Kiintymykseni ankkuriköysi
tiukkenee päivittäin.
Voisinko lakata pelkäämästä
sen vetoa?
Antaa sen vain kiristyä
tehdä työnsä.
Tahtoisin haaveet todeksi.
Luvata rakkauden kasvaa
täyteen mittaansa,
pelkoa tuntematta.
Olet asunut jo sielussani
koskettanut minussa
salattua kohtaa,
tehnyt sen niin,
ettei unohtamiselle
ollut tilaa.
Nyt, epävarmojen
tunteiden hetkenä
en voi luvata Sinulle
tulevaisuudesta päivääkään
vain rakkauden
joka ei ole irtomyynnissä.
Riittäisikö se?
tiukkenee päivittäin.
Voisinko lakata pelkäämästä
sen vetoa?
Antaa sen vain kiristyä
tehdä työnsä.
Tahtoisin haaveet todeksi.
Luvata rakkauden kasvaa
täyteen mittaansa,
pelkoa tuntematta.
Olet asunut jo sielussani
koskettanut minussa
salattua kohtaa,
tehnyt sen niin,
ettei unohtamiselle
ollut tilaa.
Nyt, epävarmojen
tunteiden hetkenä
en voi luvata Sinulle
tulevaisuudesta päivääkään
vain rakkauden
joka ei ole irtomyynnissä.
Riittäisikö se?
Vastaukset 30
Vanhimmat
..kireälle,pitää liikkua
elää muutoin voi kiintymys sen
upottaa liialla kireydellään.
kun rakkaus asuu sydämessä niin
ei tarvi mitään pelätä ja
rakkauden kohteen tarvi mihinkään
lähteä kun rakkaus kotona odottaa
ja rakastaa.
no jo on mestarin runossa paljon
sanomaa,
jonkinlainen elämän osa vuosi katsaus,
välitilin päätös kaikesta.
tervetuloa kerhoon pohtiva runous
hyvä mestari marin!!!
Olen iloinen, että pääsin #kerhoon#:)
Sinä olet siinä kyllä kunniajäsen, sinun runosi
pohdinnat ovat niin syviä.
Kauniin sunnuntain jatkoa ja
suurkiitokset:)
Riittää varmasti, rakkaus jota ei ole irtomyynnissä!
Tästä ei runo paljoa parane, kirjoitit hienosti rakkauden tosiasioista.
Kiintymyksen vetovoima on suuri ja rakkaudesta haluaa nauttia
ja haaveiden muuttuvan todeksi ja kasvavan niiden täyteen mittaansa.
Kun sisällä on jotain suurta liikahtanut, ei sitä voi enää unohtaa.
Minuun osui ja upposi täysin, kiitos Marin!
Olen ihan mykkänä nyt,
olet tulkinnut runoani
aika tarkasti.
Minulle jää vain kiittelijän osuus:)
... "vain rakkauden..."
-sen kauneimman rakkauden :)
-aivan i-h-a-s-t-u-t-t-a-v-a-a
pohdintaa tästä kaikkein tärkeimmästä...
Ankkuriköyden kiristyessä tarpeeksi,
on päätös jo varmasti kypsä...
Unelmat rakkaudesta ovat lähellä
kuinka kauan
ihminen on valmis pyristelemään,
pohtimaan...
Elämä on tässä
nyt
Ihanaa kesäkuun alkua
kultainen Marin!
Aaah, vaniljainen,
sinä osaat valita ihanat sanat,
jotka lämmittävät vanhan emännän
sielua.
Nätti, pieni, sievä kumarrus
teille päin:D
Älä polta itseäsi auringossa,
muuten nauti täysillä:))
Katso huomiseen
luotaaitoon
Rakkauteen
Sydämesi tietää sen.
Laitanpa
Enkelini valkein
siivin Ystäväni luo.
ankkuriköytesi
hellästi katoaa.
Enkeli vastaanotettu
ja hellästi pidetty,
pian palautetaan.
Ystäväni onija, kiitos!
Ihana... Sinä tarjoat rakkautta tarjottimella, mutta et silti tee sillä kauppaa. Oikein. Ei rakkautta rahalla voi ostaa. Sehän olisi vähän niinkuin katin kultaa jos sitä olisi ostettavissa, vaikka sitten erikoisliikkeestä, mutta kumminkin.
Ja hei, eihän rakkaudella ole lopullista mittaa tai määrää, joka sen tulisi olla ollakseen täydellinen tai tarpeeksi.
Rakkaushan on alati muotoaan muuttava ja jatkuvasti kasvava tunteiden tyyssija, jonka pohjattomasta kaivosta voi aina ammentaa uutta vettä ja voimaa ilman lupauksia ja vaatimuksia.
Ymmärsit
tarkoitukeni.
Rakkautta voi
jakaa
niin moneen
suuntaan..
minulla vain
sanomasi
tarjotin..
Siittä piisaa monelle.
Kiitän muistin virkistämisestä.
Tosiasiat vähän hämärtyvät
näitä kielikuvia käytellessä.
Hyvin olit runon lukenut,
kauniisti tulkinnut.
Kiitos siitä
Mukavaa, että runoni aiheuttaa
syvempääkin keskustelua.
Kyllä tarjottimella on tarjottavaa jokaiselle:)
Kesä alkoi,niin kalenteri ilmoittaa.
Rakkaus- tuo ikuinen seuralaisemme-
monissa elämän käänteissämme.
Kesä ja Rakkaus;- alkaako se heti nyt
vaikeana.
Ankkuri-t; millainen on ankkurin paino
verrattuna-mahdolliseen-
vastapainoon.
Vaikeaa- valinnat tuottavat itse kullekin.
Aina on kysymyksessä...- kaksi- tässä
tapauksessa
persoonat.
Syntymä & perimä,kasvatus,eri elämän
olosuhde tekijät ovat määrääviä tekijöitä.
Siinä tärkeimmät tekijät
monille tekijöille.
Vaikeaa...- ei voida ohittaa kemiaa
kahden välillä...
...elämä on
ainaista henkistä kasvua - kasvetaanko
ns.erilleen.
Vaaditaanko nykyään jo toisiltamme
liikaa,eräänlaista- taide,filosofia-
rakkautta ehkä yli ampuvine
ihanne idolia etsiessämme.
Olemmeko kohtuuttomia
elämää,toisiamme että itseämme
kohtaan-Vaatimuksineen!
Riittäisikö pelkkä luonnollinen
aito syvä kiintymys-pienikin-
rakkauden tunne = Vastuu ?
DOLAN
Hienoja sanoja rakkaudesta, rajoista ja rakkauden riittävyydestä voi loihtia vaikka kuinka paljon. Sanoilla voi ilmentää rakkautta niin monin tavoin elämän arjessa, mutta sanoilla ei voi koskaan saada kokea sitä minkä silmä näkee, korva kuulee ja iho tuntee.
Mutta mikä on se riittävyyden mitta rakkaudessa, missä ollaan sillä rajalla, joka on riittävä siihen, ettei enempä ole tarpeellista vaan se on juuri siinä sellaisenaan. Ei ole olemassa laskukaavaa millä sellaisen mitan määrittelisi, koska oletettavaa on kuitenkin se totuus, että vaikka kuinka rakkaus olisikin sitä aitoa ja oikeaa, vaikka ihan sitä kauniiden sanojen pyyteetöntä rakkautta, silti rakkaus on täysin ennalta määrittelemätöntä tunnetason liekkimerta, jonne järjen palokuntakaan ei aina ehdi paikalle ajoissa.
Sinäkin olet pohtinut!
Hyvä niin.
Mikä ei riitä, riittääkö mikään....
Olisi ihanaa kun ihan tavallinen riittäisi,
onko se enää edes mahdollista.
Jos tarjolla ei ole superhyperextremeä,
joutuu Ämmässuon kaatopaikalle,
tai ainakin melkein.
Vaan ei asia selviä minun pohtimisellani.
Sinua kiitän Dolan.
En yrittänyt sanoa tietäväni asiasta juuri mitään, siksi runon nimikin on - Vaikeaa.
Eikä rakkautta mitata dollareissa,
eikä delfiinipuntarissa, tiedänhän minä sen.
Kielikuvia, mielikuvia, totta ja tarua sekoitin
runomyllyssä.
Ja tietämättäni sain palokunnan paikalle.
Eikä palokunnan kesäpojatkaan osanneet vastata tuohon viimeiseen kysymykseen:))
Pohdinta jatkuu........
Jokainen joka omalla kohdallaan
on saanut kokea,tuntea kuin
nähdäkin rakkauden moninaista
skaalaa,
voisi tehdä omat määritelmänsä
omalta kohdaltaan nk.oikeiksi.
Mutta yleistasolla voisi jonkinlaista
kaavaa rakentaa tunne ehkä jopa
tiede tasollakin.
Jokainen on oman elämänsä paras
asiantuntija- näin sanotaan-etenkin;
jos on rehellinen itseään
kuin muitakin kohtaan.
Voisi "viisastella"sanomalla;
- yksinkertainenkin asia voidaan tehdä vaikeaksi.
- vaikeaakin voisi yksinkertaistaa= helpottamaan.
...- jokaiselle jotakin-...
sekamalli soppaa.
Niin kai me kaikki jossain
määrin teemme ajatuksiemme
virroissa,
tai sitten vähemmän--Annamme elämän kuljettaa,
tai kuljemme sen mukana;
suunnitellen.
Aivan-kun se tavallinen riittäisi,
emme vaatisi,odottaisi liikoja.
Ei liiallinen pohtiminen tuota
onnen olotilan 2v.takuuta.
Minä Kiitän myös
Sinua--Hyvä Ystäväni Marin.
Dolan
Tahdon vielä vähän jatkaa aiheesta.
Luulen...ettei minulla ole pelkoa
liiansuurista odotuksista.
Enkä ole haihattelija, enkä taivaanrannan tuunaaja.
Suunittelunkin olen todennut melko turhaksi,
jostain näytelmään sujahtaa aina sivujuoni, tai kuiskaaja vetää välistä.
Tämä on vain runo....asiasta, joka ihmeekseni
sai aikaan uusia pohdintoja, enemmän kuin olisin
aamulla uskonut.
Ja takuusta vielä...se loppuu heti, kun
perävalot katoavat, yleensä, jos näin voi ihmisestä sanoa!
Sinua kiittää
Marin
Kuule- niin en minä todellakaan tarkoittanut.
Näiden kautta saa käyntiin vaikka mitä
"kahnausta",kun ei ole tuota
megafonia,että vois huutaa.
Tuosta suunnittelusta,että
kai se harvoin menee "siniristi"
lipun merkeillä varustettuna.
Ehkä Sinullakin on sellaista asioiden
kudelmaa,kuin minullakin...- mielikuvia
pitääkin olla juonessa.
Piru- että pidän aidosti Sinun kirjoituksistasi
noin ylipäätään,kuin mielipiteistäsikin.
Sinulla on sentään perävalot,
itselläni ei pala- eikä syty.
Kiitän taas Sinua Marin "norppa".
dolan
Voi ystäväni!
Ei tästä mitään kahnausta tullut.
Valitan nyt tätä vaisua viestiä.
En uskonut sinua ja vioitin
itseni verkoissa.
-sukellan toipumaan.
*hiljainen molskahdus*
Marin
Ei me kuulu kahnata,
ollaan sen verran
suora ja
rehti linjalla
olleet kumpikin.
Jos joudutaan-sille kuhnuri-
linjalle,niin:
- silloin me jossain-
treffataan,eikä
pohdita- juuta
- jaata;
ja
lyödä päätä Karjalan
mäntyyn....- Tämä on meidän Mayday
Helppimme...
...Saimaan että Näsin
norppien juttu.
...- hyvä,ettet ole joutunut
verkkoihin,
tai
ainakin olet
päässyt irti
silmukoista-ellet pääsisi-
tämä on Vihreiden heiniä- ja -
Greenpeacen Asia.
Turvallisia molskahduksia,
...-onhan norpilla siellä
vakuutukset kunnossa.
Huolestunut:
dolan
Mayday suurinpiirtein ohi.
Vakuutukset taitavat olla huonolla
mallilla, mutta niin kauan kuin hevosella
pääsee ja rahalla selviää, ei ole mitään hätää:)
Marin
Hyvä-ettei tarvitse laittaa isoa
pyörää liikkeelle.
Mitä-onko minulla luki häiriö...
- että hevonen oikein ja norppakin.
Rahaa pitääkin olla,jos on Hevonen= Auto
Kauraa = Bensaa
Pirskatti
Lempo...- Soikoo noita(- ei se, hän noita)
Sinun sanojasi...-ilopilleri Marin.
Sanaleikit on kivoja!
Kunhan vain kieli ja sormet taipuisivat,
tänään on vähän hakusessa tämä homma.
Tulkitsit oikein.
Häme - karjala-sanakirja toimii näköjään:)
Sainko taas uuden nimen?
Johan olen kohta ihan
pökerryksissä.
Katsos äijää,että oli oikeassa.
Meidän sanakirja tosiaan toimii.
Ei,mitäs olen lupaillut,pitänee
noita johtoja tarkistaa,
kun yhteys hukkaa tietoja
- väliaikaisesti- tosin.
Älä pökerry siitä,
voin tarvittaessa
pudottaa maan pinnalle
- itseni myös.
Otetaan nyt vain ihan
rauhallisesti-pökerryksissä-
itse kukin...pitänee nyt
poistua joksikin aikaa.
Kiitos sanakirjasta.
Teillä on sielukas ja syvin tuntein punottu runo.
Tässä on kaikki draaman ainekset, kohtalokas ja
tunteisiin vetoava - upeaa ja koskettavaa syst !
Jos tästä jotakin itsellesi sait,
niin ansaitset kyllä hyperkiitokset:)
Hieno runo! Pidin, paljonkin.
Jos yhtään epäilin tämän runon onnistumista,
en enää epäile.
Se sai sinut saapumaan paikalle,
ja se on kyllä kiitoksista
parhain.
Taidanpa ihan halauksen lähettää:)