Sydämeni
lepää
sinussa.
Yönmusta.
Äänesi
soinnissa.
Sen pehmeydessä.
Ja rakastavassa
hellyydessä.
Sinä
hoidat minua
sanoillasi.
Rakastat
lauseillasi.
Kosketat
syvältä
sydämestä.
Eikä
välillämme
ole aikaa.
Ei matkaa.
Ei mitään
erottamassa meitä
toisistamme.
Sillä sinä
olet minussa.
Ja minä
sinussa.
Rakkaani.
Yönmusta.
lepää
sinussa.
Yönmusta.
Äänesi
soinnissa.
Sen pehmeydessä.
Ja rakastavassa
hellyydessä.
Sinä
hoidat minua
sanoillasi.
Rakastat
lauseillasi.
Kosketat
syvältä
sydämestä.
Eikä
välillämme
ole aikaa.
Ei matkaa.
Ei mitään
erottamassa meitä
toisistamme.
Sillä sinä
olet minussa.
Ja minä
sinussa.
Rakkaani.
Yönmusta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hiljaisuuden, hämäryyden
kuin - turvallisuudenkin - kauneus.
Turva
- rakkaus
- läsnä olon hellyys
- onnellisuuden tunne elävänä
tässä ja nyt
siinä kaikki
koko
Elämän kauneus.
Sydämeni.
Yön mustastakin
- löytyy -
aarre,
jota täytyy vaalia
kukapa sitä ei vaalisi.
Sinulla viikko alkaa
- Sydämmellisissä -
merkeissä.
Onnea käynnistyvälle viikollesi.
Dolan
tästäkin,
dolan.
Mielelläni otan- Kiitoksesi- vastaan.
Pilvistä ja tuulee
viileämpi eilistä
lämpimämpää
tyynempää....-Viestisi jälkeen.
Runosi oli surkea. Tiedätkö miksi?
Koska sinä kuvaat rakastumisvaihetta, joka on pelkkää merkityksentöntä aivokemiaa, joka on evoluutiossa kehittynyt varmistamaan geenien jatkumisen.
Todellisuudessa miehen ja naisen välinen (tai miksei myös näinä tasavertaisuuden aikoina homo- ja lesbosuhteetkin, en minä tiedä) kanssakäyminen on loputonta katkeruuden, vihan ja epätoivon kurimusta. Epätoivoista yritystä olla tarpeeksi hyvä toiselle. Epätoivoista, tuskallista pyrkimystä muuttua ja muuttaa toinen. Halua omistaa toinen ihminen. Epäonnistumisten ja pettymysten loputon ketju.
Ei muuta.
on oikeus olla runoistani
mitä mieltä haluaa.
sinä selvästikin olet eksynyt
aivan väärälle palstalle.
niiden,joiden ajatusmaailmasta
puuttuu taiteellisuuden taju,
on mahdoton ymmärtää
jotakin niin korkealentoista
kuin runous.
sitä paitsi ajatuksesi
rakastamisesta
ovat säälittäviä.
et ymmärtänyt runostani
yhtään mitään.
parempaa onnea jollakin
muulla palstalla.
Vaikka olenkin rakkaudesta kovin eri mieltä kuin tuo ylempänä oleva kirjoittaja, minun on pakko korjata joitakin käsityksiäsi:
Tekeleelläsi ei ole mitään tekemistä taiteen kanssa. Se ei ole edes runoutta, vaan peräkkäin ladottuja kliseitä.
Minä esimerkiksi pidän kovasti taiteesta ja jopa runoudesta, mutta sinun runosi oli valitettavasti pelkkää paskaa.
runoosi, kuin tuolla aiemmin Aamu runoon, ihan hyvä sisältö,
mutta vaikea lukuista, jos lähes jokainen sana on eri rivillä? eli…
"Sydämeni lepää sinussa
yönmusta.
Äänesi soinnissa
sen pehmeydessä
ja rakastavassa hellyydessä.
Sinä hoidat minua sanoillasi
rakastat lauseillasi
kosketat syvältä sydämestä.
Eikä välillämme ole aikaa
ei matkaa
ei mitään
erottamasta meitä toisistamme.
Sillä sinä olet minussa
ja minä sinussa
rakkaani
yönmusta."
Anteeksi, ehkä ei pitäisi puuttua toisten runoihin.