Olen 17-vuotias tyttö. Päiväni kuluvat lähinnä siinä että herään, teen kaikki rutiinihommat, luen lehtiä, olen koneella, syön hyvin säännöllisesti ja teen päivän liikuntaosuuden. Suoritan. Kaikki tuntuu suorittamiselta. Myös kavereiden kanssa oleminen. Mutta onhan sosiaaliset suhteet osa "hyvää" elämää. Ja onhan se, mutta kun en saa niistä oikein mitään irti, mikä harmittaa. Yritän elää mahdollisimman "oikein" mutta se tuntuu, tai itseasiassa se ei tunnu miltään. Masentuneisuuttakin on ollut mukana ja käyn terapeutilla.
Ennen nautin pienistäkin asioista, enkä ymmärrä miksen osaa enää olla sellainen. Pelkään jotenkin elämää. Olen sairastanut anoreksiaa mihin johti jatkuva syömisteni tarkkailu. Nyt olen jo paljon paremmassa kunnossa ja syön ihan normaaleja annoksia eikä mulla ole mitään laihuuden ihannointia, ei ole koskaan ollutkaan. Pelkään vaan syöväni väärin. Nuo ortoreksiset piirteet roikkuu edelleen mukana ja haluan niistä eroon. En halua että ruoka on päivän suurin nautinto, en halua "ansaita" herkkuja. En halua enää miettiä ruokaa. En vain tiedä miten sen voi lopettaa.
Toisaalta pakko miettiä, että syön varmasti tarpeeksi.
Sama juttu liikunnassa. Tahtoisin vaan liikkua "normaalisti" mutta tuo kaiken suorittaminen tekee liikunnan ikäväksi. Jos mieleni tekee ulos lenkille, niin en voi jos on lihaskuntopäivä. Ahdistun myös koska miellän liikunnan helposti laihduttamiseksi enkä saisi laihtua. Silti kunto pitäisi pitää yllä. En tiedä mikä on liikaa ja mikä tarpeeksi.
Elämä on siis suorittamista. En tunne, maista, aisti asioita samoin kun ennen. En haluaisi enää elää näin mutta en tiedä mitä tehdä. Ihmiset eivät kiinnosta, silti on yksinäinen olo. En tiedä mitä haluan. Lisäksi mieliala heittelee laidasta laitaan.
Kaipaisin jotain vinkkejä mitä voisin tehdä asialle.
Ennen nautin pienistäkin asioista, enkä ymmärrä miksen osaa enää olla sellainen. Pelkään jotenkin elämää. Olen sairastanut anoreksiaa mihin johti jatkuva syömisteni tarkkailu. Nyt olen jo paljon paremmassa kunnossa ja syön ihan normaaleja annoksia eikä mulla ole mitään laihuuden ihannointia, ei ole koskaan ollutkaan. Pelkään vaan syöväni väärin. Nuo ortoreksiset piirteet roikkuu edelleen mukana ja haluan niistä eroon. En halua että ruoka on päivän suurin nautinto, en halua "ansaita" herkkuja. En halua enää miettiä ruokaa. En vain tiedä miten sen voi lopettaa.
Toisaalta pakko miettiä, että syön varmasti tarpeeksi.
Sama juttu liikunnassa. Tahtoisin vaan liikkua "normaalisti" mutta tuo kaiken suorittaminen tekee liikunnan ikäväksi. Jos mieleni tekee ulos lenkille, niin en voi jos on lihaskuntopäivä. Ahdistun myös koska miellän liikunnan helposti laihduttamiseksi enkä saisi laihtua. Silti kunto pitäisi pitää yllä. En tiedä mikä on liikaa ja mikä tarpeeksi.
Elämä on siis suorittamista. En tunne, maista, aisti asioita samoin kun ennen. En haluaisi enää elää näin mutta en tiedä mitä tehdä. Ihmiset eivät kiinnosta, silti on yksinäinen olo. En tiedä mitä haluan. Lisäksi mieliala heittelee laidasta laitaan.
Kaipaisin jotain vinkkejä mitä voisin tehdä asialle.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Musta tuntuu ihan samalta. Asioissa ei ole mitään "sisältöä" tai "nautintoa". Vaan kaikki on vaan tekemistä ja jos jossain asiassa ei ole järkevää perusteltua syytä miksi sitä pitää tehdä, niin se todennäköisesti jää tekemättä.
Mitään en tee siksi että se olisi kivaa. Monesti tuntuu että olen täysin menettänyt kyvyn tehdä jotain kivaa ja nauttia jonkun asian tekemisestä. Kaikki on vaan tyhjää ja merkityksetöntä. Esimerkiksi kavereiden kanssa uloslähteminen, onko typerämpää tekemistä? Mitä funktiota se toteuttaa? Ryyppääminen, tyhmää. Hilluminen, tyhmää. Potaskan jauminen, tyhmää. Kyllä. Parempi vaan olla kotona ja opiskella. Toisaalta, eipä sekään taida mitään järkevää funktiota loppujenlopuksi toteuttaa. Mutta ainakin yleistietoa on sitten enemmän.
Musta on tuntunut jo reilut 10 vuotta tältä, enkä usko sen kyllä mihinkään muuttuvan.
Liikaa turhaa aikaa tuijotella omaa napaansa ja kurjuuttansa, kannattaisi vaikka hakeutua vanhainkotiin ihan jollekkin mummulle tai papalle ulkoiluttajaksi ja käydä katsomassa ja lukemassa vaikka lehtiä heille tai syöttämässä jotain, eli tehdä jotain hyödyllistä, kyllä kuka tahansa masentuu, jos ei tosiaan viitsi mitään järkevää tehdä....joskus masentaa se ettei ole mitään järkeä tuhlata nuoruuttaan ainaiseen vaikertamiseen...elämässä pitäisi olla muutakin kun televisio, netti ja liikaa tyhjää aikaa....jos roikkuisin yökaudet netissä ja päivät nukkuisin niin ei todellakaan voi olla mitään sisältöä elämässä...
Lopeta se suorittaminen.
Pysähdy välillä.
Nyt kesällä on hyvää aikaa vapautua opituista rutiineista.
Lopeta liikunta ja syömisentarkkailu,
joko vähän kerrassaan tai sitten kerralla nyt ja heti.
Jollet kertakaikkiaan siihen pysty niin sitten on aika kääntyä lääkärin puoleen,
silloin on kyse jostain pakkoajatuksista/toiminnoista.
liikuntaa lopettaa, se johtaa vain passivoitumiseen. Suosittelisin ennemmin liikuntalajin vaihtoa, esim. joku tanssi tai jooga olisi vähemmän suorittamiskeskeistä.
maanantai 2.6.2008
=======================================
Aamun ajatus
Jos pystyt ratkaisemaan ongelmasi,
mitä syytä sinulla on olla huolestunut?
Jos et pysty ratkaisemaan ongelmaasi,
mitä sinua auttaa olla huolestunut?
-Shantideva
= = = = = = = = = =
NIMIPÄIVÄONNITTELUT
Tänään: Venla, Vendla
Huomenna: Orvokki, Viola
Keskiviikkona: Toivo, Selim
Puolustusvoimain lippujuhlan päivä
Onnittele sähköisellä kortilla:
http://www.positiivarit.fi/ekortit
Ortodoksiset ja saamelaiset nimipäivät
http://www.positiivarit.fi/nimipaivat
= = = = = = = = = =
Kuvallinen Ajatusten aamiainen:
http://www.positiivarit.fi/ajatus
= = = = = = = = = =
PUOLESTA
VAI VASTAAN
Tässä yksi avain onnistumisiin: Vältä olemasta
mitään vastaan. Ole sitä vastoin jonkin puolesta.
Sen sijaan että taistelisit negatiivisuutta vastaan,
työskentele positiivisuuden puolesta. Sen sijaan
että olisit periaatteita vastaan, toimi parempien
periaatteiden puolesta.
Mitä tapahtuu: Se, mitä vastaan olet, toimii sinua
itseäsi vastaan. Alat taistella sen kanssa, ja muutut
osaksi ongelmaa. Mutta kun esität, minkä puolesta
olet, alat keskittyä mahdollisuuksiin.
= = = = = = = = = =
AAMIAISPALVELUN KESÄTAUKO 18.6-4.8.2008
= = = = = = = = = =
Tampereen positiivisin 2008
EILA ROINE
Lue tiedote & katso kuvat
http://redir.positiivarit.fi/?id=204
= = = = = = = = = =
TENAVATUOKIO
Pekko (2v.) ja mummo istuivat mökillä lukemassa
kirjaa. Hyttysiä inisi ympärillä, mummo sai yhden
läppäistyä ja näytti sitä Pekolle, joka totesi: "Rikki
meni. Isi korjaa". Ja lukeminen jatkui. -Mummo
= = = =
Vili (4v.) meni ulos ilman takkia. Lämpötila oli
tuskin kymmentä astetta. Leevi-ukki huusi portailta
pojalle perään, että panisi takin päälle. Tähän Vili
vastasi "En tarvi, kävelen etelään päin." – Marja
Mitä hauskaa sinulla on tapahtunut lasten kanssa?
Kerro meillekin. mailto:[email protected]
= = = = = = = = = =
HOLA AMIGOS!
Suomi-Espanja
äänisanakirja
Kaikkein eniten toivottu uutuus valmistuu
juhannukseksi. Tee varaus nyt ja syksyllä
olet jo mestari.
¡Que aproveche!
Kaikki Tuhattaiturit löydät täältä:
http://redir.positiivarit.fi/?id=196
========================
Älä jätä mitään puolitiehen, muuten
huomaat jättäneesi jälkeesi enemmän
kuin jaksat noukkia. -Louis Armstrong
Parempi yksi pyy pivossa ….
Kokki-Jussi
Juhani Töytäri
Positiivarit, Lahti
(03) 882 160
mailto:[email protected]
Mulla on oikeastaan aika sama tilanne kun sullakin..olen itse 20 vuotias ja sairastan tällä hetkellä anoreksiaa ja vaikeaa masennusta, tai niin mulle on ainaki kerrottu.. Anoreksia on kyllä nykyään hallussa, mutta masennuksen kanssa olen nyt kamppaillut puolisen vuotta terapeutin ja lääkkeiden avulla, mutta tuntuu ettei mikään näytä auttavan.. juuri kun näyttää että valo pilkahtaa tunnelissa, niin kaikki kaatuu taas päälle.. Kiinnostas tietää et kelle oon tehny ja mitä et just mulle tapahtuu kaikki paska.. Mulla on ton liikunnankin kanssa samaa pakko suorittamista ja ilo koko hommasta tuntuu kadonneen.. Kuitenkin toisaalta tiedän että on mulla joku asia suht hyvinkin, mutta silti sekään ei auta eikä tunnu miltään, ja siinäkin on taas hyvä syy piestä itseään, että miksi ei arvosta sitä mitä on, vaikka ne olisikin pieniä juttuja, mutta siihen ei vaan pysty.. elämä on sitä että itken ja odotan uusia pettymyksiä ja sitä miten pitkälle sitä jaksaa..
Ei kait tässä oikein mitään voi tehdä, ainakin minusta tuntuu että kaikki tehtävä on tehty, mutta jos sulla on sitä masentuneisuutta, niin ehkä terapeutin kanssa voisi puhua mielialalääkkeistä, jos niistä olisi apua.. mulle niistä ei oo ollu haittaakaan..
Mikä sinun elämässäsi sitten on niin pielessä?
Ehkäpä sitä elämää voisi koittaa muuttaa siedettävämmäksi.
"elämä on sitä että itken ja odotan uusia pettymyksiä ja sitä miten pitkälle sitä jaksaa.. "
Ei tuo nyt oikeen miltään "elämältä" kyllä kuullosta..
Ei etukäteen pidä tuommoisia miettiä ja odottaa pettymyksiä,
ne tulee jos tulee kyllä ihan odottamattakin..
Kuule,kirjoitahan minulle:[email protected]
morjesta darksoul..
enpä oo kerinny kirjotella, mutta jos kirjottelen ni mistäs sie haluut miun kirjottelevan.? Mitenkäs sinä ootko saman saurauden syövereissä vai miten?
Voit kirjoittaa ihan mistä haluat,
mistä vaan haluat keskustella.
Esim. jostain asioista mitkä vaivaavat sinua,
ja voit kertoa vaikeita asioita joita sinulle on mahdollisesti tapahtunut.
Ja joo..se masennus on minullekin hyvin tuttua kyllä..