noniin toivon että jaksatte lukea tämän kun haluan kertoa kaiken alust lähtien joten ymmärrätte tilanteeni.
lapsesta lähtien isäni on lyönyt meitä lapsia.. ja jopa äitiäni muutaman kerran läpsäissy naamaan. He erosivat 2005 vuonna jos oikein muistan. Asuin isäni luona 2 vuotta. Kunnes en enää kestänyt häntä. Muutin äidille 2007 vuonna ja samana vuonna minulle puhkesi parantumanton sairaus. Sen sairauksen seurauksena olen makoillut sen jälkee puolet ajasta sairaalassa ja 2 leikkausta ollut. No sitten kun toka leikkaus oli 2008 vuonna helmikuussa ja kun pääsin pois mulla on ongelmia ollut äidin kanssa.
Se ei vietä meijän kaa aikaa ellei me pakoteta sitä. Se on mieluummin koneella vapaa päivinä. Ja sit sen miesystävä on sille kaikki kaikessa. No kun nukuin yhden yön huonosti ja kun yöllä kävin vessassa kuulin mutsini voihkivan joten he tekivät sänky hommia. En kestänyt kuunnella sitä joten menin äkkiä vessaan ja itkemään huoneeseeni. Sitä tapahtui sen jälkeen pari kertaa kunnes en kestänyt vaa juteltii sit yks aamu asiast. Äitini lupas mulle et juttelee miesystävän kaa ja jatkossa menevät sen luo. Olin helpottunut mutta sen jälkeen yks yö ja kuulen saman uudelleen. Olin vihainen äidille ja oltiin riidelty kauan aisioista ja kun lopulta selvitettiin asia ja lupasi jälleen menevänsä miesystävän luo. No sen jälkeen ne pari kertaa kävi mutta sitten ei ole kaunut 2 viikkoon ja kuulin tänä aamuna kun heräsin jälleen sängyn natinan jne. En ole jaksanut puhua äitini kanssa enää siitä asiasta kun tiedän että hän ei tee asialle mitään.
No seuraava asia on kun tänään meil oli pieni kina pikkuvelin kaa ( 12w ) äiti hermostu meille ja uhkasi viedä lasten kotiin kun ei enää jaksa meitä. Tämä tietysti loukkasi. Ja sanoi että se muuttaa yksin asumaa. Ja lähettää kaikki meijät lasten kotiin. Se aina sanoo kaikkee pahaa mulle ja oon saanu jo monesti käsityksen et en kuulu tänne. Oon menettäny kokonaan mun elämisen halun ku mul ei oo kavereitakaan ollenkaa. Mul ei oo ketään ! ei edes huolehtivaa äitiä joksika häntä luulin kun muutin sen luo. Olen aatellut monta kertaa itsemurhaa mutta sitten taas aatellu lähtee jonnekki kauas junalla. mutta kun mulla ei oo ketää kenen luo mennä. Mul on nyt niin huono olo et tahtos lähtee kävelee ja heti ! ei se jollekkin aikuisellekkaan puhuminen oo hyvä vaihtoehto ! käyn nuorisopsykolla ja silti mul on koko aika paha olo! ei se auta mua ! ja toiseks jään luokalle joten mitä mä teen täällä muiden ihmisten joukossa ?!
lapsesta lähtien isäni on lyönyt meitä lapsia.. ja jopa äitiäni muutaman kerran läpsäissy naamaan. He erosivat 2005 vuonna jos oikein muistan. Asuin isäni luona 2 vuotta. Kunnes en enää kestänyt häntä. Muutin äidille 2007 vuonna ja samana vuonna minulle puhkesi parantumanton sairaus. Sen sairauksen seurauksena olen makoillut sen jälkee puolet ajasta sairaalassa ja 2 leikkausta ollut. No sitten kun toka leikkaus oli 2008 vuonna helmikuussa ja kun pääsin pois mulla on ongelmia ollut äidin kanssa.
Se ei vietä meijän kaa aikaa ellei me pakoteta sitä. Se on mieluummin koneella vapaa päivinä. Ja sit sen miesystävä on sille kaikki kaikessa. No kun nukuin yhden yön huonosti ja kun yöllä kävin vessassa kuulin mutsini voihkivan joten he tekivät sänky hommia. En kestänyt kuunnella sitä joten menin äkkiä vessaan ja itkemään huoneeseeni. Sitä tapahtui sen jälkeen pari kertaa kunnes en kestänyt vaa juteltii sit yks aamu asiast. Äitini lupas mulle et juttelee miesystävän kaa ja jatkossa menevät sen luo. Olin helpottunut mutta sen jälkeen yks yö ja kuulen saman uudelleen. Olin vihainen äidille ja oltiin riidelty kauan aisioista ja kun lopulta selvitettiin asia ja lupasi jälleen menevänsä miesystävän luo. No sen jälkeen ne pari kertaa kävi mutta sitten ei ole kaunut 2 viikkoon ja kuulin tänä aamuna kun heräsin jälleen sängyn natinan jne. En ole jaksanut puhua äitini kanssa enää siitä asiasta kun tiedän että hän ei tee asialle mitään.
No seuraava asia on kun tänään meil oli pieni kina pikkuvelin kaa ( 12w ) äiti hermostu meille ja uhkasi viedä lasten kotiin kun ei enää jaksa meitä. Tämä tietysti loukkasi. Ja sanoi että se muuttaa yksin asumaa. Ja lähettää kaikki meijät lasten kotiin. Se aina sanoo kaikkee pahaa mulle ja oon saanu jo monesti käsityksen et en kuulu tänne. Oon menettäny kokonaan mun elämisen halun ku mul ei oo kavereitakaan ollenkaa. Mul ei oo ketään ! ei edes huolehtivaa äitiä joksika häntä luulin kun muutin sen luo. Olen aatellut monta kertaa itsemurhaa mutta sitten taas aatellu lähtee jonnekki kauas junalla. mutta kun mulla ei oo ketää kenen luo mennä. Mul on nyt niin huono olo et tahtos lähtee kävelee ja heti ! ei se jollekkin aikuisellekkaan puhuminen oo hyvä vaihtoehto ! käyn nuorisopsykolla ja silti mul on koko aika paha olo! ei se auta mua ! ja toiseks jään luokalle joten mitä mä teen täällä muiden ihmisten joukossa ?!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jokainen kokee elämässään vastoinkäymisiä.
Jotkut enemmän, jotkut vähemmän.
Joillakin on riitoja vanhempien kanssa ja joillakin ei ole vanhempia.
Mitä puhut nuorisopsykologin kanssa?
Oletko kertonut kaikki nämä asiat, jotka kirjoitit tähän viestiisi?
Jos tuntuu ettei toimi niin se pitää sanoa ääneen, jotta uusi toimiva keino löydetään.
Psykologit on pidettävä ajan tasalla.
Käytkö vielä siellä nyt kun koulut loppuvat muuten?
Moni on jäänyt luokalle.
Se on monelle myös helpotus kun pääsee oppimaan taas.
Asiat, jotka eivät oikein ottaneet onnistuakseen voidaan nyt opetella rauhassa kun muut asiat osataan hyvin kiitos viime vuoden.
Älä ajattele sitä ongelmana vaan mahdollisuutena.
Minä haluaisin kuulla monien ihmisten tarinat.
Mitä me teemme täällä muiden ihmisten joukossa.
Kukaan meistä ei ole samanlainen kuin toinen.
Ei kukaan ole täydellinen koska kukaan meistä ei voi olla täydellinen.
Äitisi vain suuttui ja siksi sanoi pahasti.
Jos kaikki sutuspäissään sanotut asiat otettaisiin todesta niin mitä siitäkin tulisi.
Äitisi ja hänen miesystävänsä touhut eivät ole mieluista kuultavaa.
Jos tätä vielä tapahtuu niin kerro vaikka heille että tekevät sen erittäin hiljaa.
Äitiäsi voi luonnollisesti hävettää että kuulet, joten kyllä vielä siihen muutos tulee.
Minulla ei ollut kavereita pitkään aikaan.
Vasta kun menin nuorten raamikseen sain oikeita ystäviä.
Niin moni on yksinäinen, joten kyllä jokainen yksinäinen löytää toisen ihmisen.
Pienillä hyvillä muutoksilla elämästä tulee mielekkäämpää.
:)
Minunkin faija on ärsyttävä! Mutsi ja faija erosivuat, ei ne eronneet 2000-luvulla. En oikein muista, olin lapsi silloin kun he erosivat. Minun isällä on aivan kamala kääkkä! Se nainen juopi isäni kaa alkoholia ja joskus yöllä tappelevat humalassa. Voi että! Tämä on niin rankka elämä! Muakin pelottaa hirveesti tää iskän alkoholikäyttö, hänen on pakko päästävä eroon alkoholista! En tahdo, että hän kuolee.
Minä sanoin isälle et mikset sä ole enää mun kaa.
Siihen loppu juominen.
Alkoholista pääsee kyllä eroon.
Siihen ei edes tarvita lääkkeitä.
Miks haluut et mutsi viettää aikaa faijan kaa, jos seki on kerra idiootti?Ja mikäs siinä sextailussa niin häiritsee? Mut kyl on vittumaista valehdella tollee kumminki... Älä missään nimessä lähe ittees tappamaan, pikku veljes jäis yksin... Rupee kuuntelee musiikkii, se on terapeuttisempaa ku ite terapia (Älä sit mitää NRJtä kumminkaa, vaan jotain ees vähän laadullista) Ja rukoilla ei kannata, jumalaa ei nimittäin ole olemassa.
Eiköhän sun mutsilla oo kuitenki iha omakin elämä...
Ja mitä se niin kauheesti haittaa jos se sekstailee joskus? Nää on just näitä pentuja jotka itkee ku äityli ei oo pyyhkimässä peppua ja tuomassa kaikkee nenän eteen...
Oli ihan varmasti provo tai sitte oot vaan käsittämättömän lapsellinen ihminen jonka empatia on lähes olematon.
Juhannuksena mulla oli ihan käsittämättömän paha olo koska pelkään isäni puolesta joka saattaa kuolla heikon sydämen takia.
Kun tapasin siinä sitten kaverini joka on uskovainen, tajusin että paha oloni johtuu siitä etten ole pitkään aikaan ollut yhteydessä jumalaan.
Juteltiin jeesuksesta ja jumalasta ja nyt fiilis on ihan mahtava. Jeesuksen voimalla täällä pääsee eteenpäin, on niin rankkaa tää elämä ilman häntä.
:))
Oliko tossa sun ongelma? isä on lyöny muutaman kerran..siis kamalaa..sit on uhattu et viedään lastenkotiin..Onko oikeesti niin kamalaa jos äitis harrastaa seksiä miesystävänsä kansssa ja satut kuulemaan??? mielummin kuulisin vanhempieni harrastavan seksiä kun olisin ilman heitä. Mulla ei ole vanhempia, olen asunut kolme vuotiaasta orpokodissa.. ja sä valitat tollasest pienest seikast..
Ei tuo nyt kovin pieni seikka ole. Yksinäisyys on paha paha paha.. Ja tuo ettei vanhemmat välitä, sillä sitähän tuo lastenkotipuhe vähän tarkoittaa, kai. tuo on hirveää. Jotkut toivovat että pääsevät lastenkotiin, koska kotona ei voi olla. Vanhemmat lyö ja juo. Se on todella kamalaa. Kodin (oli sitten mikä tahansa) pitää olla sellainen ettei tartte pelätä tai olla ahdistunut. Sillä jos koko ajan on sydän kurkussa niin ei jaksa kauaa.
hyvä kun kerrankin joku ymmärtää !!
Joo kuule sua ei vissiin oo kukaan pyytäny tänne selittämään siitä, kuinka sulla ei oo vanhempia! SÄ et tiedä miltä tuntuu, kun OMA isä lyö! "Ja oliko tossa sun ongelma"?! joo hei tän viestiketjun alottaja kerto olevansa parantumattomasti sairas, ei oo varmaan mikään pieni ongelma. Luuletko sä, että kun olet asunut orpokodissa, niin sinulla on suurempi ongelma verrattuna viestiketjun aloittajan ongelmaan? Toisaalta en kyllä tiedä sinun asioistasi mitään, muuta kun mainitsit, että olet orpokodissa ollut... joka tapauksessa. En haasta riitaa, mutta sanonpahan vaan.
Ja sitten tälle viestiketjun alottajalle, että koita jaksaa. Oma isäni oli alkoholisti ja hän mm.kuristi, löi ja heitteli tavaroita päälleni kännissä. Se ei tuntunut todellakaan mukavalta. Hän on kuitenkin jo lopettanut juomisen ja elämä sujuu mainiosti. Siitä on kohta vuosi. Mielestäni liikaa provosoit tuota, että äitisi harrastaa seksiä miehensä kanssa, koska se on normaalia, eikö? Äidilläsikin on varmasti oma elämä, eikä hän voi elää juuri niin kuin sinä tahdot. Olen itsekin kokenut saman ja annan asian olla. Menen vain pois paikalta... vaikka se on vähän "inhottavaa", mutta ei sille mitään voi.
Ihmettelen miksi kaikki unohtaa sen että keskustelun aloittajalla on mm. parantumaton sairaus, ja nähtävästi myös masennusta, joka ilmenee kun lukee keskustelun aloitusta.
Lisäksi siitä tulee todella huono olo kun äiti sanoo jotain pahaa niinkuin tuossa keskustelun aloittaja sanoi oman äitinsä sanoneen.
Missä on teidän myötämielisyys? Nyt ei taida moneltakaan ystävällisiä sanoja herua kun ollaan vaan niin kiinni omissa ongelmissa.
Miettikää minkälaista elämänne olisi jos eläisitte samanlaisesti kuin keskustelun aloittaja.
:OOOOOOO
Miltä susta itse tuntuisi, jos ihminen, jonka pitäisi antaa sulle rakkautta, lyö ja uhkailee? Osoita vähän myötätuntoa! Sä olet orpo, mutta kukaan ei sentään satuta sua. Vai kumman valitsisit: orpouden vai vanhemmat, jotka ei anna rakkautta?
Oikeesti vaikuttaa aika kamalalta.
Sano sun äidille että hänestä ei ole äidiksi kun ei osaa hoitaa lapsiaan. eiköhän se saa häntä miettimään. Yritä viedä asia pidemmälle niin että se hoituisi eikä sun tartis mennä köyden jatkoksi.
Toivon todella että asiat muuttuisivat parempaan päin osaltasi.
Kaikkea hyvää sinulle :))
oletko kokeillut puhua isovanhemmillesi, että voisitko mennä ainakin joksikin aikaa heidän luokseen veljesi kanssa,koska todennäköisesti on erittäin noloa äidillesi kun saat kiinni hänet ja hänen miesystävänsä sextailemassa....ehkä äitisi leppysi vähän jos antaisitte veljesi kanssa aikaa hänelle tutustua mieheensä paremmin...menisitte joko isäsi,tai äitisi vanhempien luokse,niin vanhat ihmiset harvoin pistävät vastaan,tuollaisessa tilanteessa......btw kai isovanhempasi tietävät tilanteen?
Näin aluksi muille ihmisille: Ajatelkaa miltä teistä tuntuis olla tässä jamassa! Yrittäkää antaa neuvoja, jos tänne kirjoitatte!
Mun isä ja äiti erosivat kuusi vuotta sitten. Itkin päiviä,viikkoja jopa kuukausia.Sitten huomasin, että jos isä ja äiti vielä palaisivat yhteen se olisi ihan hirveetä. Nyt onneksi äitillä on hyvä uusi miesystävä jonka kanssa jaksaa elää elämää. Isällä taas on mielestäni vastenmielinen,typerä eukko. Isäni kanssa mulla ei oo oikeen hyvät välit. Äitiini ihan hyvät, mutta äiti juo. Isä kyllä juo enemmän, mutta en edes käy isäni luona enään usein. Hän pahoinpiteli kaksi vuotta vanhempaa isoveljeäni,joten arvatkaa vaan miltä tuntuisi mennä sinne ja jos hän tekisi samalla lailla. Ei kyllä ollut ensimmäinen kerta.
Näin aluksi muille ihmisille: Ajatelkaa miltä teistä tuntuis olla tässä jamassa! Yrittäkää antaa neuvoja, jos tänne kirjoitatte!
Mun isä ja äiti erosivat kuusi vuotta sitten. Itkin päiviä,viikkoja jopa kuukausia.Sitten huomasin, että jos isä ja äiti vielä palaisivat yhteen se olisi ihan hirveetä. Nyt onneksi äitillä on hyvä uusi miesystävä jonka kanssa jaksaa elää elämää. Isällä taas on mielestäni vastenmielinen,typerä eukko. Isäni kanssa mulla ei oo oikeen hyvät välit. Äitiini ihan hyvät, mutta äiti juo. Isä kyllä juo enemmän, mutta en edes käy isäni luona enään usein. Hän pahoinpiteli kaksi vuotta vanhempaa isoveljeäni,joten arvatkaa vaan miltä tuntuisi mennä sinne ja jos hän tekisi samalla lailla. Ei kyllä ollut ensimmäinen kerta.
Äitisi ei vietä aikaa kanssasi ellet pakota ja hänelle on miesystävä tärkein. Se on väärin! Sinun täytyy vaikka huutamalla hänelle kertoa miltä susta tuntuu! He tekevät seksiä ja kuulet sen oven takaa. Miten moukkamaista. Sano hänelle moneen kertaan että eikö he voisi viettää yönsä rauhassa nukkumalla miesystävänsä kanssa. Miten joku voisi edes jaksaa joka VITUN yö sekstailla. Jotain rajaa. Uskalla kertoa äidillesi miltä susta tuntuu. Sano hänelle että et pidä öistä, jolloin kuulet voihkimiset. Kysy häneltä että onko lapset hänelle tärkeitä.
Huomaa, että koulunkäyntikin menee huonosti kun perheasiat ovat huonosti. Puhu koulusi terveydenhoitajan kanssa. Kuuntele häntä tarkasti ja kerro hänelle sama asia, minkä kerroit tässä. Jos koulullasi ei ole ystäviä, niin ympäri nettiä voi kulkea juuri sun laisia ihmisiä. Pyöri netissä ja tutustu turvallisesti suurinpiirtein samanikäisiin ihmisiin kun sinä olet. Itsekkin olen saanut jonkin verran ystäviä netistä.
ITSEMURHA EI HYÖDYTÄ MITÄÄN! PAHENTAA ASIOITA! Yritä selviytyä ja puhu toden totta psykiatrialle. Tai jollekkin muulle luotettavalle ihmiselle. Koulunterveydenhoitaja on luotettava henkilö, joka ei tälläisiä asioita paljastaisi kenellekkään.
Tsemppiä sulle ja hirmu isohali sinulle!