Mistä tavoittaisi KESÄTYÖTTÖMÄT Opettajat?

Uhkaako Suomea väkivalta, rikollisuus ja poliisiyhteiskunta? Jo 100,000 nuorta on syrjäytynyt!
- Jo 100,000 nuorta on syrjäytynyt!
- 500,000 ihmistä on välittömästi syrjäytymisen kanssa tekemisissä.
- Yhden syrjäytyneen nuoren elinaikakustannus on 1,000,000 euroa, yhteensä 100 miljardia euroa!
- Nuorten Syrjäytyminen on Suomen ylivoimaisesti vakavin yhteiskunnallinen ongelma!
- Syrjäytyneitä ihmisiä on Suomessa jo 750,000 kpl!
Syrjäytynyt nuori ei käy koulua, töissä eikä opiskele. Nuorellamme voi olla pahoja mielenterveys, alkoholi ja huumeongelmia. Hän tekee omaisuus ja väkivaltarikoksia ja jengiytyy. Tai sitten on täysin kotiin vetäytyvä ilman ihmissuhteita ja passiivinen, ainoana lohtunaan netin virtuaalimaailma. Aina kuitenkin yhteiskunnan ulkopuolella. Nuorison työttömyys koulutusalaltaan on Suomen journalistiliiton Phj n mukaan jopa 50 % Toimittajia, tiedottajia jne valmistavista n. 70 eri oppilaitoksesta. Eri väestötason tutkimukset kertovat että lasten ja nuorten opiskelijoiden mielenterveysongelmat koskevat jo n. 30% nuoristamme. Kaikki potentiaalisia syrjäytyjiä.
STAKES sanoo että syrjäytyneitä nuoria on ainakin 56,000. Nuorisotyöntekijät että yli 100,000! Entä voiko määrä kasvaa 200,000 esimerkiksi LAMA n olosuhteissa? Jos kyllä, niin kuinka paljon meillä on silloin joukossamme kovan luokan rikollisia? Olemmehan jo nyt Euroopan väkivaltaisin yhteiskunta tilastollisesti mm. itsemurhissa, perheväkivallassa ja huostaanotoissa.
Syrjäytyminen ei ole nuoren oma syy vaan uskoaksemme johtuu saalistusyhteiskunnan kovista arvoista ja aikuisen puutteesta jo usein lapsuudesta lähtien.
ONKO MITÄÄN TEHTÄVISSÄ?
Asiasta on paljon mietintöjä ja ohjelmia mutta itse ongelma sen kuin vain paisuu. Miksi?
Voisiko ajatella kriittisesti, että ratkaisun on tapahduttava paradigman muutoksen ja Kansalaistoiminnan tasolla ja jos, niin voiko jäykkä, muutoskyvytön nykyjärjestelmämme edes millään panoksilla saada ratkaisua aikaiseksi? Olemmehan jo nyt Euroopan väkivaltaisin yhteiskunta tilastollisesti ja kulttuurimme syvin pohjavirta on vihamielisyys, kateus ja sallimattomuus.
Olemme perustaneet syrjäytymistä reaaliaikaisesti tutkivan, tiedottavan ja ratkovan yhdistyksen. Ja nyt kysymässä ennen toiminnan mahdollista aloittamista että voisiko sillä olla mitään menestymisen mahdollisuuksia? Ja löytyisikö ja mistä tarmokkaita vapaaehtoisia toiminnan käynnistäjäksi, kuten työelämään ohjaavia Mentoreita nuorille, toiminnanjohtaja, rahastonhoitaja, tiedottaja, webmaster, kehityspäällikkö, tutkimusvastaava, tutkimusavustajia, sisällöntuottajia, moderaattori, koulutuspäällikkö, jäsenrekisterin hoitaja, kampanjapäällikkö jne? ( Huoh ) !
Vai olisiko sittenkin parempi antaa vain viranomaisten hoitaa asia. Julkisella sektorillahan heitä on kuitenkin jo 700,000!
Mitä mieltä Sinä olet, kannattaako edes aloittaa tämäntyyppinen Kansalaistoiminta?
Terveisin! [email protected]
PS. Yhdistyksemme PHJ on nuorisopsykiatri joka eilen totesi voipuneena, että; ” Mielisairaalaan tulevat nuoret potilaat ovat yhä huonokuntoisempia, moniongelmaisempia ja vaikeammin hoidettavissa”. Linkit
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Syrj%C3%

Onpas... tässä yritetään etsiä ihmisiä tekemään työtä, josta ei maksettaisi palkkaa. Vilunkipeliä.

Minä taas luin niitten viestin ihan loppuun saakka; " ja mahdollisesti osallistua rahoituksen hakuun, joka voisi tuoda mahdollisesti palkkatulojakin jatkossa".
- Eiks yhdistys voi hakea vapaaehtoisia?
- Entä rahaa jos joku ( hullu ) vaikka ilmaantuisi?
Täh?