Mitä tapahtuu kun eroaa Lestadiolais-joukoista?
Onko lestadiolaisilla saman näköinen Jeesus kun luterilaisten mielissä? Eli tumma pitkähiuksinen parrakas mies. Ihan mielenkiinnosta vain kyselen.
Onko lestadiolaisilla saman näköinen Jeesus kun luterilaisten mielissä? Eli tumma pitkähiuksinen parrakas mies. Ihan mielenkiinnosta vain kyselen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
"Mitä tapahtuu kun eroaa Lestadiolais-joukoista?
Onko lestadiolaisilla saman näköinen Jeesus kun luterilaisten mielissä? Eli tumma pitkähiuksinen parrakas mies. Ihan mielenkiinnosta vain kyselen. "
- ei lestadiolaisuudesta voi erota ! Kyse on vain siitä, että menettää lahjana saadun Uskon !
Tämä ei ole ihmisestä, vaan Jumalasta. Kun olet Uskon Jumalalat lahjana saanut, voi Jumala sen myös Sinulta ottaa. Et vain ole enää Uskomassa, voit aina jatkaa rukoilemista ja hakea armoa Hänen silmissää ja saada sen takas, mutta....
Ei eroamisessa (et jaksa olla Uskomassa) tapahdu mitään mullistavaa. Menetät vain KAIKKI.
Kun lähdet pois lestadiolaisten joukoista niin ei usko siitä mihinkään lähde, lakkaat vai uskomasta lestadiolaiseen tapaan ja tapoihin
eivät ole ihan täsmälleen sama asia. Ihminen voi kuulua muodollisesti muihinkin ryhmiin ja olla sydämessään ihan yhtä uskovainen. Tämän vuoksi ei ole ihmisen kannalta välttämättä katastrofi jos hän jättää lestadiolaisuuden. Kysymyksessä voi tällöin olla jonkunlainen hengellinen kasvupyrähdys. Joku ihminen voi ottaa joskus pitkän loikan taivaan tiellä ja suuri joukko ei pysy mukana vaan se luulee että se on se toinen joka on jäänyt jälkeen.
Mistä Sinä ACIM tällaisen tiedät, kun et tunne vl:tta sisältäpäin. Hyvä ihminen, jarruta vähän oraakkelin kaasujalkaa, menee jo lepikkovaihteella.....
..on lestadiolaisissa kuten myös monissa muissa ryhmissä. Ihmiset ovat yksilöitä, he ovat erilaisia ja kehittyvät eri tahtiin. Jumala pitää heistä huolen. Ryhmä voi tukea yksilöä tämän hengellisessä kehityksessä, ja jos se sitä te niin silloin on paras jättää sellainen ryhmä ja etsiä toinen. Kaikki on Jumalan käsissä.
"jos se sitä te niin " jäi ei-sana pois ja "tee" kirjoitetaan tietysti kahdella e:llä.
Siis jos ryhmä EI tue yksilön hengellistä kehitystä niin yksilön saattaa olla viisainta jättää ryhmä. Jumala ei kuitenkaan hylkää tätä ihmistä. Tämä on tärkeä seikka tulla sanotuksi. Ai niin ja minä en ollut vl, ettei tule sekaannusta.
En tunne liikettä sisältäpäin siinä mielessä että olisin itse koskaan ollut vl, mutta sivusta olen seurannut in real life. Vanhoillislestadiolaisia meillä on suvussa. Perheiden nuorista kaikki eivät ole pysyneet liikkeessä. Jotenkin perhe on ollut liian lakihenkinen tmv. ja lapset ovat oivaltaneet että se ei ole oikeaa meininkiä. Lestadiolaisissakin on monia erilaisia perheitä ja yksilöitä. Minä en usko että nämä liikkeen jättäneet lapset olisivat Jumalan hylkäämiä vaan he ovat vain tehneet sen mikä on ollut heille parasta.
Entäs sitten kun ihmiopit ovat jääneet noudattamatta ja toiset ihmiset antavat lähtöpassit taivaan valtakunnasta. Tapahtui eräällä eteläsuomalaisella paikkakunnalla.
(muuten ei vanha juttu ja tapahtui vielä luterilaisen seurakunnan tiloissa, seurakuntasalissa.)
Eli vanhoillinen lähetysmies ilmoitti, että ne ja ne kaksi Reisjärveläistä naista ovat ulkopuolella taivaan valtakunnasta, (ei sanatarkasti).
Olivat puuttuneet kuulemma luonnonjärjestykseen. Käyttäneet siis ehkäisyä. Suurperheinen isäpappa oli heidät ilmiantanut saarnaajille, kun lapsia ei alkanut kuulua säännöllisin väliajoin.
Tämä on kammottavaa. Niin kammottavaa, ettei todeksi uskoisi, vaan totta on. Eli totuus on tarua ihmeellisempi. Vanhoillisethan julkisuudessa valehtelevat, ettei heillä ole seurakunnasta erotettu ketään, enää aikoihin.
Eräs hyvin tuntemani mies kävi seuroissamme.
Vammainen henkilö ilmoitti tästä vanhoillsille.
Seurojen loputtua, (hän oli parvekkeella) kutsuttiin hänet tuon vammaisen kanssa nimeltä
seurojen jälkeen puhutteluun. Tuo ilmoittanut vammainen kävi näet itsekin seuroissamme ja näki tuon toisen. Heitä avoimesti syytettiin vierailla rulilla käymisestä. Eikä tuo mainitsemani mies ole sen jälkeen käynyt seuroissamme, eikä myöskään meillä kotonamme.
Samalta kaverilta tomitettiin myös televisio myyntiin, eikä ollut nokan koputtamista.
Katsoneet itselleen parhaaksi. Kukapa meistä olisi niin viisas, siis jumala, että voisi aina tehdä parhaita ratkaisuja. Rukoillen täällä pitää aina kulkea ja oikeassa nöyryydessä Jumalaan ja Hänen sanaansa nähden.
Ihmisten ja ihmisryhmien nöyristelyllä, ei ole tämän oikean nöyryyden kanssa mitään tekemistä. Nöyristely johtuu lähinnä joukosta hylkäämisen pelosta.
Ylpeys kieltäytyy näkemästä tosiasioita ja toimimasta niiden edellyttämällä tavalla.
Ja nöyryys on tietenkin tämän vastakohta.
Raamatussa on ilmoitettu tosiasiat, mutta ihmisille syötetään paljon tulkintoja raamatusta, joilla ei ole tosiasioiden kanssa mitään tekemistä, tai ovat puolitotuuksia.
Puolitotuus ei pelasta, eikä sekään jos totuudesta on käytössä 99,99999 prosenttia ja loppu olisi soopaa.
Totuus 1 Ihminen ei pelastu omien tekemisten kautta. Eikä myöskään tekemättä jättämisten kautta joudu kadotukseen.
Totuus 2 Pelastuminen on mahdollista ainoastaan siten, että uskoo Jeesuksen Kristuksen Jumalan Poijaksi ja uskoo että Jumala on hänet herättänyt kolmantena päivänä kuolleista. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman synnit itse itsensä kanssa Jeesuksessa Kristuksessa. Niin on Jumala maailmaa RAKASTANUT, wttä hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Nöyryys siis ei kieltäydy näkemästä tosiasioita.
Nöyryys ei myöskään kieltäydy toimimasta tosiasioiden edellyttämällä tavalla. Mitä se merkitsee?
Nöyrä ottaa hänelle tarjotun lahjkan kiittäen ja ylistäen vastaan. Muuta tietä ei ole, kun ottaa Kristuksen vanhurskaus omakseen lahjana, hiventäkään sitä epäilemättä. Kun tosiasia on se, ettei muuta mahdollisuutta ole pelastua.
Ylpeähän ei ota mitään armosta, ilman ansiota ja se on varma. Se on myös nähty. On kymmeniä eri nimisiä joukkoja joissa oman vanhurskauden pettäminä aherretaan hattu hiessä, että saadaan edes osa armosa itse omin hyvin teoin maksettua.
Tähän liittyy kaikenlainen kursailu ja keikarointi kurjuudella ihmisten ja Jumalan edessä, siis teeskennellään toista kun todellisuudessa ollaan. Ollaan niin ylpeitä, että rengas on pään yläpuolella, kun luotetaan siihen mitä me itse muka ollaan, mihin seurakuntaankin kuulutaan, yksinkertaisuuteen, omiin parannusyrityksiin ja käden nostoihin etc.
Totuus on se, että autuus ei ole mitään siitä, mitä sinä teit, vaan siinä että JUMALA POJASSAAN TEKI, ja sinä ottait sen yksinkertaisesti uskomalla ja ansiottomana Jumalalta kiittäen ja ylistäen vastaan. Ei pojjaat ja tytöt, kyllä siinä omavanhurskaus saatana tekee tiestä niin kapean, että sillä tiellä kulmemista kusutaan pahaenteisesti kirveen terällä kulkemiseksi. Näin saatana meitä poloisia kieputtaa narussaan, kuin pässiä liekanarussa.
On ihan eri asia, että me uskosta vanhurskaiksi tulleina teemme rakkaudesta esiin nousevia hyviä tekoja lähimmäisillemme ja toimimme samoista vaikuttimista käsin myös ahkerasti, vieden tätä ihanaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta eteenpäin. Jumala tahtoo vain, että me tunnustamme koko totuuden ja se kuuluu. Vain sinulla Jeesus on minun pelastukseni.
Tämä on vain harvoille ja valituille täyttä totta. Uskonnollisia ihmisiä on maailma väärällään. On satoja eri uskontoja jotka kieppuvat miljoonien erilaisten ja -nimisten ihmistekojen ympärillä.
Myös kristinuskoksi mainituissa on paljon tätä uskonnollista houruamista. Omavanhurskaus on saanut pettää, aivan samoin kun muinaiset ja nykyiset ei messiaaniset juutalaiset fariseukset. Me nauramme heille, mutta kas kummaa, siis todellisuudessa itsellemme.
Totuus pelastuksesta on siis ÄÄRIMMÄISEN YKSINKERTAINEN. Tyhmäkään ei siltä tieltä
eksy. Mielessään viisas, eli ylpeä menee
sen sijaan vipuun helposti että kolahtaa.
Eipä ole aamu iltaa viisaampi. Totean edelleen, ettet tiedä, millaista vl-kristillisyys on sisältä. Nämä puheesi "yksilön hengellisestä kehityksestä", ne mulle outoa on hengenruokaa....
vanhoillislestadiolaisuudesta, hän
- menettää vankan otteen aivopesuun
- menettää vankan otteen vain me -harhaoppiin
- menettää osallisuuden vankasta itseensä kohdistuvasta kyttäyksestä
- saa (toivottavasti) uuden hengellisen kodin, jossa noudatetaan Raamatun totuutta ja periaatetta "vapauteen Kristus vapautti meidät"
- liittyy suureen Jumalan lasten perheväkeen
- saa nauttia yhteisestä uskosta miljoonien muiden uskovien kanssa
.. on sitä että ihminen muuttuu enemmän Kristuksen kaltaiseksi, vähemmän itsekkääksi, vähemmän ulkonaisista, pinnallisista säännöistä riippuvaksi, enemmän Pyhän Hengen äänen mukaan toimivaksi.
Vl-ihmisiä olen nähnyt niin läheltä että en ymmärrä miksi minun pitäisi olla ollut yksi heistä jotta voisin sanoa tietäväni mitään. Onko teillä sitten joitakin salaisuuksia jotka kerrotaan vain sille joka on itse vl? Tulevat mieleen vapaamuurarit ja heidän salaiset hierarkiansa.
...puhuu juuri uskon salaisuudesta ja siitä, miten Jumalan valtakunta on kuin hakomaja yrttitarhassa. Näin Jumala viisaudessaan asettaa niin alhaalle Jumalan valtakunnan salat, että ihmisen on vaikea sinne käydä ja nöyrtyä siihen tämän maailman keskellä.
..ei tarvitse olla vanhoillislestadiolainen, riittää kun on uskovainen. :)
...ovat niitä meidän jokaisen henkilökohtaisia uskon kysymyksiä ja keneltäkään sitä oikeutta ei voi viedä pois, mutta kaiken jälkeenkin meille kaikille jää aina mahdollisuuksiakin.
Salaisuus on sellainen, että jokainen voi kokea kohdallaan ymmärtävänsä uskon salaisuuden, mutta sen samankaltainen ymmärtäminen on yksi elävän uskon tunnusmerkki.
Kyllähän sinä "jotain" tiedät, mutta varsinaista todellisuutta et vl-kristillisyydestä tiedä, kun et sisällä ole. - Monet ovat ne, jotka ovat sanoneet "läheltä seuranneensa" uskovaisten elämää; kuitenkin katsovat ulkoa päin.
..mistä tiedoista olen jäänyt paitsi. :)
"Yksi sinulta puuttuu ja sen yhden kanssa kaikki, Kristuksen sisällinen tunto"
Siitä tiedosta, että olet taivasmatkalla.
Koska se tieto ei ole järjestä.
jos sinulla olisi se tieto, sinun ei tarvitsisi "ryhmästä" toiseen tutkia, missä sinun "hengellinen kasvusi" parhaiten toteutuisi.
..väittää noin? Jos sanot että minä en tunne vl:iä kun en ole nänhyt heitä sisältä päin kuinka sinä voit väittää tuntevasi minut kun et ole nähnyt minua sisältä päin? (Oletan että olet VL-M mutta kirjoitat högmanin sitaatin vuoksi högman.)
Mutta minä kysyin ja sinä vastasit näkemyksesi mukaan. Siinä mielessä vastaus oli ihan ok.
..olevani taivasmatkalla.
.. A Course in Miracles. Se ei ole ongelma.
Toisille, myös lestadiolaisille, saattaa olla hyötyä siitä että minä pohdiskelen juuri täällä. Joku toinen "acimilainen" sanoikin minulle että on hyvä että olen täällä palstalla.
En ole täällä siksi että olisin kiinnostunut lestadiolaisuudesta sinänsä, siinä ei ole mitään sellaista johon haluaisin vaihtaa nykyiseni, vaan siksi että olen kiinnostunut niistäkin ihmisistä jotka sattuvat olemaan lestadiolaisia.
...erehdyit tässä olettamuksessasi, kun minua luulit Högmaniksi. Vilpittömästi VL-M=VL-mies, joka ei koskaan tule piiloutumaan muun nimimerkin taakse.
Selvisi sekin. :)
Koetko olevasi täällä lähetystyöntekijä tai peräti vapahtaja? Muistatko, mitä Raamattu sanoo niistä, jotka viettelevät vaikkapa yhden pienimmistä -?
joka saadaan murrettua ihmissydämessä pois Raamatun vastaisesta vain me-opista, on voitto Jumalalle.
..keskustelija joka haluaa pohtia asioita yhdessä toisten uskovien kanssa. Tällä palstalla en koe niinkään olevani lähetystyöntekijä koska täällä uskotaan jo Jeesukseen. Muistan suunnilleen mitä Raamattu sanoo niistä jotka viettelevät yhden pienimmistä. Parempi kuin myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upottettaisiin meren syvyyteen. Näinhän se meni?
on aina omavanhurskautta.
..mutta perusteletko tuon että AINA on?
Joku yksityinen ihminen voi kokea vaikean kriisin jonka aikana kypsyy erityisesti. Toiset samassa seurakunnassa olevat eivät koe tätä kriisiä koska heillä menee tasaisen hyvin koko ajan eivätkä he kypsy samalla tavalla juuri samana ajankohtana.
Tällaista tapahtuu esim. nuorilla jotka sairastuvat syöpään. He kypsyvät henkisesti ikätovereitaan nopeammin. Elämän arvot saavat usein uuden järjestyksen sellaisten nuorten elämässä.
Pietari kuitenkin puhuu kasvamisesta, joten kaikki kasvaminen ei ole omaavanhurskautta. Se vähän riippuu siitä, miten kasvaa. Jos ihminen kasvaa "hyvä minä, hyvä minä"-mielessä, niin se on omaavanhurskautta. Mutta jos ihminen kasvaa oman syntisyyden tuntemisessa ja Kristuksen armon tuntemisessa, niin silloin se on oikeanlaista kasvua. Ja kun siitä tulee hedelmiä, niin oikealla paikalla oleva uskovainen ei varmasti kiinnitä niihin huomiota, eikä ala ajatella, miten hyväksi hän nyt on tullutkaan.
2. Piet. 3:18 "Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen."
Sama tuli mieleen kuin sinulla nimittäin:
"Ja kun siitä tulee hedelmiä, niin oikealla paikalla oleva uskovainen ei varmasti kiinnitä niihin huomiota, eikä ala ajatella, miten hyväksi hän nyt on tullutkaan. "
Toiset huomaavat ne hedelmät. Mutta kypsynyt ihminen ei ehkä tunne oloaan kotoisaksi epäkypsien seurassa. Heidän harrastuksensa saattavat tuntua hänestä pinnallisilta, usko muodolliselta ja epäaidolta ym. Silloin hän voi luonnostaan hakeutua sellaisten ihmisten pariin jotka ymmärtävät häntä.
Hänelle tuli kenties mieleen jonkinlainen uskonnollisuudella leuhottaminen tms.Kyllä minusta näitä asioita tutkimalla ja mainitsemiesi vaikeuksien kautta voi oppia uutta ja siten "kehittyä". Sitä vaan on vaikea millään mitata, kun tällaiset ihmiset eivät tietämystään paljoa levittele, vastaavat kyllä kysyttäessä äärettömän viisaasti.
On myös paljon niitä, jotka eivät kovin paljon pohdiskele ja suotakoon se heille.
että kasvaa liian suureksi eikä oma rooli lapsen lailla uskovana riitäkään. Kristitty tarvitsee kuitenkin seurakunnan yhteyttä, että usko pysyisi terveenä.
Täytyy vain hyväksyä se, että toinen ajattelee:"Niin vain on" samasta asiasta, josta olet itse hakemalla hakenut tietoa. Ja tietysti voi hengellisissä asioissa jutella sellaisen kanssa, jonka tietää harrastaneen k.o. asioita.
Toinen vaara voi olla se että ihmisten oma ajattelu tukahdutetaan koska se koetaan uhkana tiettyjen ihmisten auktoriteetille. Nämä asiat ovat usein niitä joilla ei ole mitään tekemistä itse uskon kanssa vaan seurakunnan harjoittaman kulttuurin kanssa.
Itä-Afrikassa esim. silvotaan pienten tyttöjen sukuelimiä. Sukujen vanhimmat haluavat että näin tehdään ja vanhemmille kun ei sanota ei. Kuintenkaan se ei ole Koraani joka tällaista menettelyä suosittelee. (Olen kuullut ainakin näin) Lukutaidottomat ihmiset siellä eivät kuitenkaan voi tarkistaa asiaa Koraanista ja sen vuoksi tällaiset vaarallisetkin perinteet säilyvät vanhimpien auktoriteetin tukemana.
Vastaavia, paitsi lievempiä, ilmiöitä VOI esiintyä myös kristillisissä seurakunnissa, niissäkin ihmiset ovat vain erehtyviä ihmisiä. Jos joku nuorempi kyseenalaistaa näitä niin silloin voidaan auktoriteettien taholta vedota siihen että tämä nuori ei pysy lapsen lailla uskovana vaan yrittää kasvaa liian suureksi.
Tuo yllä kirjoittamani esimerkki oli nyt vieraasta uskonnosta ja aivan järkyttävä sellainen mutta otin sen vain asiani havainnollistamiseksi.
ongelma, että se, jolta kysyt ei tiedäkään vastausta. Ja hän sanoo, ettei se tieto ole oleellista. Tavallaan hän silloin läimäyttää sinua "opillaan" vasten kasvoja.
Minusta kyselijöihin pitäisi suhtautua vakavasti ja lempeydellä. Jos ei osaa vastata, voisi neuvoa sellaisen, joka osaa. Minusta kuitenkin kaikkiin hengellisiin kysymyksiin on olemassa vastaus kunhan viisaus vastaamiseen löydetään.