Olin tulossa Joensuusta Imatralle. Oli koko lauantai-illan satanut sakeasti lunta.
Orilammella, moottoritien juuri alkaessa, huomasin takaa tulevan rekan lähestyvän ripeästi.
Rekan siirryttyä viereeni ohituskaistalle huomasin ihmeekseni, että rekkamies ajeli partaansa ajaessaan! Rekan kiilattua eteeni jouduin jarruttamaan voimakkaasti, jolloin voileivälläni olleet oliivit alkoivat pyöriä lattialle. Yrittäessäni tavoittaa edes yhtä niistä näppeihini, kännykkäni ei enää pysynyt korvan ja olkapään välissä, vaan putosi penkin alle.
En yleensä provosoidu liikenteessä, mutta rahtarin teko oli niin törkeä, että päätin osoittaa mielipiteeni siitä.
Onneksi Joensuussa olimme kaverini kanssa vaihtaneet -85 1.6-litraseen Sierraani 2-litrasen, joten vetämästäni asuntovaunusta huolimatta pikku kauppakassini siirtyi ripeästi rekan rinnalle. Laskin voileivän apukuskin penkille ja tavoitin katsekontaktin rekkamieheen. Nostaessani oikean käteni tervehdykseen, keskisormeni osui taustapeilissä roikkuneeseen Pirellin poikakalenteriin, joka putosi etupenkkien väliin kaataen siinä olleen viinipullon. Vaikka pullossa oli vain tilkkanen jäljellä, riitti se kastelemaan pilalle ristikkolehden, jonka olin ostanut Kiteeltä, ja jonka olin saanut jo melkein täytettyä. Sitten kännykkäni soi. Tavoittaakseni kännykkäni penkin alta, en pystynyt enää ohjaamaan autoa polvillani, vaan minun oli laskettava kahvimuki kädestäni ja tartuttava rattiin vasemmalla kädelläni. Yrittäessäni hapuilla puhelintani penkin alta, käteni osui johtonippuun, jolloin ajovalot sammuivat. Myös radio ja matka-TV vaikenivat. Moottoritie oli valaistu, joten ajokaistat erottuivat melko selvästi sakeasta lumisateesta huolimatta. Kokeillessani äänimerkkiä, sähkölaitteet alkoivat jälleen toimia, ja ehdin juuri ja juuri nähdä SaiPa: n tekemän hienon voittomaalin (2-1) Pelicaaneja vastaan.
Pääsin rivakasti rekan ohi. Juuri sopivasti ennen Niskan poistumisramppia. Myöhemmin kotona, asuntovaunussa olleet lapseni kertoivat, että rekkakuski oli jatkanut partansa ajamista vielä ohituksemme jälkeenkin.
Vielä seuraavanakin päivänä, vaihtaessani autooni talvirenkaita, ihmettelin rekkakuskin törkeää ajotapaa.
Orilammella, moottoritien juuri alkaessa, huomasin takaa tulevan rekan lähestyvän ripeästi.
Rekan siirryttyä viereeni ohituskaistalle huomasin ihmeekseni, että rekkamies ajeli partaansa ajaessaan! Rekan kiilattua eteeni jouduin jarruttamaan voimakkaasti, jolloin voileivälläni olleet oliivit alkoivat pyöriä lattialle. Yrittäessäni tavoittaa edes yhtä niistä näppeihini, kännykkäni ei enää pysynyt korvan ja olkapään välissä, vaan putosi penkin alle.
En yleensä provosoidu liikenteessä, mutta rahtarin teko oli niin törkeä, että päätin osoittaa mielipiteeni siitä.
Onneksi Joensuussa olimme kaverini kanssa vaihtaneet -85 1.6-litraseen Sierraani 2-litrasen, joten vetämästäni asuntovaunusta huolimatta pikku kauppakassini siirtyi ripeästi rekan rinnalle. Laskin voileivän apukuskin penkille ja tavoitin katsekontaktin rekkamieheen. Nostaessani oikean käteni tervehdykseen, keskisormeni osui taustapeilissä roikkuneeseen Pirellin poikakalenteriin, joka putosi etupenkkien väliin kaataen siinä olleen viinipullon. Vaikka pullossa oli vain tilkkanen jäljellä, riitti se kastelemaan pilalle ristikkolehden, jonka olin ostanut Kiteeltä, ja jonka olin saanut jo melkein täytettyä. Sitten kännykkäni soi. Tavoittaakseni kännykkäni penkin alta, en pystynyt enää ohjaamaan autoa polvillani, vaan minun oli laskettava kahvimuki kädestäni ja tartuttava rattiin vasemmalla kädelläni. Yrittäessäni hapuilla puhelintani penkin alta, käteni osui johtonippuun, jolloin ajovalot sammuivat. Myös radio ja matka-TV vaikenivat. Moottoritie oli valaistu, joten ajokaistat erottuivat melko selvästi sakeasta lumisateesta huolimatta. Kokeillessani äänimerkkiä, sähkölaitteet alkoivat jälleen toimia, ja ehdin juuri ja juuri nähdä SaiPa: n tekemän hienon voittomaalin (2-1) Pelicaaneja vastaan.
Pääsin rivakasti rekan ohi. Juuri sopivasti ennen Niskan poistumisramppia. Myöhemmin kotona, asuntovaunussa olleet lapseni kertoivat, että rekkakuski oli jatkanut partansa ajamista vielä ohituksemme jälkeenkin.
Vielä seuraavanakin päivänä, vaihtaessani autooni talvirenkaita, ihmettelin rekkakuskin törkeää ajotapaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
näin pitää toimia
On paljon helpompaa olla nainen.Ei tarvitse ajaa partaa.Liikenne turvallisuus taattu.
jos nainen rupeaa ajelemaan säärikarvoja. Voipi liikenneturvallisuus kärsiä!
.. no ehkä myös norsut
ehkä myös aasilla
Saaks se ajaa karvojaan junan liikkuessa?
kerran tuli juna vastaan ja kuski ajoi ilman käsiä ja sheivasi samalla haarojaan! Lerssi oli heitetty ikkunan reunalle.
IHA VITUN WANHA JUTTU!!!!!
Vittu ne homot saisi painua muualle ajelee pitäisi tehdä semmoinen sääntö että ne ei saa ajaa kuin 24.00-6.00 sillä välillä koska ne ovat vaarallisia paskoja aina edessä ja kuinka paljon tulee vaaratilaiteita niiden takia vittu :)
Vittu sä oot idiootti.