatellakin. :-) Mutta samaistumaan en liiemmin pysty, tai oikeastaan en tahdo. Toki joistakin asioista olisin ehkä samaakin mieltä.
Tästä ollaan kyllä justiinsa samaa mieltä...
>Ymmärrän kyllä juttujasi,
>Mutta samaistumaan en liiemmin pysty,
>tai oikeastaan en tahdo.
>Toki joistakin asioista olisin ehkä samaakin mieltä.
> Tästä ollaan kyllä justiinsa samaa mieltä...
Ehkä hyvä, että jostakin.
Tunsin aiemmin kiinnostusta itämaistyyppistä meditaatiota ja erilaisia vaihtoehtoisia henkisyysviritelmiä kohtaan. Sittemmin kuitenkin totesin ne harhaksi: Kaikessa oli pohjimmiltaan kyse vain ihmisen omista pyrinnöistä pyhitykseen ja rajallisuuden ylittämiseen.
Tässä sinulle vaihtarina yksi lainaus:
"Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa."
(2. Kor. 12:9)
Kiitokset keskustelusta.
koitetaan vielä lopuksi iskeä..
>ja rajallisuuden ylittämiseen.
Onko ihmisen rajallisuuden ylittämisessä
jotain vikaa..vai eikö niin vaan saisi tehdä..?
Minusta tämä palsta ei todellakaan ole
oikea paikka uskonnosta väittelemiseen.
Mutta tässäpä on nyt teille uskovaisille vapaa sana ja
tilaisuus puollustaa uskontoanne:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000061&posting=22000000035865945
Tosin teillähän on aina vapaa sana jokapaikassa,
kukaan muu vaan ei saisi kritisoida "ainoaa oikeaa uskontoanne"..
http://www.a-klinikka.fi/tiimi/arkisto/1999/299/Niemela.html
Olen pahoillani, jos sitaatti tuntui iskulta. Se oli kuitenkin vain lainaus, ei tarkoitettu iskuksi vaan pohdittavaksi. Ajattelin, että voisit ottaa sen vastauksena omaan linkkiisi sittaatteineen.
Olet myös itse julistanut hyvin voimakkaasti omia uskomuksiasi tässä, sikäli vähän vaikea ymmärtää purkaustasi. Minä puolestani sanoin tuon lainauksen sisältämän asian jo aiemmissa viesteissäni. Ei tuossa pohjimmiltaan mitään sen ihmeellisempää ole.
En tosiaan viitsi puuttua tässä omaa uskoani koskeviin väitteisiisi.
"Onko ihmisen rajallisuuden ylittämisessä
jotain vikaa..vai eikö niin vaan saisi tehdä..? "
Se on pohjimmiltaan hyvä asia, mutta ihminen itse ei siihen kykene. Vaikutus kulkee toiseen suuntaan. Ihmisen kiinnittyminen itseensä ja omaan voimaansa on tässä esteenä.
Älä mee mihkään, tulee ikävä, eikä oo ketään toista sua!
Eikö avioero olisi kevyempi ratkaisu? Sitten olisit vain äiti.
äitiydestäkin on mahdollista päästä eroon. Annat miehesi hoitaa lapsen/lapset ja hakeudut itse hoitoon.
Ellei miehestä ole lapsista huolehtimaan, niin sosiaaliviranomaiset huolehtivat heistä kunnes itse päätät jälleen haluta ryhtyä heistä huolehtimaan.
Sinun tarvitsee vain ilmoittaa jollekulle, että et enää jaksa.
sentään jo asian tiimoilta:
http://www.lapsiasia.fi/Resource.phx/lapsiasia/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote19052008.htx
t. mummo jolla myös monikkopesuetta jälkikasvussa
Jos vielä luet näitä...tai sitten muillekin samassa tilanteessa oleville. Tämä asia ei näköjään jätä mua rauhaan..
Soita terveyskeskuksen päivystykseen ja sanot ettet enää jaksa. Heidän tehtävänsä on toimia sen jälkeen.
Ellet itse jaksa, näytä nämä viestit miehellesi (onko paikalla?) ja pyydä häntä soittamaan.
Olisin tyytyväinen jos saisin estettyä yhdenkin kokemasta saman mitä meillä.
Voin antaa s-postini jos haluat. Tänään täytyy rientää taas auttamaan läheisiäni.
mikään ei mikään ole sen arvoista että lopettaa oman elämän sillä vaikka miltä tuntuis niin jokaisen elämällä on tarkoitus ja se joka on sen antanut niin ottaa sen myös aikanaan pois ei siihen itse tarvitse puuttua. minulta meni kaksi veljeä niin ja tuntuu vielä vuosien päästäkin siltä että jätin jotain tekemättä mikä olisi ehkä pelastanut heidät.se ei ihan oikeesti ole ratkaisu.
läheisten taakka sitten...
Jos joku on liian väsynyt, ei ehkä nuku kuukausiin, ajautuu väistämättä jopa psykoosiin. Silloin ei todellakaan ole moitteiden , neuvojen tai saarnojen aika.
Jos ihminen on vaaraksi muille tai itselleen, hänet voidaan toimittaa pakkohoitoon. Silloin ei ole moraalisten selvittelyjen aika. Olisi kuitenkin parempi toimia hiukan aiemmin ja se on sairaan /väsyneen ihmisen kohdalla jo muiden tehtävä kun hän ei siihen itse kykene.
Jos ajaudutaan pakkohoitovaiheeseen kaikki on paljon monimutkaisempaa ja vaikeampaa.
Sellaisten on näköjään helppo antaa neuvoja jotka eivät ole olleet todellisissa tilanteissa.
Jo aiemmista puheenvuoroistani on kantani käynyt myös selväksi. Ja sanon vielä: useimmiten tilanteeseen, jopa lapsentappoihin ovat syyllisiä enemmän muut kuin loppuunuupunut, sairas äiti.