Toimiiko hirviseurueeseen pääsyn ehtona hyvä veli-järjestelmä?
Luin ministerikirjeen ja sen ajatukset ovat tunnettuja eri puolilta Suomea.
Miksi esimerkiksi metsästysmaita vuokranneita maanomistajia ei demokraattisesti kutsuta jahtiporukoihin?
Luin ministerikirjeen ja sen ajatukset ovat tunnettuja eri puolilta Suomea.
Miksi esimerkiksi metsästysmaita vuokranneita maanomistajia ei demokraattisesti kutsuta jahtiporukoihin?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kyllä se hyvä veli -hengessä tapahtuva valinta on melko yleistä. Sillä on kahdenlaista taustaa. On seurueita, joissa tietty status ja ns. piireihin kuuluminen ovat pääsykriteereinä. Toisaalta sitten on seurueita, joissa jäsenet valitaan sen mukaan, että jahdissa viihdytään.
Itse kuulun viimemainitulla tavalla toimivaan seurueeseen. Metsästys on osalle meistä elämäntapa ja osa seurueen jäsenistä on jahtimiehiä, jotka haluavat erälle rentoutumaan ja stressiä poistamaan.
Miksi pitäisi pilata jollain näennäisdemokratialla erinomaisesti toimiva yhteisö? Kuvitteletko, että ketään meistä kiinnostaa ottaa mukaan väkeä, jolla on huumori hukassa, lihapaketti ainoana motiivina ja erätaidotkin vähän sitä sun tätä? Seurueen kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu, että metsässä ei ryypiskellä, mökötetä tai kaivella maanomistajien välisiä kaunoja. Siellä ei myöskään myönnetä erityisetuuksia varallisuuden mukaan eikä siipiveikkoja hoivailla.
Hilpeät eräveikot ovat aina tervetulleita jahtiin, mutta maanomistus ei ole jahtioikeusautomaatti. Se, että harrastekaverinsa saa valita, on demokratiaa.
Väitän, että valtaosa jahdin ulkopuolelle jäävistä valittajista on juuri niitä tyyppejä, joita ei vain yksinkertaisesti haluta mihinkään porukkaan hapattamaan ilmapiiriä.
Varmaan molemmilla tavoilla seuroihin päädytään.
Ainakin meilläpäin seuraan pääsee, jos on riittävästi maata vuokrattuna hirvimiehille. Mikään ihan pieni tilkku ei tarjoa oikotietä.
Käytännössä kuitenkin useimmat seurueet suorastaan kaipaavat lisää innokkaista metsästäjiä, kun vanhat konkarit alkavat vetäytyä eläkkeelle.
Itsae metsästän vain pienriistaa, mutta hirviporukka kosiskelee riveihinsä joka syksy.
Mitä kumman maanomistajia te olette. Metsästysvuokrasopimus on molemmin puolinen vapaaehtoinen sopimus. Esittäkää omat sopimusehtonne silloin kun nimeä pyydetään sopimukseen. Vahvoilla olette, tietysti riippuu pikkuisen palstan sijainnista.
Kirjoitin samasta asiasta jo viestiin "ministerikirje" ja toistan kysymyksen täällä. Mistä ihmeestä on tullut sellainen käsitys, että (hirvi)-metsälle tai metsästysseuraan pitäisi kutsua. Kyllä minun mielestä metsästysseuraan pyritään oma-alotteisesti jos kerran metsästää haluaa.
Kun tunnut olevan mettäpuolen miehiä niin älä helvetissä suostu porukan heiteltäväksi. Tee kuten minä osta 1500ha omaa mettää niin voit metästellä kaikessa rauhassa ilman asenne vammasia jahtipääliköitä. Isot mettäyhtiöt myy tommosia lämpäreitä muutamalla millillä ja ompahan penskoillekkin jotain tekemistä kun ajavat köyhiä pois vatukoista.
Eikös marjanpoimia saa olla rauhassa mitä pahaa se sulle on tehny
Meidän metsästysseuralla on oma hirviporukka
mihin pääsee kaikki halukkaat SEURAN jäsenet!
Onhan niitä yksityisiä herraporukoitakin joilla on
maita ja mantuja , ne on yleensä mustasukkaisia
kusipäitä varten...
Ei hirviporukoihin kutsuta. Seuran jäsenyyttä anotaan. Metsää oltava, myös metsästyskortti ja ampumaluvat kannattaa hommata etukäteen. Eikä piireihin kuulumisestakaan haittaa ole.
Useimmissa tapauksissa juttu toimii juuri niin, että jäsenyyttä anotaan ja porukka sitten päättää, otetaanko anoja mukaan jahtiin vai ei. Jokaisella porukalla on sitten omat kriteerinsä, millä uusia jäseniä otetaan. Meillä mm. tulee nyt syksyn jahtiin uusi kasvo ja kauden edesottamukset näyttävät, tuleeko hänestä seurueen jäsen pysyväisluonteisesti.
Luvat ja kortti ovat ilmanmuuta pääsyvaatimuksia käytännöllisesti katsoen jokaisessa porukassa. Aika useissa tapauksissa kysytään maanomistuksen perään, mutta ei läheskään aina. Kävisi meilläkin väki vähiin, jos vain maata metsästysalueeksi antavat hyväksyttäisiin.
"Piirejä" on monenlaisia. Joissain piireissä pysytään tietyin sosioekonomisten kriteerien perusteella ja joissain tietyin arvostuksin ja toimintatavoin. Jahdista kiinnostuneen kannattaa katsoa peiliin ja arvioida, mikä on se hänen omin alueensa ja joukko, jossa haluaa metsälle lähteä.
Omatoimisuutta sinne jahtiin pääsy vaatii ja kolkuttavalle avataan, kun vaan kolkuttaa oikeaan oveen.
Vakka kantensa valitsee :)
Ei kai ketään kutsuta hirviporukkaan. Kyllä se on täysin vapaaehtoista ja sinne täytyy kysellä metsästysseuran tai hirviporukan johtajalta pääsyä. Maanomistajahan voi asettaa ehdoksi porukkaan pääsyn kun tekee vuokrasopimusta.
Ennenkuin halajaa hirviporukkaan pitää valmistautua
- säännölliseen osallistumiseen
- mahdollisiin tornien rakennus ja passilinjojen raivaustalkoisiin
- lihanleikkuuseen
- valmiustilaa mielialan kohottamiseen seurueessa sinä viimeisenä jahtipäivänäkin joulukuussa....
jotenkin se seuran henki on hirvijahdissa niin tärkeä; jos se katoaa ja "pomottajia" alkaa ilmestyä hommasta menee ydin.
Pelkkä maanomistus ei vielä tee metsästäjää. Mutta ilman maanomistustakin voi päästä metsästämään.
Niinkuin aina porukassa metsästäessä jokaisen henki on sen vieruskaverin osaamisen/osaamattomuuden varassa. Haluaisko, joku ehdoin tahdoin metsästäjän 2,5 promillen humalassa viereensä passiin ladatun aseen kanssa ?
On kuitenkin sanottava, että vähemmistössä on olleet kuolemaan johtaneet humalassa tehdyt vahingonlaukaukset metsästyksen aikana. Alkoholi poistaa jännitystä ja rentouttaa. Ei esim. jokainen rasahdus metsässä hätkäytä.
Ampumaurheilussa on käytössä alkometritestit enennen kilpailun alkua, jotta kilpailijat saadaan samalle 'viivalle'. On muistettava, että alkoholin merkitys ammunnoissa on päinvastainen kuin esim. autoilussa, jossa pitää tarvittaessa toimia nopeasti. Metsästyksessä ja kilpa-ammunnoissakin hätäilystä syntyy yleensä karmeaa jälkeä. Rennompi ja rauhallisempi ihminen ampuu ja toimii aina paremmin kuin jännittäjä. Eri asia on sitten miten se saavutetaan.
Voiskohan jopa sanoa, että ne ihmiset, jotka kuolevat liikenteessä rattijuoppojen yliajamina säilyvät metsästyksessä hengissä ?
On pieni seura, pieni ja rikkonainen pinta-alaltaan. Metsästäjiä alun toista kymmentä.Hirvi lupia 1-2 kappaletta.
Hirveä jahdattiin yleensä joka viikonloppu molempina päivinä lokakuusta kauden loppuu.Poissa olosta piti nuorempana ja maata omistamatta sakkomaksu. Vanhat parrat olivat aina ampuma paikoilla. Jos esimmäinen roiskaisu oli vasa loppu kausi meni toista vasaa etsiessä joskus jäi juoksemaan.Ampuja sai paistia samoin kaato paikan maan omistaja, jos paistiin ei oltu osuttu, muut lihat arvottiin. Joskus lihaa sai vain koira,vertyneitä ampuma haavoja. Lisäksi nuoremmilla oli "pyssymiesten" kuljetus metsään .
pääsee meillä sillä että on kyseisen seuran jäsen ja jäsenyyden saa kun asuu seuran alueella tai omistaa sieltä tarpeeksi maata.Valtion kortti ja suoritettu ampumakoe tietenkin oltava.
Eli ei mitään erkoisia vaatimuksia.