Onko täällä kohtalontovereita?
Ollessani noin kolmevitonen, minulla todettiin kohdunkaulan syöpä. Hoitona minulta leikattiin pois kohtu, pari senttiä lyheni myös emätin ja munanjohtimet poistettiin. Munasarjat kuitenkin säästettiin ja kiinnitettiin jonnekin tuonne "sivuille" takaamaan oman estrogeenituotannon jatkuminen.
Olin ollut aikaisempina vuosina seksuaalisesti hyvin aktiivinen, jota pidän syynä sairastumiseeni. Joku vanhoista rakastajistani siirsi minuun kondyloomansa, ja tässä kannan itse nyt sen seurauksia. (Nuoret terveet naiset, minä pyydän; rakastakaa itseänne, älkää menkö jokaisen intohimonne mukaan. Mies ei yleensä saa kondyloomastaan kuolemantautia, naiselle se voi olla juuri sitä).
Leikkauksen jälkeen seksi loppui kokonaan. Siitä on nyt muutama vuosi aikaa. Olen nyt hyvää päätä rakastumassa, mutta pelottaa tosi paljon, sujuuko seksi enää ollenkaan. Viimeisimmät gynegologin tutkimukset ja papanäytteen otto sattuivat aivan kauheasti. Pelkään etten enää voi harrastaa seksiä. Entäpä jos seksi sattuu aina ihan kauheasti, entäpä jos mies on liian iso ja minä olen aivan kuihtunut kokoon... Olen surullinen ja peloissani.
Olen käynyt nyt strogeenitason mittauksessa että saadaan nyt selville mikä on hormoonitilanne nyt. Vastausta en ole vielä saanut.
Onko jollain kokemusta siitä, jos on jo vuosia ollut liian alhainen estrogeenitaso, ja seksiä ei ole harrastettu ja paikat ovat pienentyneet ja kuivettuneet, vieläkö siitä voi jollain hoidolla nousta melko normaaliin seksielämään... En ole vielä lähellekään mummoikäinen, minulla pitäisi vielä olla parikymmentä ihanaa seksikästä vuotta edessä. Vieläkö sellaiseen tilanteeseen löytyy apua? Voinko vielä tehdä miehen onnelliseksi? Minä oikeasti koen että olen kutistunut ja minusta on tullut kivulias.
Onko kokemusta luonataistuotteiden tehosta, tai luonnon "hormooneista" jotka auttaisi jatkamaan naisellista elämää?
Ollessani noin kolmevitonen, minulla todettiin kohdunkaulan syöpä. Hoitona minulta leikattiin pois kohtu, pari senttiä lyheni myös emätin ja munanjohtimet poistettiin. Munasarjat kuitenkin säästettiin ja kiinnitettiin jonnekin tuonne "sivuille" takaamaan oman estrogeenituotannon jatkuminen.
Olin ollut aikaisempina vuosina seksuaalisesti hyvin aktiivinen, jota pidän syynä sairastumiseeni. Joku vanhoista rakastajistani siirsi minuun kondyloomansa, ja tässä kannan itse nyt sen seurauksia. (Nuoret terveet naiset, minä pyydän; rakastakaa itseänne, älkää menkö jokaisen intohimonne mukaan. Mies ei yleensä saa kondyloomastaan kuolemantautia, naiselle se voi olla juuri sitä).
Leikkauksen jälkeen seksi loppui kokonaan. Siitä on nyt muutama vuosi aikaa. Olen nyt hyvää päätä rakastumassa, mutta pelottaa tosi paljon, sujuuko seksi enää ollenkaan. Viimeisimmät gynegologin tutkimukset ja papanäytteen otto sattuivat aivan kauheasti. Pelkään etten enää voi harrastaa seksiä. Entäpä jos seksi sattuu aina ihan kauheasti, entäpä jos mies on liian iso ja minä olen aivan kuihtunut kokoon... Olen surullinen ja peloissani.
Olen käynyt nyt strogeenitason mittauksessa että saadaan nyt selville mikä on hormoonitilanne nyt. Vastausta en ole vielä saanut.
Onko jollain kokemusta siitä, jos on jo vuosia ollut liian alhainen estrogeenitaso, ja seksiä ei ole harrastettu ja paikat ovat pienentyneet ja kuivettuneet, vieläkö siitä voi jollain hoidolla nousta melko normaaliin seksielämään... En ole vielä lähellekään mummoikäinen, minulla pitäisi vielä olla parikymmentä ihanaa seksikästä vuotta edessä. Vieläkö sellaiseen tilanteeseen löytyy apua? Voinko vielä tehdä miehen onnelliseksi? Minä oikeasti koen että olen kutistunut ja minusta on tullut kivulias.
Onko kokemusta luonataistuotteiden tehosta, tai luonnon "hormooneista" jotka auttaisi jatkamaan naisellista elämää?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Et kerro kaikkea, mutta jotain aavistelen.
Ihan ensimmäiseksi aloitat itsetyydytyksen? Millä tavoin olet tehnyt sen ennen? Kiihottuessasi kostut ja tulet vastaanottavaisemmaksi. Laita sormesi tai useampi rohkeasti emättimeen. Kokeile dildoa.
Aloita myös lantionpohjanlihasten jumppa. Olet ehkä laiminlyönyt sen. Se on tarpeellinen myöhentämään tena-aikaa. Jos et saa muuten tuntumaa, kokeile pieniä geisha-kuulia. Huomaatko, miten liike herättelee sinua.
Liukuvoiteet ovat hyvä juttu.
Jos se mies on sinulle, niin uskallat kertoa hänelle peloistasi. Hän osaa olla hellä ja kärsivällinen.
Saitko leikkaushoidon jälkeen sädehoitoa, vai riittikö pelkkä radikaalileikkaus?
Koska leikkaus on laajempi kuin tavallinen kohdunpoisto (myös kohdunkaulan sivusiteet poistetaan, joten rakko ja virtsanjohtimet joudutaan irroittamaan tavallista enemmän), se voi aiheuttaa enemmän lantionpohjan toimintaongelmia (mm. virtsaaminen saattaa olla erilaista) kuin perinteinen kohdunpoisto. Leikkauksen jälkeen voi aina tulla kiinnikkeitä, jotka myös saattavat aiheuttaa kipuja. Vaikka leikkauksen yhteydessä emätin lyheneekin muutaman sentin, se ei vielä estä millään tavalla yhdyntää. Mies tuskin lyhenemistä huomaakaan, sillä jokainenhan on yksilö myös kooltaan. Suurempi ongelma miehelle saattaa olla pelko siitä satuttaako sinua jollain tavalla.
Jos olet saanut sädehoidon, se voi aiheuttaa emättimen joustavuuden vähentymistä ja limakalvoärsytystä. Vaikka munasarjat olisikin säästetty ja nostettu pois sädekentistä, saattaa niiden toiminta kuitenkin kärsiä (myös pelkästä leikkauksesta, puolet verenkierrosta kun tulee normaalisti kohdun kautta). Jos siltä tuntuu että paikat ovat kovin ahtaat ja arat, kannattaisi paikallisestrogeenivalmiste ottaa käyttöön (miel Vagifem, se on tehokkain). Se parantaa jonkin verran limakalvojen kuntoa ja joustavuutta. Se on hyödyllinen vaikka saisit ihan hormonikorvaushoidon muutenkin. Puikkovenytyshoidolla yhdessä paikallisestrogeenin kanssa saadaan aikaan hämmästyttäviä tuloksia emättimen koon suhteen, jos vaan nainen on motivoitunut tekemään hoitoa päivittäin (jopa koko emätin voidaan "luoda" näin).
Lienet vielä jonkin yliopistosairaalan seurannassa? Omalta gynekologiltasi sinun pitäisi saada hormonilääkitys ja ohjeet ja tarvikkeet esim puikkovenytykseen, jos emätin tuntuu ahtaalta (alle kahden sormen levyiseltä). Usein käytössä on myös seksuaaliterapeutti, joiden pitäisikin antaa opastusta nimenomaan gyn. syövän sairastaneelle. Oman itseluottamuksesi takia sinun - kuten edellisessä tekstissäkin sanotaan - kannattaisi kokeilla itsetyydytystä ja tarv. näitä paikallishoitoja ennen kuin yrität yhdyntää, jotta huomaan mikä tuntuu hyvältä ja tekeekö joku kipeää. Aloita varovaisesti, hiljaa hyvä tulee. Voi olla että et saa orgasmia samalla tavalla kuin aiemmin, mutta kokonaan "kyvyttömäksi" ei leikkauksen jäljiltä pitäisi tulla.
On selvää että asia pelottaa ja jännittää, sekä sairastamasi taudin että kuluneen ajan takia. Naisen tärkein seksielin on kuitenkin aivot, ei emätin tai kohtu. Ja todelliseen ihmissuhteeseen tarvitaan varmasti myös enemmän kuin yhdynnän onnistuminen.
Kiitos vastauksestasi ja neuvoistasi. Minulle riitti pelkkä radikaali leikkaus, ei sädehoitoja tai sytostaatteja. Säännölliset seurannat ovat jo loppuneet, nyt pitää itse huolehtia tutkimuksiin menosta. No, siksipä se tuppaa aina vähän jäämään, kun ilman seksiä unohdan aktiivisesti koko alavärkin… (kummallista miten sitä ihminen vaan sopeutuu järkyttäviinkin menetyksiin, kun on pakko. En olisi uskonut silloin vuosia sitten, että voin elää päivääkään ajattelematta ja surematta asiaa).
Näytät tietävän asiasta aika paljon, juuri tuo virtsaaminen oli aluksi kovin erilaista. Piti ponnistaa ja puristaa ihan eri lihaksilla kuin aikaisemmin. Mutta siihen on nyt tottunut, enkä muuta tapaa enää muistakaan. Virtsanpidätys ongelmaa on ollut pikkuisen välillä, sekin varmaan johtuu tuosta hormonitason alenemisesta ja virtsaputken väljähtämisestä.
Munasarjat tosiaan kiinnitettiin mahdollisen tulevan sädehoitovaaran vuoksi tuonne ylös sivuille. Kun kysyin leikkaavalta lääkäriltä, vieläkö seksi jatkossa sujuu, hän sanoi venytellen, että ”kyyyyyylllä se varmaan ihan hyvin sujuu… mutta kyllähän sitä sitten olisi hyvä käyttää (alapäätä siis!)” No – kun nyt en ole sitten käyttänyt, niin nyt pitää alkaa venyttelemään… apua!
Minulla oli alkuaikoina Vagifem käytössä, kun pissaa tirahti joskus tippa tai toinen ja emättimestä tuli aikajaoin ruskehtavaa vuotoa. Lääkäri sanoi sen johtuvan siitä, että limakalvojen läpi tihkuu hiukan verta ja emättimen erite värjäytyy tästä hieman ruskehtavaksi. Hassua, mutta pystyin silloin laskemaan selvästi, että tämä ruskehtava vuoto sattui usein samoihin päiviin, jolloin minulla olisi ollut normaali kuukautisvuoto, jos vielä olisi mahdollista En kuitenkaan käyttänyt Vagifemiä sitten jatkossa säännöllisesti.
Nyt olen hankkinut tuotteen uudelleen, tosin puhelinreseptillä ja terveyskeskuslääkäriltä. Olen aikeissa varata ajan gynekologilta ja mennä perusteelliseen tutkimukseen. Kunhan nyt ensin vähän yritän korjata alapään paikkoja tuolla estrogeenipuikolla, että kestän itkemättä sisätutkimuksen. Huoh!
En saa estrogeenikorvaushoitoa sisäisesti, ja mietin uskallanko/onko syytä/hyötyä/haittaa sellainen aloittaa jos labrakokeessa todetaan että taso on kovin alhainen. Kirjoitit, että ”Vagifem parantaa jonkin verran limakalvojen kuntoa ja joustavuutta”. Miksiköhän sitten vagifemin aloittamisen jälkeen minulla on taas alkanut tuota ruskehtavaa vuotoa tulla…. Onko odotettavissa että muutamien viikkojen jälkeen limakalvot kuntoutuvat? Jonkinverran? Auttaisiko estrogeeni-korvaushoito tähän ongelmaan paremmin kuin paikallishoito? Itse asiassa huomaan myös ihoni veltostuneen ja juonteiden syventyneen aivan parin viime vuoden aikana.
Voisikohan munasarjojen verenkiertoa elvyttää jollain muulla konstilla?
Olen kyllä motivoitunut vaikka puikkovenytyksiin, mutta kipua pelkään. Kuka nauttisi tunteesta, että emätin nuohotaan teräsvillalla? Voin paljastaa, että fantasioin tässä eräänäkin päivänä niin, että paikat tuntuivat kostuvan. Emättimen suulla tuntuu silti ihan kuin tiukka rengas… No, ehkäpä se värkki näillä neuvomillasi keinoilla saadaan taas toimivaksi. Kiitos rohkaisusta ja ammattitaitoisen tuntuisista neuvoistasi.
Tiedän kun teen noita(kin) leikkauksia...
Vagifemin estrogeeni paksuntaa limakalvoja ja tekee niistä kestävämmät. Tavallinenkin estrogeenihoito auttaa, mutta on aika yksilöllistä mikä auttaa parhaiten. Aika usein systeemihoidosta huolimatta limakalvot saattavat menopaussin jälkeen olla ohuet. Valkovuoto on pitkälti emättimen pintasolukkoa joka hilseilee pois. Hyväkuntoiset limakalvot tuottavat "jätettä" enemmän ja usein paikallishoidon aloittamisen jälkeen nainen huomaakin valkovuodon lisääntyneen. Se miksi sinulla mukana on välillä ruskeaa en osaa sanoa katsomatta ;). Toki ohkaiset limakalvot välillä vuotavatkin.
Kohdunkaulan syöpä ei ole hormoniriippuvainen (siksi ne munasarjatkin uskalletaan jättää). Sen suhteen ei ole estettä hormonikorvaushoidolle, jos muuten koet sitä tarvitsevasi. Valitettavasti munasarjoja ei voi "elvyttää" kun ne kerran lopettavat toimintansa. Sinun tapauksessasi toiminta loppuu todennäköisestä aiemmin kuin keskimäärin (leikkauksesta johtuen). Vaikkakaan en suosittele hormonikorvaushoitoa ulkonäön takia, täytyy sanoa, että kyllä 7-kymppisestä naisesta näkee onko käyttänyt vai ei...
Venytykset pitäisikin aloittaa sopivan kokoisella puikolla. Ja pyydä gynekologiasi kirjoittamaan sinulle myös Xylocain puudutegeeliä (tai suihketta) emättimen suuaukolle tarvittaessa laitettavaksi jos tuntuu siltä että paikat ovat kaikesta huolimatta kovin kipeät. Se auttaa toteuttamaan venytyshoitoa, jos kipua pelkäät.
Jippii! FSH-arvo on 3,5, kertoi hoitaja puhelimessa, kun lääkäri oli ehtinyt lähteä kesälomille ja palaa vasta heinäkuussa. Tuo on kuulemma ihan normaali arvo.. Hyvä Gyne, kertooko se suoraan, että munasarjani toimivat yhä 100% teholla? Jos toiminta olisi huonontunut, FSH taso olisi kai huomattavasti korkeampi?
MInulla ei ole enää mitään käsitystä kuukautiskierroista, ei ole ollut moneen vuoteen. Mutta ilmeisesti taso vaihtelee myös kierron mukaan, mistäpä tiedän jos se "oikea" taso onkin korkeampi kuin tämä. Onko olemassa joku muu verikoe, josta hormoonitaso selviäsi vielä terkemmin?
Pitäisikö tämän arvon perusteella myös limakalvojen olla ihan kunnossa? Eikös se ole suoraan verrannollinen hormooneihin?
Arvo on normaali. FSH:n eli follikkelia stimuloivan hormonin taso vaihtelee kuukautiskierron mukaan (eli munarakkulan kasvun mukaisesti). Tarkin ennustearvo arvolla olisi kp 2-5 (eli normaalisti kuukautisvuodon aikana), mutta kiertoahan sinulta on vaikea ennustaa... Joka tapauksessa aivolisäkkeen ei tarvitse vielä viimeisillään "piiskata" munasarjoja tuottamaan munarakkuloita. Näin FSH on vain epäsuora mittari vaihdevuosista (mutta käytetyin). Munarakkuloiden solut taas tuottavat estradiolia (tärkein estrogeeni) eli E2:ta. Sen puute aiheuttaa vaihdevuosioireet ym. Tuokin arvo vaihtelee kierron mukaan. Tarkin tieto saadaan tietenkin mittaamalla suoraan estradioli (s-E2). Valitettavasti verenkierrossa oleva estradiolitaso ei kerro siitä miten kuinka paljon hormonia on kohdekudoksessa (esim. emättimen limakalvoilla) ja miten se siellä vaikuttaa.
Limakalvojen kunto ei valitettavasti ole suoraan verrannollinen FSH-tasoon. Arvoa ei myöskään voi käyttää hormonikorvaushoidon tehon arvioon, kuten ei nykyisin käytetä E2:kaan. Subjektiiviset tuntemukset (eli oireet) kertovat paremmin siitä miten esim. hoidossa annettavat hormonit toimivat.
on olemassa cicantrina-emätinpuikko, joks ei ole hormoni ja ei vaikuta vuotoihin. se uusii emättimen limakalvoja.