hokkuspokkuskonsteja

nuorena se on aloitettava.
Minun 9-vuotias poikani siivoaa huoneensa kerran viikossa,usein myös sen imuroi.(samaten 13-vuotias poika)
Roskapusseja vievät kun pyydän,tiskaavatkin silloin tällöin(siitä hommasta annan vähän ylimääräistä rahaa)

13-vuotiaani käy myös jo kaupassa,useimmiten ihan mielellään jopa.

Kumpikin petaa petinsä ennen kouluunlähtöä.

Kaksi pienintä lastani ovat sen verran pieniä ettei heiltä vielä voi vaatia osallistumista.
Tosin 5-vuotias välillä jo opettelee petinsä petaamista.

Eihän niitä oikeastaan oma-aloitteisesti saa mitään tekemään, mutta meillä ei onneksi tappelunkaan kanssa...
Eli pikapikaa vaan laitat hommiin niitä ja välillä ylimääräistä palkkiota niin kyllä se siitä...

Mulla muksut alkoivat pikkuhiljaa tehdä kotihommia. Aloittivat omien jälkien siivoamisella (lelut), vuoteen petaus, roskat, avustus siivouspäivänä.

Käskemättä ei lapset mitään tee, ainakaan meillä. Kaikki on joka kerta pitänyt määrätä, kehoittaa, komentaa, käskeä, muistuttaa. Oman vuoteen petaus on ainoa mikä on uponnut selkäytimeen niin että sen tekee, mutta sekin oli aikoinaan tappelun takana. Jokaisesta petaamattomasta vuoteesta vähensin kuukausi/viikkorahasta jonkun summan.

Kuukausiraha edellyttää miellä tiettyjä kotihommia:
15-v poika imuroi kerran vko:ssa koko pienen asuntomme, pitää muistuttaa joka kerta.
Tyhjentää tiskikoneen täyttää sen.
Siivoaa oman huoneensa.
Viikkosiivouspäivänä tamppaa matot.
Vie roskat.
Kaikesta pitää muistuttaa erikseen joka kerta. Komentaa, käskeä, joskus karjua ja tapella. Ei siihen huutoonkaan kukaan kuole. Ei se kivaa ole, mutta jos ei muuten, niin sitten tälleesti..

Olen äiti, ja nainen, en piika. Minä en yksin sotke, en yksin siivoakaan.

Pakko ei tietty ole tehdä mitään, mutta ei tarvitse olla mitään kuukausirahojakaan sitten vailla. Eikä leffailtoja, ei muutakaan kivaa. Kolikolla on kaksi puolta: vapautta ja vastuu. Vain toista ei voi saada.

Ja jos nuoresta tuntuu että hän tekee kaiken ja minä äiti en mitään, niin alan luettelee pyykkihuollot, ruuanlaitot, kauppareissut jne... ne näkymättömät hommat.

Kas juttu menee niin että laadit uudet säännöt. Kerrot, että lapset ovat niin isoja, että on aika tehdä osansa ja niin tekevät muidenkin lapset.
Laita vaikka lista seinälle, mitä kukakin tekee ja miten vuoroviikot kiertää.

Esim. aiemmin kun meillä ei ollut tiskikonetta, tiskasimme joko vuoroviikoin tai vuorokerroin, viikonloput oli nuorella vapaat tiskistä. Tiskivuorot oli kalenterissa ylhäällä.

Alkuun joudut varmaan opastamaan ja neuvomaan, jos lapsesi eivät ole aiemmin kunnolla osallistuneet mihinkään kodin askareihin.

ja Jos hommia ei tehdä, ei tule sitä kivaakaan. Esim. viikkorahaa.
Meillä ei homma toiminut niin päin, että tehdystä työstä tulee pieni palkka.

Perustelen tuon, että minunkin työni palkka edellyttää, että teen tietyt asiat määräaikaan mennessä...

Jos haluat että nuoret osallistuvat kotihommiin, joudut ikävä kyllä olemaan se hirvitys, joka vaatii, käskee, vahtii ja komentaa. Käskemättä tai pyytämättä eivät lapset mitään tee. Kaunis pyyntökään ei aina tehoa..

Tuli tässä ihan omat kotiolot vanhoina hyvinä aikoina mieleen. Muistelen tässä nyt itseäni saman ikäisenä, kuin teidän kolmetoistavuotias.
Mitään en tehnyt käskemättä tai pyytämättä.
Meillä siirryttiinkin pieneen "porkkanaan" kotitöiden kanssa. Kaikki kotityöt kirjattiin ylös paperille (seinään), tehdystä työstä sai aina rastin. Ja määrätystä määrästä, pienen palkinnon. Esim. viidestä tiskaukerrasta sai 5 markkaa. Tämä jos mikä motivoi ainakin minua tekemään kotona hommia. Pikkuhiljaa sitten päästiin eroon "porkkanasta", ja aloin tekemään kotitöitä, ilman että minua siihen patistettiin.
Kannattaa kokeilla, hyviä tuloksia olen kuullut myös muiden lasten vanhemmilta. "Ei mikään uus kikka, mutta uskon että puree!"

meillä oli aikoinaan näin:
tämä alkoi siis jo ala-asteella,mutta kuitenkin..
jääkaapin ovessa oli lista,jossa oli kaikkien lasten nimet(4) vas.reunassa ja yläreunassa lueteltu kaikki kotityöt( pyykkien ripustus,tiskikoneen tyhjäys,imurointi,vessan siivous,ym.) ja siihen muodostu ikäänkuin ristikko.
tarkoitus oli se että aina kun teki jonkun kotityön ,veti ruksin oman nimensa ja ko. työn osottamaan ruutuun.
sitten kerran viikossa äiti tarkasti listasta jokasen vuorollaan että montako ruksia on ja sen mukaan antoi rahaa.
eli ruksille oli sovittu joku rahaäärä esim. viisi markkaa. ja jos oli 4 ruksia sai 20mk!ja ilman rukseja ei rahaa tippunut.
ja kyllä meillä toimi hienosti tämä käytäntö,jopa niin hyvin että meidän tuttu perhe alkoi myös käyttää tätä samaa ruksi systeemiä.

meillä oli kyllä siinä lisänä vaatimus,että oli joku tietty vähimmäis määrä iän mukaan joka oli tehtävä että sai rahaa.eli mitä vanhempi on sitä isompi määrä se oli.
esimerkiksi mulla oli 4 ruksia eli jos tein 3 en saanu rahaa ,mut jos tein neljä tai enemmän ni joka ruksista tuli sovittu määrä rahaa:)

lista vaihdettiin kerran viikossa.

toivottavasti tää idea inspiroi sua keksimään teillekki jonkun toimivan keinon..:)