Huomenna tulee vuosi täyteen siitä kun erosin avopuolisostani yli neljän vuoden yhdessäolon jälkeen. Tiesin heti että en tule selviämään erosta kovin hyvin koska mies oli ollut minulle kaikki kaikessa. Ei minulla oikein muuta elämää ollut... Suunnittelin meille yhteistä tulevaisuutta ja olin kerrankin onnellinen. Tarrauduin häneen liiaksikin mutta kun elämä ennen häntä tuntui niin onnettomalta. Minulla oli kerrankin ihminen joka rakasti ja piti minusta huolta...
Olin ilmeisesti elänyt täysin omissa maailmoissani sillä mies halusi sitten erota. Koko maailma romahti. Hakeuduin psykologille ja minulla todettiin masennus. Syön lääkkeitä ja käyn ededlleen terapiassa. Eilen istuin veitsen kanssa lattialla ja itkin... Itkin koska minulla on yksi ihminen joka murtuisi jos tekisin itsemurhan: äitini. En voi tehdä sitä äidille... Mutta ajatus kuolemasta on tällä hetkellä ainoa lohtu... Että ei enää sattuisi... Saisi vain nukkua... Kunpa äiti ymmärtäisi että näin minulla olisi parempi olla...
Olin ilmeisesti elänyt täysin omissa maailmoissani sillä mies halusi sitten erota. Koko maailma romahti. Hakeuduin psykologille ja minulla todettiin masennus. Syön lääkkeitä ja käyn ededlleen terapiassa. Eilen istuin veitsen kanssa lattialla ja itkin... Itkin koska minulla on yksi ihminen joka murtuisi jos tekisin itsemurhan: äitini. En voi tehdä sitä äidille... Mutta ajatus kuolemasta on tällä hetkellä ainoa lohtu... Että ei enää sattuisi... Saisi vain nukkua... Kunpa äiti ymmärtäisi että näin minulla olisi parempi olla...
Vastaukset 14
Vanhimmat
http://www.google.com/search?q=eron traumat&rls=com.microsoft:fi:IE-Address&ie=UTF-8&oe=UTF-8&sourceid=ie7&rlz=1I7SUNA
http://www.elakeliitto.fi/sivu.php?artikkeli_id=19
http://www.healingeagle.net/Fin/Awareness.html
..mutta jostain saan sitten voimia yrittää uudelleen. Toivon samaa sulle.
On ihmiselle annettu.
"Katsoa vain kuolemaa. Kuoleman kysymyksiä."
Tia elämää. Vapautta elää omana itsenään.
Ei kahlittua elämää, toisiin sitoutuneena. Vaan omaa elämää.
"Laki tappaa. > HENKI ANTAA ELÄMÄN"
.SE ON VALINNASTA KIINNI.
Vuosi on todella lyhyt aika selviytyä täydellisestä antautumisesta. Tiedän, että nämä sanat sattuu, mutta yksikään suhde ei kestä täydellistä riippuvuutta toisesta ihmisestä. Itsemurha olisi todella väärin äitiäsi kohtaan ja raukkamainen teko, vanhemmasta päästä täältä lähdetään.
Sinun tehtävänä on saada itsetunto kohdalleen, etsiä elämään iloa. Ei se aina ole toinen ihminen, nykyään on sinkkuja, jotka elävät täyttä elämää harrastaen, matkustaen, suuri ystäväpiiri, hyväntekeväisyys. Koita löytää itsellesi tärkeä juttu ja itsesäälissä rypemisen voisi ehkä pikkuhiljaa lopettaa. On nimittäin kauhea tauti.
Tässä yksi avain onnistumisiin: Vältä olemasta
mitään vastaan. Ole sitä vastoin jonkin puolesta.
Sen sijaan että taistelisit negatiivisuutta vastaan,
työskentele positiivisuuden puolesta. Sen sijaan
että olisit periaatteita vastaan, toimi parempien
periaatteiden puolesta.
Mitä tapahtuu: Se, mitä vastaan olet, toimii sinua
itseäsi vastaan. Alat taistella sen kanssa, ja muutut
osaksi ongelmaa. Mutta kun esität, minkä puolesta
olet, alat keskittyä mahdollisuuksiin.
http://www.godtube.com/view_video.php?viewkey=e64986ab6f5c9f9cf94d
Monesti tulemme elämässämme siihen pisteeseen ettei kertakaikkiaan jaksa katsoa kuin omaan itseensä ja siihen että kaikki haaveet sekä unelmat romuttuneet eikä enään ole mitään syytä elää .
Vertailla ei koskaan saa toisen tuskia ja vähätellä niitä ,sillä me tiedä toisen tuskia sittenkään .Monesti kuulee "mitä tuosta mutta ajatteleppas kuinka minulla oli jne ...."
Voimme kuitenkin yrittää valaa uskoa ja toivoa tulevaisuuteen ,sillä sehän on taivaan tosi että pilvien takana on aurinko .
Senkin uskon että kuoleman jälkeen on ikuinen elämä ja tässä ajassa teemme ratkaisumme uskommeko evankeliumiin .
Laitoin tuon linkin ja toivon että katsot sen ja mietit elämän tarkoitusta ,jospa sinäkin jonain päivänä voit kokemuksiesi opettamana olla viemässä toivoa toivottomille .
Meillä ei ole lupaa ottaa itseltämme henkeä !
elämää. Se on kaikki finito kun sydän lakkaa lyömästä. Mutta edesmenneet ihmiset elävät meidän muistoissa, joko hyvässä tai pahassa ja sitä kautta jokainen elää tavallaan ikuisesti. Uskon silti Jumalaan, joka rakastaa jokaista yhtä paljon.
>Se on kaikki finito kun sydän lakkaa lyömästä
Kuka sinulle sen on kertonut..?
>Uskon silti Jumalaan, joka rakastaa jokaista yhtä paljon.
Niinpä..joitain vaan hieman vähemmän kuin toisia..
No,toivottavasti se uskosi sinut sitten pelastaa.
Eihän sieltä kukaan ole tullut kertomaan onko helvetti tai taivas olemassa jne ....
Olet varmaan kuullut useasti tämän väitteen ,väitänpä toista että on tullut kertomaan ja sinä teet henk.kohtaisen ratkaisun uskotko ?
Jeesushan tuli ja kertoi kaiken ,sanoi olevan tie ,totuus ja elämä .Raamattu on kirja johon on tallennettu kaikki puheensa ,miksi et uskoisi?
Se ei todellakaan ole finito kun sydän lakkaa lyömästä ,sillä sen jälkeen on tapahtuva niinkuin Jeesus sanoi ,mitäkö sanoi ?
Etsivä löytää totuuden joka on Jeesus .
Mutta kun sitä ajattelee ihan pelkällä järjellä... Muistatko mitään ennen syntymääsi? Onko sinua koskaan nukutettu? Se on sama kuin olisi kuollut nukutuksen ajan. Näin se hyvin, HYVIN todennäköisesti on. Ja se se vasta onkin kaikkein armeliainta ihmisille: päästä ikuisiksi ajoiksi pois kärsimyksistä. Myös hullut ansaitsevat rauhan, sillä meitä jokaista rakastetaan yhtä paljon. Taivas ja helvetti ovat maan päällä, elämämme aikana. Toisilla on kova kohtalo, toisilla paljon rakkautta ympärillä. Ja pitkälti se riippuu omista valinnoistamme, siitä, kuinka päätämme käyttäytyä tässä elämässä.
"Laki tappaa, mutta HENKI antaa ELÄMÄN"
Eipä tähän nyt muuta. Usko tai älä usko"
SOPII MIETTIÄ mikä on totuus.
Kun "ajattelee ihan pelkällä järjellä", niin ajattelee hyvin yksipuolisesti. On muitakin tapoja olla olemassa kuin järki ja tietäminen, puhumattakaan jostain statistiikan *todennäköisyyksistä*.
Ehkäpä totuus ei ole toden-näköinen, vaan tosi itse?
Miksi ihmeessä muistot tai niiden puute ajalta ennen syntymää ratkaisisi jotain? Niin, ei tietoisuutemme kata edes oman elämämme tapahtumia. Ei muistelumme ja tietoisuutemme sisällä kaikkea meistä - siis miten se voisi käsittää kaiken kaikesta?
Ja taas kerran se jeesus sieltä putkahti esille..
jälleen kerran julistetaan "sanaa" hurmiotilassa..
>ja sinä teet henk.kohtaisen ratkaisun uskotko ? >
Joo..ja päätin pitkällisen harkinnan jälkeen että en usko.
Millähän perusteilla sinä teit oman uskonratkaisusi?
Oletko kenties tavannut jeesuksen henk. kohtaisesti?
>Etsivä löytää totuuden joka on Jeesus >
Missä noin muka sanotaan..?
Jaa että se riittää kun on löytänyt jeesuksen,
se on tien pää vai..sen pidemmälle ei tarvitse enää ajatellakaan?
No,mitäpä sitä turhaan vaivaamaan järkeään..