Multa puuttuu kokonaan toi teinihuoritteluvaihe. Eli en oo sammunu katuojaan, en oo hässiny patterin välissä, en oo pettäny ketään enkä muutenkaan ilkeilly. Juonu olen kyllä, aina vähän ja kohtuudella, koskaan en oo sammunu. Poikaystäviä totta kai on ollu niin rikollisia kun kunnonkin poikia, mutta sängyssä oon ollu vaan tän nykysen kanssa. Eli menetin neitsyyteni 18v. Mahdollisuuksia olis ollu aikasemminkin; mut millon faija ei tullu väliin päätin ite viimeistään sängyssä, että tolle räkänokalle en itteäni anna. Osa noista kaduttaa, miten erilailla asiat ois edenny, jos mitään ei ois tullu väliin.
Oon nyt 20v, suhdetta takana 2 vuotta. Poikaystävä taas oli "nuoruudessaan" näitä örveltäjiä, jotka on pannu kaikkia, varastanu, rikkonu, ollu putkassa, ehdonalasella ja kaikkea muuta pahaa. Nyt on jätkä kunnostautunut ja mun kanssa ollu kuin unelma ja täydellinen poikaystävä.
Oon kaunis ja miehiä olis oven takana jonossa. En saa rauhaa siltä, että poikakaveri on ollu niin monen muunki kanssa, ja mä en kenenkään muun. Tyhmältä se totta kai tuntuu ja oon asiasta sen kanssa puhunu, mutta kun se ei ymmärrä kuinka paljon asia mua häiritsee. Ihan sama, vaikka ne muut onki ollu hirveitä plösöjä (anteeksi) tai se ei edes muista niitä kaikkia, mut häiritsee silti. Tulee korvikeolo. Pitäiskö suhde jättää suosiolla katkolle ja "elää" hetki itekseen? Onko se sen arvosta yleensäkään? Oon pitäny tasoni aika tarkasti koko ikäni ja siihen mut on kasvatettuki, mut jotenki tuntuu, että kaikki kiva on menny ohi suun.
Oon nyt 20v, suhdetta takana 2 vuotta. Poikaystävä taas oli "nuoruudessaan" näitä örveltäjiä, jotka on pannu kaikkia, varastanu, rikkonu, ollu putkassa, ehdonalasella ja kaikkea muuta pahaa. Nyt on jätkä kunnostautunut ja mun kanssa ollu kuin unelma ja täydellinen poikaystävä.
Oon kaunis ja miehiä olis oven takana jonossa. En saa rauhaa siltä, että poikakaveri on ollu niin monen muunki kanssa, ja mä en kenenkään muun. Tyhmältä se totta kai tuntuu ja oon asiasta sen kanssa puhunu, mutta kun se ei ymmärrä kuinka paljon asia mua häiritsee. Ihan sama, vaikka ne muut onki ollu hirveitä plösöjä (anteeksi) tai se ei edes muista niitä kaikkia, mut häiritsee silti. Tulee korvikeolo. Pitäiskö suhde jättää suosiolla katkolle ja "elää" hetki itekseen? Onko se sen arvosta yleensäkään? Oon pitäny tasoni aika tarkasti koko ikäni ja siihen mut on kasvatettuki, mut jotenki tuntuu, että kaikki kiva on menny ohi suun.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se että olet pitänyt aina tasosi kertoo vain sinun luonteestasi. Voisinpa sanoa itsekkin onnistuneeni siinä. Menetin kanssa neitsyyteni 18v. Minua ei oikeastaan kaduta kuin se yksi tyttö jonka kanssa olisin halunnut seurustella mutta olisiko se seksi ollut sen arvoista jos en olisi häntä saanut itselleni kokonaan.
Nyt olen siitä varma että en menettänyt mitään. Kyllä seksi on paljon parempaa suhteessa kuin yhdenillan jutut. Silloin saa paremman tyydytyksen oman käden kautta.
Tästä syystä ei sinun kannata miettiä sitä pitääkö miehesi sinua korvikkeena. Jos ne olisivat olleet niin hyviä niin tottahan hän olisi ottanut niistä itselleen tyttökaverin. Ei hän olisi sinun kainaloon jäänyt jos sinussa ei olisi sitä jotain...
sama juttu eikä ole muijaa eli luultavasti dokaan viikonloppuna himassa ja poden itsesääliä paskasta elämästäni!