Sain ensimmäistä kertaa elämässäni epilepsiakohtauksen, joka kesti ilmeisesti vähintään yli 20min, sillä heräsin tajuihini vasta sairaalassa. En muista sen päivän tapahtumista yhtään mitään. Ambulanssilla minut oli viety sairaalaan.
Olen purrut kieleni ihan rikki ja mustelmia on silmäkulmassa ja hartioissa.
Ennen kohtausta oli hetkiä, jolloin ajatus ikään kuin pysähtyi ja niitä on nyt taas :( Pelkään ihan oikeasti vielä kuolevani tähän....
Lääkitystä ei vielä aloitettu :(
Olisko neuvoja?
Olen purrut kieleni ihan rikki ja mustelmia on silmäkulmassa ja hartioissa.
Ennen kohtausta oli hetkiä, jolloin ajatus ikään kuin pysähtyi ja niitä on nyt taas :( Pelkään ihan oikeasti vielä kuolevani tähän....
Lääkitystä ei vielä aloitettu :(
Olisko neuvoja?
Vastaukset 8
Vanhimmat
nii,peität vaivasi aiheuttajan,b-vitamiinin puutoksesta voi johtua vaivasi,jaa ressi pois,myös kahvi,teetä juomaksi,appelsiinimehua myös,myös alkoa,paitsi jos sulla on aivovaurio,tähä tilttailuun turtuu,jotai lääkäri kyselee,jaa lasku tulee perästä 10 e,hyvää oloa
antamassa ohjeita.
Sinulle ehkä nuo tepsivät???
Älä kuitenkaan tarjoa niitä faktoina.
luonnonvara
Niin se tuntuu aina niin hurjalta, kun ensimmäistä kohtausta (& toivotaan, että se sun kohdalla jäisikin viimeiseksi) ei tutkita. Sä olit kuitenki jo sairaalassa sisällä niin luulis, että ne olis kuitenkinki, ottanu tt:n (vai oliko se nyt ct) ja sulkenu sillä kaikki mahdolliset kallon sisälle olevat vauriot ja sinne kuulumattomat asiat pois.
Se uuden kohtauksen pelko voi olla niin lamauttava, että toivottavasti tohon sun tapaukseen saatais jotain selkoa. Itsehän en sitä toista niinkään osannut pelätä, kun jokainen ihminen voi kuulemma sada yhden epi kohtauksen elämässään, sairastamatta kuitenkaan itse tautia. (kuinka lohduttavaa meille kellä se sitten lopulta diagnisoidaan, mut pitäähän kaupunginki jossain säästää... ;) )
Pysy tiukkana ja vaadi tutkimuksia, varsinki jos on tuntemuksia. Mut yritä pitää mieles posittivisena, vaik se onki vaikeaa. Se on kaikkein tärkeintä, ettei anna taudille periks. Toivotaan, et sä kuulut niihin harvoihin kenellä kohtaus jäi siks yhdeks ja ainoaks.
Voimia sulle ja sähkönen iso halaus!!!
& ps. jos pelko vetäsee sua kaulapannasta niin vetäse takas ;)
Kohtaukset ovat aina yhtä pelottavia. Toivon todellakin, että sinun kohtauksesi jäi viimeiseksi. Oliko paikalla joku muu, kun sait kohtauksesi? Ilmeisesti, sillä et olisi itse voinut soittaa ambulanssia. Kohtauksesi ei välttämättä kestänyt mainitsemaasi 20 minuuttia; kohtauksen kesto lasketaan kouristelun kestosta. Tässä asiassa olisi silminnäkijän kertoma ensiarvoisen tärkeä.
Itsekin olen aina tajuttomuus-kouristus -kohtauksen jälkeen niin sekaisin, että herään kunnolla tajuihini vasta useiden tuntien jälkeen. Keskimäärin kohtaukseni kestävät mieheni mukaan n. 5 min.
Voimia sinulle. Ota nyt ihan rauhassa, niin kuin tässä joku jo sanoikin, jokainen voi joskus saada syystä tai toisesta epileptisen kohtauksen. Syitä voivat olla alkoholi, stressi, suru, epäsäännöllinen elämä, unen puute jne. Tai välttämättä syytä ei edes tarvita. Hyvää kesää, hyvältä ainakin tällä hetkellä näyttää ;))
Todella toivon, etten enää ikinä saa uutta kohtausta... varsinkaan yksin ollessa. Nyt pelottaa olla yksin. Kohta pitäis lähteä yksin kävelemään, mutta olo ei vieläkään ole täysin normaali.
En tiedä kuinka kauan olen kouristellut. Olis kyllä hyvä tietää. Täytyy varmaan kysyä siltä opelta, joka oli paikalla.
Hyvää kesää teille kaikille ja toivottavasti pysytään terveinä.
naisesta,nojoo tervee sitte t:¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
ja käytä pan-suolaa,ja jos vielä tilttaa,nii muistele mitä oot syöny ja juonu t:¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤