silloisesta tyttöystävästäni.Olen ollut siitä lähtien yksin. Meidän suhteessa oli paljon hyvää,mutta itsetuntoni kärsi siinä todella paljon.sain jatkuvasti tuntea, etten riitä ikinä mihinkään, en ole tarpeeksi hyvä sängyssä, enkä oikein missään muussakaan. Minusta tuntuu,etten enää ikinä halua joutua sellaisen kohteeksi, enkä sen takia uskalla lähestyä ketään naista. Pelkään kuollakseni sitä,etten riitä. Miten minä voisin päästä tästä tunteesta?
erosin muutama
vuosi sitten
91177
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
samassa jamassa itsekin. Useamman vuoden jo ollut yksin, kun en mitenkään usko, että riitän. Ottajia kyllä olisi, mutta en usko, että kukaan minua voisi rakastaa.
sä et voi sille mitään riitätkö jollekkin, mutta jos et ota riskiä et saa ikinä tietääkkään. Eihän pelolle kai ole muuta ratkaisua kuin sen yli käveleminen, vähän kuin heti vaan ratsaille vaikka hevonen heittää selästä.
Mieti asia siten että sun elämä tuhlaantuu siihen että mietit eilistä, kun sun pitäs uskoa tähän päivään ja toivoa huomista.
Sulle tulee aika elämässä kun sä katsot tähän aikaan, mietit että tuhlasit vuosia siihen että et ottanut askelta, ja sä et koskaan saa niitä vuosia takaisin.
Älä mieti, älä ylianalysoi, ihmiset on mitä on, et sä helmee heti löydä.
Se on se tarkoitus, elämällä, vähän kouluttaa että sä oppisit päsemään sinuiksi ittesi kanssa. Nyt jos sä jämähdät johonkin vuosien takaiseen paskaan suhteeseen, niin ei elämällä ole sulla muuta sitten tarjottavanakaan.
Minä laskisin sinuna hartaasti miten haluan seuraavat muutamat vuodet käyttää. Koska vitutus on lievempi kun on edes yrittänyt.
Ps. et sä siihen kuole ettet riitä jollekkin, ja varmasti tulee suhteita joissa ei ole tulevaisuutta. Mutta siihen sä saatat kuolla kun istut ja kökötät tekemättä mitään. Yksinäisyyteen.
voi olla hyväksikin. Itse olen käyttänyt sellaisia ajanjaksoja elämässäni itseni kasaamiseen.
Ennen määrittelin itseni aika lailla pelkästään, tai pelkästään sen kautta, mitä muista ihmisistä koostuva peili näytti sanovan. Eniten sanoi luonnollisesti parisuhdeosapuoli, jos sellainen oli.
Viimeisimmän itsekasaus-jaksoni aikana opettelin arvioimaan itseäni ihan itse, vastailemaan kysymykseen kuka ja mikä olen ja hyväksymään sitten itseni sellaisena.
Sillä tavoin löytyvä nöyryys ja realismi tekee vahvemmaksi, toisten reagoinnit ja lausunnot eivät juurikaan horjuta tai loukkaa - itse sitä yleensä tietää paremmin.
Toki kannattaa kuunnella, mitä muilla on sanottavanaan, mutta se sanottu on terveellistä pistää suurennuslasin alle ja tsekata huolella, jotta saisi selkoa siitä oliko sanotussa todellista aihetta vai ei.
... etten riitä ikinä mihinkään,
kyse siitä, ettei aloittajasta tosiaan ollut mihinkään esim. sängyssä? että oma syy se tunne, ettei riitä ikinä.
muuksi kuin sanoin!!
Ajattelin, että riittämättömyydentunne on mitä luultavimmin aiheutunut sen toisen osapuolen suhtautumisesta. Pistin kysymykseksi, jotta ap funtsisi sitä itse - enkä halunnut väittää mitään asiasta, jota en sen enempää tunne.
Sen, minkä pistin sulkuihin, laitoin siksi, että niin usein sitä alkaa tarjoilla itselleen totuuksina niitä valheita, joita alunperin vain se toinen on itsestä sanonut. (En voi tietää, onko tässä tapauksessa käynyt niin, mutta ap:n aloitus vaikutti kovasti juuri siltä.)
on joillakin naisilla niin huono että haluaa vaan mollata ja latistaa toista saaden siitä jotain kummallista "kohotusta" omaan minäänsä.
exäni oli just sellainen. Itsellänsä kun oli niin huono itsetunto ja yritti sitä mukaa pönkittää egoansa hallitsemalla ja vähättelemällä muita.
se on niiiin hienoa olla jälkiviisas mutta silloin oli jotenkin sokea toisen manipulointiin ja alentamiseen...vaan pilkka sattuu omaa nilkkaan ajan myötä...
sitä ei jotenkin ole tottunut suhteessa sellaiseen toimintaan joten olin alkuun ihmeissäni mitä tämä on kunnes kupletin juoni selvisi, luulin pystyväni hänen hyväkseen jotain tekemään mutta vastarinta oli melkoinen. Opiksi se kaikki oli ja olen nykyisessä suhteessa aivan toisenlaisen naisen kanssa, eli loppu hyvin kaikki hyvin, minun kannalta.