Jotain pelkää kai jokainen? Jotain pelkojani pelkään lausua ääneen, kuin uskoen, että ne toteuttavat sitten itseään. Joskus pelkäsin mieheni löytävän toisen - niin kävi. Pelkäsin saavani potkut /jääväni työttämäksi - niinkin kävi. Pelkään taloudellisen tilanteeni koko ajan käyvän huonommaksi ja niin tuntuu käyvän... Pelkään, etten saa rakastaa ja tulla rakastetuksi! - Tähän en halua uskoa!!
Perusturvallisuus eri asioihin on mennyt, vaikka työtä nyt onkin.
Olen toivonut aina kasvavani henkisesti, oppivani tässä elämässä edes jotain, kehittyväni, mutta pelkään pahaa; tuntuu, että alan taantua!
Ystäväni ovat peilejäni ja suoruudessaan tärkeitä, mutta joskus he todella loukkaavat, kuten nytkin entinen miespuolinen työtoverini, joka totesi äsken, ettei siitä elämäni ajasta, jonka hän on minut tuntenut(6v)o
le paljon hyvää kirjoitettavaa:
1. Olen saanut potkut
2. Avosuhteeni, parisuhteeni ja ties mitkä suhteeni ovat päättyneet tänä aikana
3. Elän taloudellisesti tiukoilla
4. Hän ei usko voivansa kirjoittaa minusta 50-vuotispuhetta, koska pitäisi olla jotain positiivista kerrottavaa, eikä hän usko, että seuraavan viiden vuoden kuluessa minulle niitä tapahtuu - syistä joita hän ei tiedä.
Eli: takana loistava menneisyys!?
Olen siis rimanalittaja, kuten ystäväni ajattelevat. Menen siitä mistä aita on matalin (Miehien suhteen pidän kuulemma liian korkeaa rimaa). Kunnianhimoni on aika lailla jäissä. Olen hieman saamaton ja turhan ylpeä! Kolaukset elämässä ovat koulineet ja lainaan Tabermannia:
"Olen yksin ja nälkäinen. Silti vastaan: En! Mieluummin valitsen kivun ja ylpeyden kuin kylläisenä matelen....
...Olen valinnut; näin kuljen nyt. Vähempään en tyytynyt, enempää en etsinyt. Sielultani pyydän vaan: jaksa, ole uskollinen, uhmaa! "
Typerää? Auttaisitko. Laulanko country-lauluja takaperin, niin, että tulee se mies takaisin, työpaikka takaisin, rahat takaisin... ja se kunnianhimo ja energia takaisin?
-Uhmatar-
Perusturvallisuus eri asioihin on mennyt, vaikka työtä nyt onkin.
Olen toivonut aina kasvavani henkisesti, oppivani tässä elämässä edes jotain, kehittyväni, mutta pelkään pahaa; tuntuu, että alan taantua!
Ystäväni ovat peilejäni ja suoruudessaan tärkeitä, mutta joskus he todella loukkaavat, kuten nytkin entinen miespuolinen työtoverini, joka totesi äsken, ettei siitä elämäni ajasta, jonka hän on minut tuntenut(6v)o
le paljon hyvää kirjoitettavaa:
1. Olen saanut potkut
2. Avosuhteeni, parisuhteeni ja ties mitkä suhteeni ovat päättyneet tänä aikana
3. Elän taloudellisesti tiukoilla
4. Hän ei usko voivansa kirjoittaa minusta 50-vuotispuhetta, koska pitäisi olla jotain positiivista kerrottavaa, eikä hän usko, että seuraavan viiden vuoden kuluessa minulle niitä tapahtuu - syistä joita hän ei tiedä.
Eli: takana loistava menneisyys!?
Olen siis rimanalittaja, kuten ystäväni ajattelevat. Menen siitä mistä aita on matalin (Miehien suhteen pidän kuulemma liian korkeaa rimaa). Kunnianhimoni on aika lailla jäissä. Olen hieman saamaton ja turhan ylpeä! Kolaukset elämässä ovat koulineet ja lainaan Tabermannia:
"Olen yksin ja nälkäinen. Silti vastaan: En! Mieluummin valitsen kivun ja ylpeyden kuin kylläisenä matelen....
...Olen valinnut; näin kuljen nyt. Vähempään en tyytynyt, enempää en etsinyt. Sielultani pyydän vaan: jaksa, ole uskollinen, uhmaa! "
Typerää? Auttaisitko. Laulanko country-lauluja takaperin, niin, että tulee se mies takaisin, työpaikka takaisin, rahat takaisin... ja se kunnianhimo ja energia takaisin?
-Uhmatar-
Vastaukset 5
Vanhimmat
mennyttä, älä jää tuleen makaamaan.
tosin muistettava että, ilman historian tuntemusta ei voi tulevaisuuttaan rakentaa.
elämä on täynnä mahdollisuuksia.
joka päivä ja joka ikinen yö ;)
tartu kiinni ja älä höllää otetta vaikka elämän karusellin keskipakoisvoimat tahtovat aika-ajoin syöstä iloiset matkustajat kyydistään.
zemiä yritykseen, kun yrität onnistut kyllä
kaunis aamu, mycket vacker ;)
Sinähän olet viisas ihminen. Kuuntele intuitioitasi, tulet vielä viisaammaksi. En minäkään ole kaikkea tilannut mitä olen saanut.
Huolestuin kun huomasin että en muista mitää posiitiivista elämästäni. Mihin lie kadonneet.
Olen juuri lukemassa kirjaa nimeltä Salaisuus. Sen on kirjoittanut Rhonda Byrne. Suosittelen lämpimästi. Itse luen sitä "suodatin päällä", mutta kyllä siinä on ihan järkevää tekstiäkin. Miksi ajtella negatiivisesti, se tuo elämään negatiivisuutta. Ajattele positiivisesti. Elämässäsi on paljon hyvää. Jokaisellla on elämässään jotakin mihin ei voi vaikuttaa. Tosin enemmän on niitä asoita joihin voi tietoisesti vaikuttaa ja ottaa uuden suunnan ja kokea muutoksen. Hyvää kesää sinulle!
Nimimerkkisi on mielenkiintoinen, Uhmatar. MKertooko se sinusta jotakin? Jotenkin kirjoituksesi on minun silmissäni hyvin ristiriitainen, hieman naivikin. Mitä pelkäät, sitäkö että pelkäät? Henkinen kasvu alkaa siitä, että on rehellinen itseään kohtaan, ei siitä, että kikkailee sanojen kanssa ja etsii sopivia kuvauksia itsestään pintapuolisesti. Oikea henkinen kasvu ei ala suomi24 -sivuilta vaikka mukava tänne on kirjoittaakin mutta aito halu kasvaa henkisesti ei ohjaa ihmistä tähän palstalle huokailemaan elämänsä aallokkoja.
...negatiivinen.
Jeps ukko lähti, TULEE UUSIA MIEHIÄ!
Työtä etsivä löytää.
Rahaa tulee aina jostain...........
Ajattele positiiviseti. Sulla on tää yksi elämä, ja senkö aiot itteesi ruoskia!!!
Laita paras asu päälle, lumetta silmään ja vaikka lavatansseihin...jo mieli virkistyy...
tai mee hevibaariin, riippuu mistä tykkää..???