kauniisti ja ketään loukkaamatta, että en usko Jumalaan.
Vaikka asian esittäisi näin yksinkertaisesti ja ketään haukkumatta, joku kuitenkin suuttuu.
Olen vieraillut suunilleen joka uskonnollisaiheisella palstalla täällä ja edelleen olan sitä mieltä, että uskovaiset vasta ovat kovia riitelemään.
On todella mielenkiintoista seurata, miten yhdestä Raamatunkohdasta saadaan sen kymmenen eri tulkintaa ja siitä sitten väännetään kättä eikä tuumaakaan anneta periksi.
Opettavaista tämä ainakin on.
Vaikka asian esittäisi näin yksinkertaisesti ja ketään haukkumatta, joku kuitenkin suuttuu.
Olen vieraillut suunilleen joka uskonnollisaiheisella palstalla täällä ja edelleen olan sitä mieltä, että uskovaiset vasta ovat kovia riitelemään.
On todella mielenkiintoista seurata, miten yhdestä Raamatunkohdasta saadaan sen kymmenen eri tulkintaa ja siitä sitten väännetään kättä eikä tuumaakaan anneta periksi.
Opettavaista tämä ainakin on.
Vastaukset 11
Vanhimmat
sanoa. Jokainen kantaa vastuun omasta elämästään.
Ja sitten tietysti on eräänlainen pelottelukeino; mitä kuoleman jälkeen.
Hyvinkin helposti saapi kuulla, että mitä kauheuksia "tuolla puolen" odottaa jos et tee parannusta.
Tiedän että uskovaisten on erittäin vaikea ymmärtää sellaisia jotka eivät usko kuolemanjälkeisen elämään,ei helvetissä eikä taivaassa.
oma vakaumuksesi asiasta? Miksi koet pelottavana asian, jota et tunnusta olevan olemassakaan?
>Miksi koet pelottavana asian, jota et tunnusta olevan olemassakaan? <
Sanoinko, että pelkään?
luin..
Joskus tuntuu todellakin että aina joku suuttuu.
Sanoin kerran kaikille (en kenellekään erityisesti) ympäripyöreän ihanan totuuden: "Sinun syntisi on anteeksi annettu." Niinhän se on Jumalan puolelta. Tämähän on evankeliumia. Mutta minulle ärähdettiin siitä jotain että mitä sekaantumista minulla siihen on.
(Tuli mieleen että minulla, alempiarvoisella uskovaisella ei ole mitään sekaantumista tämän vastaajan, vanhurskaan syntien anteeksisaamiseen)
Toisaalta loukkaatumisesta on myös loukkaantuja itsekin vastuussa.
Mutta totta on niinkuin sanot: Opettavaista tämä ainakin on! :)
Kansalaisoikeus on uskoa tai olla uskomatta,
tai olla ottamatta asiaan kantaa.
Ja minkä tahansa näistä saa ilmaista tai olla ilmaisematta.
Kautta aikojen on ollut yhteiskuntia, joissa on ollut vaarana tulla lynkatuksi, henkisesti tai fyysisesti, jos
A uskoo
B ei usko
C vaikenee kannastaan
Meillä ei onneksi ainakaan fyysisesti lynkata millään vaihtoehdolla!
Ilmaise kantasi vapaasti, jos tahdot tai älä niin tee, jos et tahdo.
Loukkaantujia riittää kaikille vaihtoehdoille.
Ja näin on hyvin pitkälle muillakin foorumeilla.
senhän takia täällä kai jatkuvasti pyöritään, että saadaan oma mielipide muidenkin tietoon =)
..kuinka määrittelisit sen Jumalan johon ET usko? :)
Miten voi määritellä jotain olematonta...?
En mitenkään.
Hei Marilyn!
Olet ennenkin ottanut esille tuon 'uskovaisten riitelyn'. Mikä sinua siinä vaivaa?
Eihän se kivaa ole kenestäkään, mutta esim minä en koe sitä uskoani horjuttavana tekijänä. Me olemme ihmisiä ja mielestäni uskon mittari ei ole riidattomuus. Ja eri luontoiset ihmiset riitelevät AINA.
Tiedän kyllä että esim joillekin vanhoillislestadiolaisille se on myös uskon mittari. Ajatellaan, että kun on oikein uskomassa vain rauha ja rakkaus vallitsevat. Itse olen eri mieltä. Kunpa rauha ja rakkaus vallitsisivatkin, mutta toisaalta: "En minä tullut rauhaa tuomaan vaan sodan teidän keskellenne"sanoi Jeesus.
Ja: vasta taivaassa on ikirauha, ei täällä koska olemme vain syntisiä ihmisiä.
Älä arvota uskonnollisia liikkeitä siis melskeen mitalla vaan totuuden mitalla, lue Raamattua ja mieti mikä usko on Raamatun mukainen ja mikä kertoo totuuden kaunistelematta.
Viimeisellä tuomiollla ei kysytä yhtään mitään muuta kuin onko synnit anteeksi. Ne saa vieläkin uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi. Ilman mitään ehtoja ja jopa heikolla uskolla, sellaisella jolla on vaikea uskoa edes Jumala todeksi.